NHL-joukkue Edmonton Oilers on ollut sarjan suurin naurunaihe jo monta vuotta. Joukkueen nousua on odotettu pitkään, mutta turhaan. Viimeinen kuukausi on ollut organisaatiolle eräänlainen lottovoitto, ja nyt jos koskaan nousun on tapahduttava.
Oilers pelasi vielä Stanley Cup -finaaleissa keväällä 2006. Tuolloin joukkueen maalilla torjui muun muassa Jussi Markkanen ja kentällä tuhoa tekivät Chris Pronger, Ryan Smyth ja Shawn Horcoff. Tästä alkoi alamäki, joka on kestänyt jo melkein kymmenen vuotta.
Oilers on päässyt viime vuosina varaamaan lukuisia talentteja ja joukkueen nuoriso-osastoa kelpaakin katsella, mutta se ei ole tuonut Edmontoniin menestystä. Ongelmat ovat olleet jossain muuaalla kuin nuorissa: Oilersin varaukset ovat ottaneet isoa roolia hyökkäyksessä, mutta menestyvissä NHL-joukkueissa on muutakin kuin nuoria ja taitavia pistelinkoja.
Joukkueen rakenne on ollut vuodesta toiseen surkea, mikä johtuu seuran johtoportaasta, joka ei ole pystynyt tekemään muuta kuin tuhoa. Heikot ratkaisut ovat tehneet Oilersista seuran, johon kukaan ei halua tulla. Edmontonilla ei ollut esimerkiksi mitään mahdollisuuksia saada NHL:n halutuinta päävalmentajaa, Mike Babcockia, tiimiinsä. Sama haluttomuus on näkynyt myös pelaajarintamalla eikä Oilersiin ole saatu parhaimpia pelaajia.
Viimeinen kuukausi on muuttanut kaiken ja nyt Edmontonissa uskotaan todenteolla uuteen nousuun. Se nousu ei pakosta ala vielä ensi vuonna, mutta merkkejä paremmasta pitäisi jo näkyä. Jos Oilers ei ole viiden vuoden päästä vakituinen pudotuspelijoukkue ja taistele vuosittain mestaruudesta, on uusiutumisprojekti mennyt totaalisen pieleen.
Mitä viimeiseen kuukauteen on sitten mahtunut? Avaintekijä on Connor McDavid: Oilers sai Draft Lotteryssa ensi kesän varaustilaisuuteen ensimmäisen vuoron, mikä tietää McDavidin saapumista kaupunkiin. Toinen tekijä on GM:n vaihto: Craig MacTavish väistyä ja Peter Chiarelli astui tilalle. Kolmas on uusi päävalmentaja: Todd McLellan – pitkäaikainen Sharks-luotsi – sorvasi Oilersin kanssa sopimuksen.
Tähän kun lisätään se fakta, että organisaatiossa on iso määrä lahjakkuutta, on Edmontonin lähtökohdat tuleviin vuosiin huomattavasti paremmat kuin aikoihin. Joukkueessa on jo nyt kovan luokan NHL-hyökkääjiä: Jordan Eberle, Taylor Hall ja Ryan Nugent-Hopkins. Tämän kolmikon lisäksi Oilersilla on monia muita nuorukaisia, jotka eivät ole vielä lähelläkään maksimitasoaan, sillä muun muassa Nail Yakupov, Oscar Klefbom, Darnell Nurse ja Leon Draisatl eivät ole vielä näyttäneet todellisia kynsiään NHL-jäillä.
Aiheellinen Penguins-vertaus
Edmontonin huolet eivät katoa uusien tulijoiden myötä, mutta McDavid, McLellan ja Chiarelli aloittavat tekemään uudenlaista Oilersia. McDavidin tuli ei näy vain kentällä, vaan kaikessa mahdollisessa. Hän on NHL:n uusi kultapoika, joka tuo faneja ja seuraajia ympäri kiekkoilevaa maailmaan. McDavid voi tuoda Oilersiin parempia pelaajia, sillä kaikki pelaajat tietävät, että Connorin johdolla menestymismahdollisuudet ovat hyvät.
McDavidin panos jäällä tulee näkymään varmasti saman tien. Hänestä tulee ensimmäisestä päivästä lähtien Oilersin ykköshyökkääjä, joka voi nousta myös heti NHL:n tehokkaimpien hyökkääjien joukkoon, kuten Sidney Crosby aikoinaan. Crosby tuli 18-vuotiaana NHL:ään ja iski tulokaskaudellaan yli 100 tehopistettä. Tänä päivänä 100 pisteen ylittäjät ovat vähissä, mutta McDavidilta voi odottaa heti piste per peli -tahtiin suoriutumista.
Crosby teki Pittsburghista menestyvän seuran. Miehen ensimmäisellä kaudella Penguins oli vielä pohjamudissa, missä seura oli vellonut jo useamman vuoden, mutta Crosbyn toisella kaudella Penguins nousi jo pudotuspeleihin. Crosbyn kolmannella kaudella Pingviinit ylsi jo Stanley Cup-finaaleihin. Neljäs vuosi toi puolestaan mestaruuden.
Tuhkimotarina, joka hakee vertaistaan, mutta jos joku sen pystyy toistamaan, on miehen nimi Connor McDavid.
Crosbyn tulokaskaudelle vaihtui Penguinsin GM:ksi Ray Shero ja päävalmentajana jatkoi Michel Therrien, josta tuli joukkueen pääkäskijä puoli vuotta ennen Crosbyn saapumista. Tämä kolmikko teki menestyvän organisaation ja Oilersissa pyritään samaan, mikä on täysin realistista.
Chiarella-McLellan-duo
Oilersin rakennus on jatkossa tämän duo’n käsissä ja he tulevat ratkaisemaan seuran suunnan. Aiheellisin kysymys on, pystyykö Chiarelli tekemään ”raysherot”. Chiarelli on työskennellyt viimeiset yhdeksän kautta Bruinsin GM:nä ja tehnyt Bostonista sen, mitä se tänä päivänä on. Bruinsin päättynyt kausi sujui heikosti, mutta kaikki tietävät bostonilaisten todelliset kyvyt.
Chiarellin aikana Boston on voittanut kaksi kertaa Stanley Cupin. Chiarellin aikana Bostoniin on hankittu muun muassa Zdeno Chara, Marc Savard ja monia muita kovia pelimiehiä. Hänen aikana Boston on varannut Tyler Seguinin, Dougie Hamitonin, Ryan Spoonerin ja David Pastrnakin kaltaisia pelaajia.
Chiarelli ei ole tehnyt täydellistä työtä Massachusettsissa, mutta hänen kädenjälkensä on nähtävissä. Hän teki hienon työn, joka tuotti tulosta. Hänellä oli hyvä tiimi rinnallaan, mutta Peter teki viimeiset päätökset ja veteli oikeista naruista.
Entä millaisen panoksen uusi päävalmentaja McLellan tuo? McLellan on koutsannut viimeiset seitsemän vuotta San Jose Sharksia, joka on ollut viimeisen seitsemän vuoden aikana kuusi kertaa pudotuspeleissä. Päättynyt kausi päättyi runkosarjaan, mutta on sanomattakin selvää, että McLellan on osaava valmentaja, joka pystyy nostamaan Oilersin suosta. Hän on oppinut taitonsa yhdeltä parhaimmista, Mike Babcockilta, jonka apuvalmentajana McLellan toimi kolme vuotta.
McLellan vei San Josen monta kertaa konferenssinsa kärkipäähän ja kaksi kertaa konferenssinsa finaaliin. Ainoa asia, mikä hänessä mietityttää, on hänen pudotuspelimenestyksensä: Sharksilla on ollut pitkään nimekäs joukkue ja se on ollut runkosarjassa loistava, mutta McLellan ei pystynyt koskaan luotsaamaan ryhmäänsä tappiin asti.
Oilersissa on käännetty viimeinkin uusi sivu, mutta kuinka nopeasti uudet muutokset tuovat tulosta, vai tuovatko ne sitä koskaan? Sen aika näyttää, mutta ainakaan huonompaan suuntaan ei voi enää mennä.