Kommentti: SaiPa voitti tällä kaudella jotain paljon mitaleja suurempaa

Ruutu LogoVoit katsoa Liigan kaikki pudotuspelit Ruutu+ -palvelun kautta

Lappeenrannan SaiPa ei ole ensimmäinen asia mikä tulee mieleen, kun puhutaan menestyksestä. Valtaosa joukkueen kannattajista ei (eikä SM-liiga) ollut edes syntynyt, kun SaiPa kuittasi seurahistoriansa toistaiseksi ainoan mitalin, kun kausi 1965-66 päättyi pronssisiin tunnelmiin.

Keltamustien kannattajat pääsivät jo haistamaan mitalin kaudella 1998-99, kun SaiPa kaatoi puolivälierissä sensaatiomaisesti Jokerit ja joukkue pääsi pelaamaan mitaleista. TPS oli kuitenkin parempi välierissä ja HPK kuittasi pronssimitalit lukemin 7-2, joten Kisapuiston tyhjyyttään ammottava palkintokaappi jäi edelleen odottamaan täytettä.

2000-luku oli jopa SaiPan kannattajien mittarilla poikkeuksellisen synkkää aikaa lappeenrantalaisille. Idän Ihme selvisi 11 peräkkäisen kauden aikana vain kertaalleen pudotuspeleihin, mutta tie katkesi kaudella 2005-06 puolivälieriin HIFK:ta vastaan. Jumbosijojakin joukkueelle kertyi enemmän.

Myös 2010-luku käynnistyi heikosti, kunnes pelaajaurallaan SaiPan kapteeninakin toiminut Pekka Tirkkonen astui joukkueen peräsimeen. Valinta sisälsi riskejä, mutta osoittautui erinomaiseksi valinnaksi Riku Kallioniemeltä. Tirkkonen palautti Lappeenrantaan uskottavuuden ja Etelä-Karjalassa pelattiin pudotuspelejä jokaisena Tirkkosen neljänä kautena. Kohokohdaksi jäi sesonki 2013-14, jolloin SaiPa venyi runkosarjan neljänneksi. Varsinkin puolivälieräsarjaa seitsemänteen kamppailuun venynyttä puolivälieräsarjaa JYPiä muistellaan Lappeenrannassa vielä pitkään. Mitali jäi kuitenkin jälleen haaveeksi, kun Kärpät eteni lappeenrantalaisten kustannuksella finaaleihin ja Lukko kuittasi pronssimitalit SaiPan nenän edestä.

Vaikka palkintokaappiin ei tullut täytettä Tirkkosenkaan aikana, niin SaiPa onnistui nostamaan profiiliaan valtavasti. Keltamustista oli tullut vakionimi pudotuspeleissä ja koko seuran profiili oli kokenut huomattavan kohotuksen.

Kaikki voi kuitenkin muuttua nopeasti, erityisesti urheilussa. Kaudesta 2016-17 muodostui poikkeuksellisen synkkä pätkä SaiPan historiassa. Joukkue muuttui kesällä paljon eikä Ari Santanen saanut joukkojaan liitoon missään vaiheessa. Tuloksena oli lopulta tyhjennysmyyntien sävyttämä kevät, mikä päättyi sarjataulukon jumbosijaan. Vaikka Lappeenrannassa ei ole totuttu menestykseen, niin tulos oli valtava pettymys positiivisien edellisten kausien jälkeen.

SaiPa oli viime kesänä poikkeuksellisen haastavan tilanteen edessä. Miten palauttaa koko organisaation uskottavuus? Seurajohto teki poikkeuksellisen rohkean päätöksen palkatessaan päävalmentajaksi Tero Lehterän. Toiseen farssikauteen ei olisi varaa, joten todella kokemattoman valmentajan palkkaaminen uuden nousun kasvoiksi oli yllättävä ratkaisu.

SaiPan joukkue muuttui kesällä paljon ja lappeenrantalaiset haalivat riveihinsä monia nuoria pelaajia. Kauden alussa olikin paljon kysymysmerkkejä. Olisiko nuorista pelaajista astumaan isompiin saappaisiin kuin kertaakaan aiemmin heidän urillaan? Ensimmäiset ottelut eivät lieventäneet epäilyksiä: KooKoo haki kauden avauksessa pisteet Lappeenrannasta maalein 7-1 ja ensimmäisestä yhdeksästä ottelustaan SaiPa nappasi vain yhden voiton varsinaisella peliajalla.

Lehterä korosti syksyllä joukkueensa vielä opettelevan voittamaan. Ja niin SaiPa oppikin. Pisteitä alkoi karttumaan hyvään tahtiin ja joukkue nousi lopulta kamppailemaan suorasta pudotuspelipaikasta.

Lopulta tuloksena oli sarjataulukon seitsemäs sija. Pudotuspelien avauskierroksella lappeenrantalaiset kaatoivat Pelicansin, mutta kausi päättyi hurjan taistelun päätteeksi TPS:aa vastaan puolivälierissä.

Vaikka kauden päättyminen on luonnollisesti iso pettymys, niin Lappeenrannassa ei ole tarvetta painaa leukaa rintaan. Lehterän SaiPa osoitti olevansa poikkeuksellisen sitkeä joukkue, joka taipuu, mutta ei katkea. Tämä nähtiin lukuisia kertoja runkosarjassa ja myös pudotuspeleissä. Kolmannessa kohtaamisessa Pelicansia vastaan SaiPa nousi päätöserässä kahden maalin takaa tasoihin ja lopulta jatkoerässä voittoon. Kauden viimeiseksi jääneessä ottelussa Ahti Oksanen räjäytti Kisapuiston huutoon iskemällä pelin tasoihin päätösminuutilla.

SaiPa oli poikkeuksellisen sitkeä joukkue, joka ei antanut periksi missään vaiheessa. Toisinaan nuoren joukkueen selkäranka katkesi, kuten kolmannessa kohtaamisessa TPS:aa vastaan, mutta ne kuuluvat kasvutarinaan. SaiPa ei kuitenkaan koskaan antanut periksi, minkä joukkue todisti kerta toisensa jälkeen kauden aikana.

Ja nämä ovat piirteitä, mitä Lappeenrannassa arvostetaan yli kaiken.

SaiPan ympärille onkin muodostunut poikkeuksellisen tiivis seurayhteisö, joka ei ole riippuvainen menestyksestä. Mitaleja tärkeämpää on joukkueen esiintyminen kaukalossa. Päättyneellä kaudella SaiPa jätti jäälle aivan kaikkensa ja Lehterä ulosmittasi nipustaan kaiken mahdollisen irti.

SaiPan loistavasta yhteisöstä nähtiin jo osviittaa Jussi Markkasen uran viimeisessä runkosarjan ottelussa. Viimeistä nipistystä vaille täysi tupa antoi seuralegendalleen arvoisensa läksiäiset komeasti järjestetyssä tapahtumassa.

SaiPan ja TPS:n kuudennen kohtaamisen jälkeen nähtiin kuitenkin jotain sellaista, mikä on suomalaisessa urheilukentässä täysin poikkeuksellista. SaiPan kausi oli juuri päättynyt tappioon puolivälierissä, mutta joukkue ja kannattajat kiittivät toisiaan jäällä kädestä pitäen.  Tämä on jotain sellaista, minkä arvoa ei mitalien määrässä mitata.

SaiPa on kulkenut vuodessa valtavan pitkän matkan. Vuosi sitten Lappeenrannassa oli todella synkät tunnelmat ja tulevaisuus näytti harmaalta. Nyt tunnelma on täysin erilainen. SaiPa voitti ennakkoluulottomilla otteillaan kannattajat jälleen puolelleen ja keltamustien yhteisö näytti ainutlaatuisuutensa. SaiPa juhlistaa ensi kaudella 70-vuotista taivaltaan. Juhlakautta ei voisi lähteä rakentamaan juuri paremmista lähtökohdista.

Kansikuva: All Over Press

Aiheeseen liittyvät jutut