Leijonat on selvittänyt alkulohkon neljä ensimmäistä kamppailua kunnialla, sillä kasassa on täydet pisteet. Voitoista huolimatta peliesityksissä on kuitenkin ollut ajoittain paljon parannettavaa.
Suomi kaatoi Valko-Venäjän ja Saksan vaivattomasti, mutta edellisissä otteluissa Yhdysvaltoja sekä Unkaria vastaan joukkueella on ollut isoja ongelmia. Yhdysvallat tiedettiin kovaksi vastustajaksi, jonka kova liike aiheutti ongelmia varsinkin Leijonien puolustukselle. Monet odottivat Suomen ottavan helpon murskavoiton Unkarista, mutta toisin kävi. Pelaajien ajatus näytti olevan jo tulevaisuudessa, mutta puolivaloilla kiekkoilleet Leijonat nappasi lopulta vaivoin täydet pisteet.
Neljä peliä ja neljä voittoa, joten ei pitäisi olla aihetta valittamiseen. Nykymenolla Suomelle tulee kuitenkin tiukat paikat varsinkin lohkon päätöspelissä Kanadaa vastaan sekä pudotuspeleissä. Pienet muutokset ei olisi lainkaan pahitteeksi, kun Suomi kohtaa seuraavaksi lauantaina Ranskan ja tässä ottelussa olisi helppoa kokeilla pieniä viilauksia.
Leijonien puolustuksella on ollut ongelmia pelin avaamisen suhteen. Mikäli vastustaja karvaa aggressiivisesti ylhäältä, niin omassa päässä on välittömästi liian kiire. Unkaria vastaan huilanneen Lasse Kukkosen on ehdottomasti pysyttävä pelaavassa kokoonpanossa, vaikkakin huilivuorolla haluttiin antaa vain lepoa kokeneelle pelaajalle. Kukkonen on todellinen oman pään isäntä, joka ei säikähdä kovassakaan paikassa sekä osaa avata peliä helpoilla ja rauhallisilla syötöillä. Tällaiselle pelaajalle on ehdottomasti paikkansa tiukoissa peleissä. Myös Tommi Kivistön debyytti oli onnistunut, joten molemmat nähtäneen jatkossakin kaukalossa. Sen sijaan Ville Pokalla ja Esa Lindellillä on vastaavasti ollut suuressa kaukalossa isoja ongelmia ja pakkiparista saisi enemmän irti erillään toisistaan.
Teemu Pulkkinen menee nelosketjussa täysin hukkaan. Luontainen maalintekijä tarvitsee paikan ylemmistä kentistä, sillä tehoja on turha odottaa ainoastaan satunnaisilla ylivoimilla. Pulkkinen osoitti potentiaaliaan mättämällä maaleja valmistavissa otteluissa Yhdysvaltoja sekä Venäjää vastaan. Mikäli maalisieppoa ei ole aikomustakaan nostaa ketjuhierarkiassa ylöspäin, niin Mikko Rantanen pitäisi nostaa pelaavaan kokoonpanoon nelosketjuun. Rantanen on astetta fyysisempi ja luisteluvoimaisempi kuin Pulkkinen ja hoitaa rouhijan roolin huomattavasti paremmin.
Aleksander Barkovin sekä Mikko Koivun ketjuihin voisi kokeilla pieniä muutoksia. Sebastian Aho ei ole ollut Koivun rinnalla parhaimmillaan, sillä nuorukainen on liian samanlainen pelaaja kuin Mikael Granlund. Kovassa iskussa oleva Granlund on toiminut ketjun moottorina, minkä myötä Aho ei ole päässyt elementtiinsä. Leo Komarov nappasikin Ahon paikan Unkaria vastaan, mutta esimerkiksi Granlundin vanha tutkapari Pulkkinen voisi olla myös kokeilemisen arvoinen vaihtoehto.
Myös Jussi Jokista voisi kokeilla toisessa ketjussa. Jokinen on toki saalistanut jo viisi syöttöpistettä, mutta on ajoittain paljon pelin ulkopuolella. Jokisen siirtäminen esimerkiksi Jarno Koskirannan johtamaan kolmosvitjaan toisi heti laajempaa ratkaisuvoimaa rosteriin. Ykkösketjussa voisi kokeilla siipiään esimerkiksi Aho tai Komarov.
Juuse Saros avasi kisaurakkansa Unkaria vastaan ja pelasi erinomaisesti. Mikko Koskiseen verrattuna työskentely oli todella rauhallista eikä kiekot pomppinut. Koskinen ei missään nimessä ole pelannut huonosti, mutta toivottavasti Saros saa vielä peliaikaa, sillä sen nuori mies on ehdottomasti ansainnut.
Esimerkiksi vuoden 2011 turnauksessa Suomi hävisi Tshekille ja voitti Saksan sekä Latvian vasta rangaistuslaukauksilla. Nyt Leijonien turnaus on alkanut erinomaisesti ja homma toimii myös nykyisillä viritelmillä. Pienet ketjumuutokset esimerkiksi juuri seuraavassa ottelussa Ranskaa vastaan ei kuitenkaan olisi pahitteeksi, koska vanhoihin koostumuksiin voi palata vaikka jo sunnuntaina Slovakiaa vastaan.
Kansikuva: All Over Press