Suomen puhutuimmasta urheilijasta ei ole epäselvyyttä. Mainiota tulokaskautta koripalloliiga NBA:ssa pelaava Lauri Markkanen on noussut lyhyessä ajassa jumalhahmon asemaan. Tämä näkyy muun muassa siinä, että yhtäältä liiallinen hehkutus on tuomittavaa, mutta myös se jos erehtyy sanomaan yhdenkin poikkipuolisen sanan kansakunnan uudesta supertähdestä. Urheilija itse on jäämässä harmilliseen välikäteen.
15,4 pistettä ja 7,6 levypalloa per ottelu. Jopa minunkin vähäisellä koripallotietämyksellä voin väittää jyväskyläläisen pelaavan erinomaista, jopa fantastista tulokaskautta. Ennen yhtäkään NBA-ottelua Markkanen hurmasi koko kansakunnan kotiyleisön edessä pelatuissa EM-kisojen alkulohkopeleissä.
Koripallo onkin näkynyt ja kuulunut kiitos Lauri Markkasen. Ennen tätä kautta Ylen Aamutv:n uutisissa NBA eksyi muutaman minuutin urheiluosioon ainoastaan finaalien myötä. Tänä syksynä koripallon ykkösliiga on syrjäyttänyt jopa suomalaisten syvästi rakastaman NHL:n. Chicago Bullsin edellisyön otteista uutisoitiin ennen lätkäpelejä jopa silloin, kun Markkanen oli loukkaantuneena.
Ylen Aamutv:n urheiluosioon kiteytyykin Markkasen käsittelyä kuvastava ongelma pienoiskoossa. On totta kai upeaa, että aiemmin marginaalissa pysytellyt koripallo saa huomiota ja, että menestystä maailmalla niittävä suomalaisurheilija huomioidaan, mutta Markkasen kohdalla konteksti on jäänyt täysin taka-alalle. Ja kun puhun kontekstista, tarkoitan asioiden laittamista mittasuhteisiin.
Kun aamun urheilu-uutisissa käsitellään Bullsia, nostetaan esiin ottelun lopputulos ja Markkasen pisteet. Huomiotta jäävät muut pelaajat ja muu liiga, pois lukien ne kerrat, kun lajin todellinen supertähti LeBron James on operoinut suomalaisen kanssa samalla parketilla. Jos Bulls häviää, on painotus Markkasen pisteissä ja jos Bulls voittaa on painotus vielä suuremmalla syyllä Markkasen pisteissä. Tyyli ei liiemmin muutu Yle Urheilun nettisivuilla, vaikka vastaavan päätoimittaja Jouko Jokisen mukaan urheilupuolen piti lopettaa suomalaisurheilijoiden kannustaminen.
On tietysti hienoa ja myös luontevaa, että esimerkiksi Yle noteeraa Markkasta laajalti, mutta kokonaisuudessaan lähinnä yhden pelaajan kritiikitön ylistäminen ei anna totuudenmukaista kuvaa, eikä näin ollen ole järin laadukasta journalismia.
Juuri kontekstin uupuminen ja sitä seuraava megalomaaniset mittasuhteet saava hehkutus koripallosankarimme uroteoista eivät välttämättä anna virheellistä, mutta vahvasti puutteellisen kuvan Markkasen tekemisestä. Jos konteksti joskus avataan, on se lähes poikkeuksetta ”koripallo on maailman toiseksi suosituin pallopeli ja NBA sen ylivoimaisesti kovin sarja.”
Markkasen saama hehkutus ei henkilökohtaisesti haittaa, mutta se haittaa, että hehkutus tapahtuu pääosin suhteessa ei mihinkään.
Tähän otti kantaa Etelä-Suomen Sanomien Kimmo Kangas erinomaisessa jutussaan koskien Markkasta käsitteleviä medianarratiiveja. Sikäli, kun ymmärsin Kankaan jutun ydinpointin oikein, halusi lahtelaistoimittaja nostaa esiin sen, että Markkaseen liittyvässä uutisoinnissa analyyttisyys, kriittisyys ja juuri asioiden laittaminen mittasuhteisiin on väistynyt fanitoimittamisen tieltä.
Fanipoikamainen journalismi leipoo Markkasesta yli-ihmisen ja riisuu häneltä inhimillisyyden, mikä kasvattaa odotukset täysin ylimitoitetuiksi. Juuri se voi kääntyä urheilijaa itseään vastaan. Mistä ja mihin sävyyn media sitten kirjoittaa, jos Bulls-tähdelle sattuu hiljaisempi jakso?
Ennakkotapaus nimeltään Patrik Laine
Ennakkotapaus löytyy läheltä, maamme toisesta nuoresta supertähdestä Patrik Laineesta. Tamperelaisen kiekkosankarin räjähdysmäinen nousu nuorten MM-kisojen ja Tapparan kultajuhlien sankarista NHL:n pelätyimpien maalintekijöiden joukkoon heti tulokaskaudella sai koko Suomen polvilleen.
Ja tänä syksynä, kun meno ei ollut yhtä hurjaa ja kehitys näytti ainakin jossain määrin hyytyvän, oli tikariraati valmiina. Pitkin valtakunnan medioita ihmeteltiin, mikä ihmelasta vaivaa, vaikka pisteitä syntyi mukavaan tahtiin. Suomen suurimman kiekkomedian titteliä hallinnoivan Jatkoajan päätoimittaja Antti Pärnänen kirjoitti Laineen olevan NHL:n suomalaisen floppisyksyn kasvot.
Faneille.comin Toni Rajamäki kirjoitti erinomaisen kommentin siitä, ettei Laineen kohdalla mikään tunnu riittävän.
Laineesta leivottiin nopeassa tahdissa yli-ihminen. Hän oli uuden henkisesti vahvan ja omiin kykyihin uskovan sukupolven kasvot. Sen sukupolven, joka ei alistu, eikä pelkää tappiota.
Jääkiekon laaja suosio ja NHL:ssä vaikuttavat muut suomalaistähdet ovat ehkä pelastaneet Lainetta, jonka osalta uutisointi on jossain määrin normalisoitunut, sen jälkeen, kun hänen tänä syksynä saamansa kritiikki lähti lapasesta. Olisi naiivia väittää, etteikö se johtuisi aiempien kausien ylenpalttisesta hehkutuksesta ja sen myötä pilviin kasvaneista odotuksista.
Lauri Markkasen osalta tilanne saattaa olla vielä brutaalimpi. Koripallon asema marginaalilajina näkyy ennen muuta siinä, että lajista on tarjolla hyvin rajallisesti analyyttistä journalismia. Ja, kun substanssiosaamista ei ole, on henkilöpalvonta ja sankaritarinan rakentaminen luonteva tapa käsitellä nuorta superlahjakkuutta. Toisin kuin Laineella, Markkasella ei ole kilpailijaa, jonka kanssa jakaa valokeilaa tai tikariraatia.
Markkasen saama hehkutus on itse asiassa jo kääntynyt osittain häntä vastaan, nyt kun Vuoden urheilijan palkinnon jakaminen on oven takana. Osa on tympääntynyt nuorukaisen ylenpalttiseen hehkutukseen, kun taas osa nousee barrikadeille koristähden otteiden kritisoinnista. Erityisen hyvin asian ilmaisi Kankaan artikkelin saama palaute, joka leimattiin perinteiseksi suomalaiseksi ”negailuksi”, jossa kateelliset ampuvat menestyjiä alas. Tämä taas lisää vastakkainasettelua, eikä Markkaseen suhtautumisessa tunnu löytyvän minkäänlaista konsensusta – häntä joko ylistetään ja jos näin ei tee, leimautuu hänen vähättelijäkseen.
Suurin kärsijä on luonnollisesti Markkanen itse, vaikka hän ei varsinaisesti ole tehnyt muuta kuin pelannut koripalloa.
Enkä missään nimessä tarkoita, etteikö Markkasta saisi hehkuttaa. Hän yksi koko suomalaisen palloiluhistorian suurimpia lahjakkuuksia ja on jo nyt osoittanut olevansa huippukoripalloilija, joka pärjää maailman huippujen seassa. Haastatteluiden perusteella rauhallisesti esiintyvä 20-vuotias jyväskyläläinen vaikuttaa myös ihmisenä äärimmäisen sympaattiselta ja miellyttävältä.
Ei-koripalloihmisenä toivoisin kuitenkin analyyttisempaa otetta ja kontekstin luomista Markkasen tekemiselle. On helppo väittää, että hän päihitti NBA:n parhaana power forwardina pidetyn Kristaps Porzingisin katsomalla kaksikon pisteitä. Mutta koripallo on paljon muutakin kuin pisteitä. Pärjäsikö suomalaislupaus latvialaiselle Knicks-tähdelle 1vs1-tilanteissa?
Absoluuttiset huiput, kuten Lionel Messi jalkapallossa tai Sidney Crosby jääkiekossa ovat absoluuttisia huippuja suhteessa muihin pelaajiin. Kuinka hyvä Lauri Markkanen on suhteessa NBA:n supertähtiin tai muihin kärkitulokkaisiin? Rehellisesti sanottuna ei mitään hajua, koska sitä tarinaa suomalainen fanipoikajournalismi ei kerro.
Kansikuva: Jonathan Daniel/Getty Images
KILPAILU: Koe Super Bowl, NHL ja NBA paikan päällä Minnesotassa!