Oulussa oltiin keväällä 2016 pelonsekaisissa tunnelmissa, kun Kärpissä menestyksekkäästi luotsannut Lauri Marjamäki oli jättänyt 2000-luvun suurimman dynastian ja suunnannut maajoukkueen peräsimeen. Kärpille se tarkoitti uutta päävalmentajaa ja uutta projektia. Huippuvalmentajia ei löydy joka nurkan takaa, joten riskit olivat suuret.
Marjamäen korvaajaksi tuli Kai Suikkanen, jolta löytyi kovat meriitit. Suikkanen ei ollut kuitenkaan oikea mies vetämään pohjoisen jättiläistä, jolle kausi 2016-17 oli järkyttävä pettymys. Suikkanen sai lopulta potkut, ja hänen tilalleen palkattiin Mikko Manner.
Manner oli toiminut jo neljä kautta Kärppien apuvalmentajana, mutta häneltä ei löytynyt päävalmentajakokemusta Liiga-tasolta, joten ennakkoon ajatellen riskit olivat jälleen suuret. Manner teki kuitenkin joukkoineen uskomattoman tempun ja juhli ensimmäisellä päävalmentajakaudellaan Suomen mestaruutta. Sen päälle Kärpät nappasi vielä runkosarjavoiton, mikä kertoo onnistumisesta koko kauden osalta.
Kärppien uskomattomasta kaudesta saa kiittää etenkin Mannerta, joka palautti oululaisseuran Suomen suurimmaksi.
Kärppäluotsin erinomaisuus on monen työn tulos, mutta suurimmat siemenet kylvettiin vuosina 2013-16, kun hän toimi Lauri Marjamäen apurina. Manner näki, kuinka Suomen kärkivalmentajiin kuuluva Marjamäki teki töitä, ja se jos joku kasvatti Mannerta valmentajana. Hän on ottanut monissa asioissa mallia Marjamäeltä, mutta kyse ei ole kopioimisesta. Manner on monessakin mielessä samanlainen valmentaja kuin Marjamäki, mutta hän tekee samanlaisia asioita hieman eri tavalla.
Perimmäisin syy Kärppien menestykseen on oululaisten pelityyli. Manner toi Ouluun ripauksen ruotsalaista kiekkoa, jossa karvattiin korkealta ja hanakasti – välillä jopa maalin takaa – mikä oli monille joukkueille myrkkyä. Kevään tosipeleissä esiin nousi etenkin rohkeus: kun Tappara oli kuudennessa finaalissa ottelun loppuhetket takaa-ajajana, Kärpät ei vetäytynyt kuoreensa. Se karvasi ja puolusti loppuun asti rohkeasti, miksi kirvesrintojen loppukiri jäikin vajaaksi. Sama toistui kevään aikana monissa muissa tärkeissä paikoissa.
Manner toi Liiga-jäille raikkaan taktisen tuulahduksen, mutta hän ei kuitenkaan unohtanut juuriaan: Kärpät pelasi myös tiivistä trap-kiekkoa pitäen sekä keskialueen että puolustusalueen puolustuspelin laadukkaana. Tällä kaudella ero oli siinä, että Kärppien erinomainen puolustaminen alkoi jo hyökkäysalueella, milloin keskialueelle trappiin vetäytyminen ei päässyt edes tapahtumaan.
Oikeanlainen joukkue
Monet valmentajat ovat oikeasti parempia kuin tulokset kertovat. Kaikki valmentajat eivät ole kuitenkaan osanneet hankkia – tai eivät ole saaneet – sellaista joukkuetta, joka olisi juuri kyseisen valmentajan pelityylin kannalta optimaalisin. Manner oli mukana tämän kauden joukkueen rakennuksessa, ja hän osoitti olevansa tälläkin saralla melkoinen velho.
Kärpät ei ollut ennen kautta suurin mestarisuosikki, mutta Manner hankki itselleen täydellisen joukkueen, ja se on luonnollisesti tärkeintä. Kärppiin tuli pelaajia, kuten Charles Bertrand, Nicklas Lasu, Juha Koivisto ja Otto Karvinen. Joillekin heistä naureskeltiin sopimuksen tultua ilmi. Lopussa vain Manner ja pelaajat nauroivat.
Kärpät myös lähti kauteen ilman selkeää ykkössentteriä, vaikka joukkueesta löytyikin Mikael Ruohomaan tasoinen taituri. Hänellä oli kuitenkin allaan kausi, jossa hän oli tehnyt 21 ottelussa tehot 1+5, eikä hänellä ollut aiempia näyttöjä johtavan joukkueen liidaamisesta. Manner kuitenkin luotti siihen, että Ruohomaa riittää.
Kyse onkin siitä, kuinka Mikko Manner myy ideansa pelaajille. Hän on Marjamäen tavoin pelaajalähtöinen valmentaja, joka huokuu viisautta. Jokainen pelaaja on valmis kuuntelemaan häntä, ja se on ensimmäinen askel menestykselle.
Manner tietää, kuinka jäällä ja jään ulkopuolelle pitää toimia, jotta pelaajat kehittyvät. Sen vuoksi Kärpät ei tarvinnut tällä kaudella Liigan parasta pelaajamateriaalia. Kaikki odottivat vielä keväälläkin, että Kärpät hankkii kivenkovan sentterin, sillä nykyisen keskushyökkääjäosaston ei pitänyt riittää mestaruuteen. No, Manner näki asian toisin, ja Kärpät jätti sentterin hankkimatta. Kauden päättyessä oululaisten kakkossentterinä hääri laitahyökkääjä Saku Mäenalanen, mutta kuten tiedetään, se ei ollut este joukkueen menestykselle.
Menestyksen elinehto on pelaajien kehitys kauden aikana, sillä se kehittää luonnollisesti koko joukkueen peliä. Manner onnistui kumppaneineen tässä tehtävässä erinomaisesti, sillä kärkipelaajista muun muassa Ruohomaa, Bertrand, Mäenalanen, Julius Junttila, Ville Leskinen, Veini Vehviläinen, Jani Hakanpää ja Miika Koivisto pelasivat uransa parhaat kaudet.
Kunniaa kuuluu myös Kärppien muille valmentajille Lauri Mikkolalle, Toni Sihvoselle ja Ari Hillille, mutta Manner on silti päävastuussa tuloksesta ja menestyksestä. Yhdessä tämä valmennusryhmä teki kuitenkin täydellisen lopputuloksen.
Leijonien tuleva päävalmentaja
Mikko Manner nousi kertaheitolla suomalaisvalmentajien eliittiin, ja hänellä on taatusti edessään valoisa tulevaisuus. Ei olisi ihme, jos Leijonien apuvalmentajana toimiva Manner nousisi lähitulevaisuudessa A-maajoukkueen päävalmentajaksi.
Mannerin sopimus Kärppiin loppuu kahden vuoden päästä, ja samana keväänä loppuu myös tulevan leijonaluotsin Jukka Jalosen sopimus. Todennäköisin skenaario on se, että Manner korvaa Jalosen Leijonissa vuonna 2020.
Ennen sitä Mannerin täytyy kuitenkin osoittaa, ettei hän ollut vain yhden kauden ihme. Ensi kausi tulee olemaan Kärpille kaikin tavoin haastavampi, sillä nyt hallitseva mestari on suurin mestarisuosikki, ja kaikki odottavat Mannerilta urotekoja – toisin kuin ennen tätä kautta.
Tulevalla kaudella mitataan Mannerin taso tosissaan, sillä Kärpät tulee menettämään lähes kaikki kärkipelaajansa. Junttila, Ruohomaa, Bertrand, Mäealanen, Leskinen, Koivisto ja Hakanpää ovat kaikki todennäköisesti lähdössä, ja tällaisen arsenaalin korvaaminen on lähes mahdotonta.
Valistunut arvioni on kuitenkin se, että julmetun isosta haasteesta huolimatta Manner ratkaisee tämänkin tilanteen, ja Kärpät jatkaa liitoaan myös ensi kaudella. Uusi dynastia on syntynyt. Piste.
Kansikuva: Mikko Manner