Suomalainen urheilumaailma ja eritoten jääkiekkomaailma sai keskiviikkona kuulla suru-uutisen. Legendaarinen jääkiekkoilija, punainen #20 Matti Hagman on poissa. Hagman menehtyi vain 61-vuotiaana tiistain ja keskiviikon välisenä yönä.
Hän oli suomalaisen jääkiekon pioneeri ja ensimmäinen suomalainen NHL-pelaaja. Suurimmat saavutukset mies sai Suomessa, HIFK:n paidassa. Hänet muistetaan erityisesti IFK-legendana ja punaisessa paidassa Hagman viiletti suurimman osan urastaan.
Matti Hagmanin pelipaita, numero 20 on nostettu Helsingin jäähallin kattoon, osoituksena miehen huikeasta urasta IFK:ssa. Hagman oli todellinen Stadin kingi, mies joka piti kiinni stadilaisuudestaan, mr. IFK.
Ensimmäisen kerran nuori Hagman pelasi SM-sarjassa vuonna 1972, jolloin hän nousi samaan ketjuun Esa Peltosen ja Juhani Tammisen kanssa. Tuota uraa kesti 20 vuotta, kuten hänen pelipaitansakin. Vuonna 1992 hokkarit ripustettiin naulaan, monien vaiheiden jälkeen.
Suomessa pelatessaan hän edusti vain kahta joukkuetta, Helsingin IFK:ta ja Hockey-Reipasta. Reippaan riveissä pelejä tosin tuli SM-Liigassa vain 44 ja 1. divisioonassa saman verran. IFK:ssa Hagman pelasi SM-Liigassa peräti 435 ottelua, joista pudotuspelejä 47.
SM-sarjassa pelejä kertyi 81 ja kaikki IFK:n paidassa. Yhteensä pääsarjatasolla Hagman pelasi punanutussa peräti 516 ottelua. Hagman tunnettiin nimenomaan syöttöpelistään ja Liigassa niitä kertyi yhteensä 468 ja siihen päälle SM-sarjan 30 syöttöä.
Suomen mestaruutta legendaarinen pelaaja juhli peräti kolme kertaa, HIFK:n paidassa. Lisäksi edustaessaan NHL:ssä Boston Bruinsia, pelasi Hagman myös Stanley Cupin loppuotteluissa. Maaotteluita miehelle kertyi 40, joista kuusi on olympialaisista.
Peliuran jälkeen
Pelaajauran jälkeen Hagman valmensi kolmessa eri joukkueessa päävalmentajana. Hän oli Junkkareiden päävalmentaja kaudella 1993-94 sekä Kirkkonummen Salamoita Suomi-sarjassa 2002-2003 ja HC Salamoita Mestiksessä 2003-2004. Hagmanin aikana Salamoissa pelasi myös kohulla Suomeen tullut naisjääkiekkoilija Hayley Wickenheiser.
Valmentajauran jälkeen Hagmanin ura jatkui kommentaattorina HIFK:n koti- ja vierasottelulähetyksissä Harri Hinkkasen rinnalla. Kanavina oli Metro-FM ja HIFK-radio. Kommentaattorina hänet muistetaan terävistä kommenteistaan eikä legenda säästellyt sanojaan, mikäli punapaitojen peli ei miehen silmää miellyttänyt.
Metro-FM:n aikana allekirjoittanutkin sai kunnian tutustua kiekkolegendaan. Mieleen jäi kuva erittäin hienosta ihmisestä. Se tapa, jolla Hagman otti nuoren toimittajaharjoittelijan mukaan tiimiin, oli mieleenpainuva.
Lämmöllä muistelen noita aikoja ja työskentelyä Hagmanin kanssa. Samoihin aikoihin Ilta-Sanomien toimittaja Marko Lempinen julkaisi Stadin kingin muistelmat ja Hagman vielä varmisti, että olin varmasti saanut kirjan itselleni.
Kuten aikaisemmin totesin Hagmanin olleen todellinen Stadin kingi, niin yksi asia tähän liittyen, on piirtynyt mieleeni. Kun matkasimme HIFK:n vierasotteluihin, niin yksi sana oli, mitä ei saanut käyttää. Se oli sana moro. Sana kuului tamperelaisten sanavarastoon, ei stadilaisten!
Kiitos Hakki upeista hetkistä! Legenda numero 20 elää muistoissamme aina!
Kansikuva: Toni Roos, All Over Press