Ensi helmikuussa vietetään jälleen talviolympialaisia, kun karavaani parkkeeraa Etelä-Koreaan Pyeongchangiin. Kuten kaikki lätkäfanit jo tietävätkin, ei kisoissa nähdä NHL-pelaajia. Edes AHL:ssä kaksisuuntaisella NHL-sopimuksella pelaavat pelaajat eivät pääse edustamaan maitaan. Näin ollen Suomi ei saa kisoihin muun muassa Ville Pokkaa tai Henrik Haapalaa, jotka operoivat AHL:ssä. Tällä hetkellä näyttää myös siltä, ettei kisoihin ole tulossa Euroopassa NHL-joukkueistaan lainalla olevat pelimiehet. Näin ollen esimerkiksi Suomen nuoret lupaukset Miro Heiskanen ja Olli Juolevi eivät saa edes mahdollisuutta pyrkiä kisakoneeseen.
NHL-pelaajien puuttuminen pistääkin kisojen ennakkoasetelmat uusiksi. Venäjä saa jalkeille nimekkäimmän nipun, mutta muut kärkimaat kasaavat melko tasaväkisiä ryhmiä. Myös pienet maat ovat nyt lähempänä isoja maita: esimerkiksi Sveitsin olympiajoukkue on hyvin samanlainen kuin MM-jäillä, joten kaiken järjen mukaan sveitsiläisten menestymismahdollisuudet ovat nyt huomattavasti paremmat.
Turnauksessa on kolme neljän joukkueen lohkoa, joidenka lohkovoittajat etenevät suoraan puolivälieriin. Myös paras lohkokakkonen saa suoran puolivälieräpaikan. Loput kahdeksan joukkuetta pelaavat karsintaottelut, joiden voittajat pääsevät puolivälieriin.
Suomen lohkossa nähdään Leijonien lisäksi Ruotsi, Saksa ja Norja. Suomen lohkovaiheen ottelut alkavat 15. helmikuuta Saksa-ottelulla ja päättyvät 18. helmikuuta Ruotsi-otteluun.
Tässä vaiheessa kautta Leijonien tuleva olympiajoukkue on hyvin selkeä. Toki yllätyksiä tulee aina mahtumaan mukaan, mutta tietyt avainnimet ovat varmat. Faneille.com teki katsauksen Leijonien joukkueeseen, ja lopputulos oli seuraavanlainen:
Maalivahdit:
Mikko Koskinen (Joni Ortio)
3. maalivahti: Eero Kilpeläinen
Maalivahtipuoli on Suomella kunnossa, kun maalille on heittää Mikko Koskisen tasoinen kassari. Euroopan parhaimpiin maalivahteihin lukeutuva Koskinen on juuri se ase, jonka avulla Suomi voi menestyä.
Koskiselle riittää tasokkaita kirittäjiä, joista etenkin Joni Ortio ja Eero Kilpeläinen ovat vahvoilla. Kaksikko on aloittanut kautensa väkevästi Ruotsissa, ja he ovat tasokkaita tekijöitä myös olympiajäillä.
Kakkos- ja kolmosvahdin paikasta taistelevat myös Atte Engren ja Juha Metsola.
Puolustajat:
Sami Lepistö-Juuso Hietanen
Atte Ohtamaa-Jesse Virtanen
Topi Jaakola-Ville Lajunen
Mikko Lehtonen-Jyrki Jokipakka
Suomella on heittää alakertaan kokemusta ja oman pään taitamista. Kiekollisuus asettaa kysymysmerkkejä, kun Leijonien alakertaa verrataan muihin kärkimaihin.
Ykkösparissa pelaavat Sami Lepistö ja Juuso Hietanen ovat pelanneet hyvän alkukauden KHL:ssä, ja he ovat tunnetusti suoriutuneet maajoukkuekomennuksistaan mallikkaasti. Kaksikolla on varma paikka Lauri Marjamäen johtamasta poppoosta.
Kakkosparissa Atte Ohtamaa on varma oman pään luuta, jolle voi melkein saman tien ojentaa kisalipun. Hänen rinnalleen tarvittaisiin kiekollista osaamista, ja tässä törmätäänkin isoon pulmaan: kiekollisesti vahvoja puolustajia on hyvin vähän tarjolla. Ehkäpä Lukosta Ruotsin SHL:ään siirtynyt Jesse Virtanen on vastaus ongelmaan? Hän oli viime kaudella Liigan eliittipuolustajia, ja nyt hän saa pelata ja kehittyä Euroopan toiseksi tasokkaimmassa sarjassa. Ja miehen kausi onkin alkanut mallikkaasti, kun 26-vuotias Lukko-kasvatti on iskenyt yhdeksässä ottelussa tehot 3+5=8.
Kolmos- ja nelospariin on tarjolla useita tasapaksuja puolustajia, ja kilpailu pelipaikoista onkin kovaan. Vaikka Topi Jaakolan viime kausi meni penkin alle, on hän tekemässä uutta tuloa ja saalistanee kisapaikan itselleen. Hänen parikseen on tyrkyllä Ville Lajunen, jonka KHL-kausi on startannut mainiosti. Lajusella on puutteita omassa päässä, kun pelin vauhti kovenee, mutta hän tuo Leijoniin arvokasta kiekollista osaamista, ja hän voisi olla etenkin ylivoimalla käyttökelpoinen ase.
Viime kevään MM-kisoissa loistanut nuori Mikko Lehtonen on monipuolinen pakkaus, joka ottanee paikan kisoista. Hänen roolinsa voi jopa kasvaa yllättävän isoksi. Kahdeksas paikka menee joko KHL:ssä pelaaville Anssi Salmelalle tai Jyrki Jokipakalle. Tai jopa ikinuorelle Lasse Kukkoselle. Salmela on kiekollisesti pätevämpi kuin Kukkonen, ja hän on myös nopeampi, mikä on kansainvälisissä peleissä arvokas ase. Kukkonen on kieltämättä parhaimpia mahdollisia henkisiä liidereitä, mutta riittääkö se enää? Tuskin ilman loukkaantumisia. Entä kumpi vetää pidemmän korren kaksikosta Jokipakka-Salmela? NHL:stä Eurooppaan palannut Jokipakka on varmempi omassa päässä, ja hän on Leijonissa esiintyessään pelannut kelpo kiekkoa. Hän on myös mainettaan parempi kiekollisena, joten allekirjoittanut leimaisi Jokipakan passin ennen Salmelan passia.
Vielä jos lisätään listaan muutama potentiaalinen haastaja, niin nostettakoon esiin nimet Joonas Järvinen, Tuukka Mäntylä ja Tommi Kivistö.
Hyökkääjät:
Oskar Osala-Petri Kontiola-Eeli Tolvanen
Veli-Matti Savinainen-Jarno Koskiranta-Teemu Hartikainen
Lauri Korpikoski-Joonas Kemppainen-Julius Junttila
Antti Pihlström-Jani Lajunen-Marko Anttila
Mukana joukkueessa: Mika Pyörälä ja Antti Erkinjuntti
Suomi tulee lähtemään Etelä-Koreaan hyvin työteliäällä joukkueella, jossa ei ole liikaa taitoa. Ja juuri se huolestuttaakin. Leijonat tarvitsee kisoihin selkeän ykkössentterin, jolla on erinomaiset pelinrakentelutaidot. Sellaista ei juuri ole tarjolla, mutta paras vaihtoehto lienee Petri Kontiola. Hän ei ole enää vanhassa tutussa lennossaan, mutta ”Konnan” saadessa ison roolin hän pystyy tekemään tulosta. Ja hän tarvitsee rinnalleen uuden ”juhamattiaaltosen”, koska Juhamatti Aaltosen nykytaso ei riitä Leijoniin. Uusi maalitykki on teini-ihme Eeli Tolvanen, joka naulaa kovalla prosentilla Kontiolan syötöistä kiekkoa tupiin. Taitava kaksikko tarvitsee vierelleen tilantekijän ja vahvan maalineduspelaajan. Oskar Osala on molempia, ja viime kevään MM-kisat osoitti miehen menneen viime vuosina rajusti eteenpäin.
Kakkosen keskelle on hyvä heittää Jarno Koskiranta, joka pelaa mallikasta kahden suunnan peliä eikä jäädy kiekon tullessa lapaan. Hän saa laidoilleen kaksi vahvaa vääntäjää: Veli-Matti Savinaisen ja Teemu Hartikaisen. Työmiesten kentällisessä ei ole liialti taitoa, mutta maalintekopotentiaalia löytyy. Tämä ketju huutaisi taidokasta pelintekijää, mutta sellaista ei ole näköpiirissä.
Ehkä Julius Junttila voisi astua jompaankumpaan laitaan jakelemaan passeja ja tuomaan jalkoja, mutta hänelle voisi olla tilausta myös Joonas Kemppaisen ja Lauri Korpikosken kentällisessä. Todettakoon heti alkuun, ettei vieläkään ole varmaa pelaako Korpikoski tätä kautta Euroopassa, mutta NHL-sopimuksen saamisen todennäköisyydet ovat melko pienet. Se tietäisi Leijonille hyvää, sillä Korpikoski toisi roimasti vauhtia ja jopa maalintekokykyä joukkueeseen. Vielä kun vierellä olisi Junttilan kaltainen vauhtikone, voisi vastustajan puolustajilla pitää kiirettä. Junttila pystyy myös hyvään kiekolliseen peliin, joten tästä kentällisestä löytyisi myös pelinrakentelukykyä. Junttila on Kemppaisen tavoin Marjamäen suosiossa, joten heidän valintansa on hyvin todennäköistä. Kemppaisella ja Junttilalla on myös yhteistä historiaa Kärpistä samasta kentästä, mikä puoltaa valintaa entisestään.
Neloskentästä tulee perinteinen työjuhtakolmikko. Ikävä kyllä Suomella on ylemmissäkin kentissä näitä työjuhtia. Joka tapauksessa nelosen keskelle on heittää Jani Lajunen, armoitettu voittajaluonne isolla v:llä. Hän hoitaa oman pään mallikkaasti ja pystyy voittamaan kaksinkamppailuja hyvällä prosentilla. Laidalle tulee ainakin Antti Pihlström, vaikka hänen kiekollisilla taidoilla ei pitäisikään pelata näissä kekkereissä. Hän on kuitenkin erittäin arvokas pelaaja kiekottomana ja kuuluu tälläkin kaudella Leijoniin, vaikka monet kiekkofanit ovatkin toista mieltä. Neloseen mahtuu vielä yksi iso mies – paremminkin mörkö – eli Marko Anttila. 203-senttinen hyökkääjä on löytänyt uuden suunnan uralleen, ja hän on pelannut erinomaista kiekkoa Jokerien nutussa tänä syksynä. Hän on fyysinen pelote, mutta myös kelpo pelimies kiekon kanssa.
Kisoihin lähtee myös kaksi muuta hyökkääjää varamiehen rooliin. Yhden paikan voi suosiolla antaa Marjamäen luottomiehelle, Mika Pyörälälle. Hän on turvallinen valinta, ja Pyörälä hoitaa roolin kuin roolin. Marjamäen papereissa hän on todennäköisesti avauskokoonpanon pelaaja.
14. hyökkääjän paikasta käydäänkin mielenkiintoinen taistelu. Tähän on tarjolla noin 15 potentiaalista pelaajaa. Kyse on siitä, tykkääkö enemmän äidistä vai tyttärestä. Toimittaja ottaisi tälle paikkaa taitavan pelaajan, jonka voi heittää lopputurnauksessa askiin, jos Leijonien hyökkäys- ja ylivoimapeli ovat tyystin sekaisin. Hienosti kautensa Sveitsissä aloittanut Antti Erkinjuntti voisi olla viimeinkin valmis Leijoniin, ja hän voisi olla todellinen yllättäjä. Vaikka miehen jalka ei liiku niin nopeasti, eikä häntä ole siunattu jumalaisella fyysikalla, on hän taitava pelimies, joka pystyy rakentelemaan muille paikkoja. Hän voisi jopa ottaa paikan kakkoskentän laidalta.
Tälle paikalle on tyrkyllä myös Tomi Sallinen, koska tässä hahmotelmassa Leijonissa on vain neljä sentteriä. Mutta koska Mika Pyörälä ja Antti Pihström pystyvät tuuraamaan keskellä loukkaantumisten sattuessa, ei Salliselle ole pakosta käyttöä. 14. hyökkääjäksi voisi ottaa myös työteliään ja vauhdikkaan laiturin à la Tommi Huhtala tai maalintekoon kykenevän, mutta hitaahkon laiturin à la Olli Palola.
Kansikuva: All Over Press