Kovan mediahuomion myötä syyskuun alussa startannut KHL on sujunut urheilullisesti melko lailla odotetusti. SKA porskuttaa lännessä, Metallurg idässä. Vanavedessä itseään jättiläisten perässä hinaavat Moskovasta TsSKA ja Dynamo sekä Helsingin Jokerit. Idässä vähemmän yllättäen Omsk ja Kazan ovat sijoilla kaksi ja kolme.
Runkosarjan SKA
Vuodet vierivät, mutta mikään ei tunnu muuttuvan läntisessä konferenssissa. Runkosarjan kestomenestyjä on aloittanut kauden vakuuttavasti ja napannut täyden pistepotin kahdeksasta ottelusta maalierolla 36-18. Sinällään SKAn vahva alkukausi ei yllätä, joukkueen runko on säilynyt viime vuosiin nähden, ja joukkue on sijoittunut jokaisen kolmen viime kauden aikana läntisessä konferenssisa kahden parhaan joukkoon.
En kuitenkaan vielä(kään) hyppisi riemusta Pietarin otteiden edessä, vaikka ne vedonlyöjille paljon iloa ovat tuoneetkin. SKA on siitä hassu porukka, että kun menee hyvin, menee hyvin ja kaikki onnistuu. Runkosarjassa pelaajat nauttivat pelaamisesta ja tulosta syntyy, mutta kun pitäisi suorittaa paineen alla – esimerkiksi pudotuspeleissä – alkaa housunlahkeisiin valua ruskeita nesteitä ja noutaja tulee poikkeuksetta ennen Gagarin Cupin finaaleita.
Se toinen Moskovan joukkue
Moskovan TsSKAn tiedettiin olevan kova joukkue, mutta että yhdeksän pelin jälkeen vain yhden tappion rasittamana läntisen konferenssin toisella sijalla? Se on tullut allekirjoittaneelle kovana yllätyksenä. TsSKAn menestyksen takana on ollut onnistunut puolustus- ja maalivahtipeli. Stanislav Galimov on joutunut kahdeksassa ottelussa torjuntatöihin vain 159 kertaa ja taakse on livahtanut vaatimattomat 10 kiekkoa. Kun hyökkäyspäässä ollaan onnistuttu keskimäärin 3.4 kertaa ottelua kohden, on koko liigan sarjataulukon toinen sija runkosarjan SKAn jälkeen tosiasia. Myös joukkueen ykkösvitja Radulov-Da Costa-Grigorenko on ollut hurjassa vireessä keräten tehot 14+21 kymmenessä ottelussa. Taustatukea trio on saanut Jan Mursakilta (6+6) ja Nikolai Prokhorkinilta (2+5).
Joukkue Helsingistä
Näin Jokereiden otteluita ennen kautta, ja otteita leimasi tasapainoisuus joukkuetasolla. Vaikka jääharjoituksia oli takana vasta noin kuukausi, pelasi Jokerit todella tasapainoisesti viisikkona niin hyökkäys- kuin puolustuspäässäkin. Samat otteet ovat jatkuneet alkukaudella, mutta nyt pitää olla tarkkana. Vaikka Jokerit on sarjataulukossa korkealla (lännen kolmonen, koko liigan nelonen), ei se ole kohdannut vielä ennakkoon kovimpia joukkueita. Helppo alkuohjelma on palvellut loistavasti Jokereiden markkinointia, kun verkko heiluu kotipeleissä ja pisteitä kertyy kovaan tahtiin.
Ensimmäiseen kunnon testiin Jokerit joutuu perjantaina 3.10. Minksissä, kun helsinkiläisjoukkue lähtee hakemaan revanssia kauden avausottelussa koetulle 4-5 jatkoaikatappiolle. Urakasta ei tule kuitenkaan helppo, sillä Minsk on erittäin vahva kotijoukkue ja liigan paras ylivoima (36.0 %) rokottaa armotta jos sille tilaisuutensa antaa. Tästä Jokereilla on omakohtaista kokemusta kauden avausottelusta, jolloin Minskin Vesce-Linglet-Cheechoo-Elison-Bailen rokotti ylivoimalla peräti neljä kertaa.
Toki ottelut ovat aina yksittäisiä, ja niistä on vaikea vetää johtopäätöksiä, mutta toinen kova testi tulee lokakuun 10, kun vastaan vierasottelussa vastaan asettuu kautensa yhdeksällä kolmen pisteen voitolla ja maalierolla 41-22 aloittanut Pietarin SKA. Silloin nähdään, missä Jokerit menee suhteessa tämän hetken KHL-huippujoukkueisiin. Itse odotan kovasti myös Moskovan TsSKAn ja Jokereiden otteluita tammikuussa, jolloin hyvin samanlaisella pelikirjalla liikkeellä olevat joukkueet iskevät kahdesti yhteen viikon sisällä.
Pelottavan kova Metallurg
Minulta irtoaa Metallurgille pelkkiä ylistyssanoja! Katsokaapa huviksenne, millä intensiteetillä pelaajat puolustavat tavallisessa tiistai-illan runkosarjaväännössä. Katsokaapa, mitä tapahtuu kun kiekko menetetään hyökkäyspäässä ja on aika siirtyä omaa maalia kohti. Siinä on se syy, miksi Metallurg voitti viime vuonna mestaruuden ja miksi se on vahvoilla myös tänäkin päivänä. Kapteeni Sergei Mozyakinin loukkaantumisesta (Dynamo Moskovan Martins Karsumsin kovan, mielestäni puhtaan taklauksen seurauksena) huolimatta Magnirska jatkoi voittokulkuaan, ja johtaa itäistä konferenssiaan 10 pelin jälkeen 26 pisteellä.
Kahden edelliskauden koko liigan parhaan pistemiehen, Mozyakin, poissaollessa ykköskentän vasenta laituria kierrätettiin, ja Oskar Osalakin pääsi kokeilemaan pelaamista Kovarin ja Zaripovin rinnalla. Juttua kirjoitettaessa Mozyakin on palannut tositoimiin, ja iskenyt Jekateringurgia vastaan kahdessa ensimmäisessä erässä tehot 1+2, joten sen suhteen ei uutta itärintamalta.
Kaikkiaan Iron-Miken (Mike Keenan) luotsaama joukkue on jälleen kerran onnistunut loistavasti, eikä merkkejä hyytymisestä ole nähtävillä.
Hankaava Kazan
Zinetula Bilyaletdinov tuli täksi kaudeksi Ak Bars Kazanin peräsimeen tavoitteenaan palauttaa lumileopardit mestaruuskantaan. Kazan on itäisessä konferenssissa sijalla kolme, edellään jumalainen Magnitogorsk ja kautensa ylävireisesti aloittanut Avangard OMSK. Vaikka Ak Bars on hävinnyt vain kolme ottelua, eivät sen otteet ole vakuuttaneet samalla tavalla kuin idän kovimman kilpakumppanin Magnitogorskin.
Kazan on pelannut ailahtelevasti, sillä esimerkiksi nihkeän, Metallurg Novotkuznetskille kärsityn rankkaritappion jälkeen Bilyaletdinovin pojat suorittivat pelillisen ylikävelyn 5-2 voitossa Novosibirskistä. Etenkin vedonlyönnillisesti Kazan on vaikea veikattava, koska hyvän ja huonon päivän ero on iso. Joukkue saa matalia kertoimia heikompiaan vastaan ja hävitä ne ottelut yhtenä päivänä, voittaa 5-0 toisena.
Luotto Kazaniin on kuitenkin kova, ja pudotuspelipaikka kotietuineen on selviö. Isompi kysymys on, miten Kazan pelaa Magnitogorskia vastaan. Kiima ehtii nousta vielä reilut kaksi viikkoa, sillä ensimmäisen kerran jättiläiset iskevät yhteen 17.10. Magnitogorskissa. Toinen kohtaaminen on vielä lokakuun puolella, 27.10. Kazanissa. Ne pelit kannattaa muuten katsoa, sillä niistä saa osviittaa missä joukkueet oikeasti ovat menossa. Jompi kumpi joukkueista tulee olemaan lähes varmuudella Gagarin Cupin finaalissa ilman suurempia yllätyksiä.
Pettymysten pettymykset
Hirveästi ei KHL:n avauskuudennes ole tarjonnut yllätyksiä suuntaan tai toiseen, mutta yhteen joukkueeseen on pakko tarttua: Medvescak Zagerb. Kahta pelaajaa lukuunottamatta täysin yhdysvaltalaisista ja kanadalaisista kiekkoilijoista koostuva joukkue on hävinnyt 11 ottelustaan jo kahdeksan varsinaisen peliajan puitteissa, kun viime kaudella pisteettömiä otteluita kauden 54 ottelusta oli vain 14.
Käsittämättömintä Zagrebin heikon alkukauden tarpomisessa on se, että joukkue on käytännössä sama kuin viime vuonna, vain Matt Anderson ja Branislav Mezei olivat tulopuolella. Normaalin urheilujoukkueen rakentamisen näkökulmasta joukkueen olisi pitänyt olla valmis alkukauteen ja nykytrendin vastaisesti pikemminkin dominoida sarjaa. Etenkin kun joukkueella ei voi olla menestyskrapulaa, sillä tie pudotuspeleissä katkesi heti avauskierroksella Lev Prahalle.
Zagrebin karhujen esitysten pohjalta nousee mieleen kaksi kysymystä: Onko KHL:n taso noussut niin paljon vuoden aikana, ettei Zagreb enää pärjää? Vai onko valmistautuminen kauteen mennyt todella pahasti reisille?
Kausi on vasta nuori, mutta pikkuhiljaa Medvescakin otteissa pitäisi näkyä pelillinen ryhtiliike, mikäli joukkue mielii painia pudotuspeleissä paikasta auringossa. Kurssin kääntymistä toivon myös fanin näkökulmasta, sillä mikäli sattuisi niin upeasti että Zagreb selviytyisi pudotuspeleihin ja päätyisi Jokereita vastaan avauskierroksella, olisi Zagreb pakollinen reissu. Fanikulttuuri Kroatiassa on upea ja paikalliset kannattajat ovat ottaneet joukkueen omakseen, vaikka joukkue ei oman kylän, tai edes maan, pojista koostukaan.
Nouseeko Zagreb, hyydyttääkö Pepsi Pietarin?
Vaikka kausi on nuori, on helppo nähtyjen pelien perusteella povata varmaa pudotuspelipaikkaa seuraaville joukkueille:
Länsi: SKA, TsSKA, Jokerit ja Dynamo Moskova. Myös Dinamo Minsk on mitä luultavimmin kahdeksan parhaan joukossa kauden päätteeksi. Muille kolmelle pudotuspelipaikalle on tungosta, mutta veikkausmiehenä laitan jatkoon nähdyn perusteella Dinamo Riikan, Severstalin ja Torpedon.
Itä: Magnitogorsk (runkosarjan ykkönen), Kazan, Omsk, Ufa, Vladivostok (koska kotietu on valtaisa) ja Sibir. Kahdelle muulle paikalle on kova tunku, vahvimmilla lienee Barys Astana, Ugra ja Traktor.
Ugh.
PS. Lähden aamulla Moskovaan ja liityn keskiviikkona joukkueen seuraan. Tulen reissaamaan kauden kaikki vieraspelit joukkueen mukana, joten henkilökuvia ja reissuraportteja kannattaa odotella.