2010-luvusta on kehittymässä suomalaisen kiekkoilun kenties menestyksekkäintä vuosikymmentä. Löytyy maailmanmestaruuksia niin A-maajoukkueessa, alle 20-vuotiaissa ja alle 18-vuotiaissa. Suomikiekkoilu elää todellisesti aallon harjalla. Samalla ollaan kuitenkin kulkemassa nykyisen mallin lopputaivalta.
Seuratoiminta
Suomalaisen kiekkoilun todellinen menestysresepti on ollut verrattain vahva seuratoiminta. Suomalaiset seurat ovat kansainvälisesti vahvoja ja hyvin hoidettuja oman lajinsa kontekstissa. Seuroihin alettiin palkkaamaan jo 1990-luvulla valmennuspäälliköitä, toiminnanjohtajia ja junioripäälliköitä. Tämä askel nosti kiekkoilun vanhasta amatöörimallista, missä seurat olivat pelkästään vapaaehtoistoiminnan armoilla. Ammattilaiset organisoivat amatöörejä ja kaikilla riitti puhtia kehittää toimintaansa. Tämä nosti tekemisen tasoa kansainväliseen kilpailuun verrattaessa ja mikä tärkeintä nosti seuratoiminnan kilpailevien lajien ohi. Siinä missä perinteiset yksilölajit kuten hiihto tai yleisurheilu olivat pitkään kiinni vanhempien innostuksesta ja jopa valmennusosaamisesta, jääkiekko kiri etumatkaansa. Ongelma tällä hetkellä on kuitenkin, ettei mallia ole päivitetty vuosikausiin. Vanhaa mallia on vain kasvatettu liiton, opetusministeriön ja kuntien tukien avulla. Nyt tämä paisunut pullataikina uhkaa kuitenkin hajota omaan kasvuunsa.
Nykymuotoinen seuratoiminta noudattaa pääsääntöisesti tuttua ry.-mallia. Seuraa pyörittävät palkatut ammattilaiset, mutta johtavat innokkaat seuraihmiset. Käytännössä ammattilaisia valvoo ja johtaa siis amatöörit. Tämä on johtanut kestämättömään tilanteeseen. Seuroja johtavat innokkaat isit ja äidit, joiden lajiosaaminen on harvoin riittävällä tasolla. Useassa seurassa eletään vieläkin aikaa missä isien ja äitien omat intressit ajavat urheilutoiminnan edelle. Oman lapsen peliaika ja status ratkaisee, kun päätöksiä tehdään. Tässä tapauksessa, jos seuraa pyörittävien ammattilaisten toiminta ja ratkaisut eivät vastaa vanhempien tahtotilaa, joutuu usein ammattilainen taipumaan tai pahimmassa tapauksessa väistymään. Samalla seuran pitkän aikavälin toiminta kärsii, kun seurajohto on kiinni ainoastaan oman lapsen kautta. Innostus on harvoin riittävää tai jatkuvaa kun oman lapsen harrastus päättyy. Samalla kun amatöörit pyörittävät toimintaa on vaarana keskittyminen aivan epärelevantteihin asioihin. Saman kaupungin seurojen välinen kiistely on useimmiten juuri hallitusten ja innokkaiden seuraihmisten välistä. Tästä surullisimpana esimerkkinä Espoo, jossa rakennellaan epärealistisia pilvilinnoja ympäri kaupunkia. Urheilijan kehittäminen on usein taka-alalla, kun tapellaan vanhoja kiistoja uudestaan tai yritetään kampittaa naapuria. Samalla voidaan kysyä Hämeenlinnasta, miten toiminta on kehittynyt, kun kahden huippuammattilaisen luoman menestysaikakauden päätteeksi päätettiin luopua valmennuspäällikön pestistä. Isien ja äitien johtamat seurat ovat jäämässä surullisen kauas ammattilaisten johtamista seuroista. Jo tällä hetkellä osa seuroista toimii jäsenistöltään kapealla pohjalla. Tämä ei tarkoita, etteikö seurassa olisi toimijoita, vaan sitä että jäseneksi pääsevät vain ne kenellä löytyy kompetenssia tehdä päätöksiä. Näin päätösvalta keskitetään ihmisille, joilla on oikeasti osaamista ja annettavaa seuralle. Useimmiten näissä tapauksissa menestys on myös seurannut. Jääkiekkoliitto julkaisi kuluvalla viikolla listan lisenssimääriltään suurimmista seuroista. Tätä listaa ja SM-menestystä tarkkailemalla voi asiaa vähemmänkin tunteva löytää ne seurat missä ammattilaiset ovat vallassa ja missä eivät.
Muutoksia tarvitaan, jotta näitä kuvia saadaan lisää tulevina vuosina. Kuva: AOP
Liitto, kunta ja ministeriö
Viimeisen vuosikymmenen aika rahamäärä juniorikiekossa on kasvanut valtavasti. Ammattivalmentajia tulee vuosi vuodelta enemmän ja Jääkiekkoliiton käynnistämä taitovalmentaja-hanke on tuonut nuorempiin junioreihin ammattilaisia jäälle asti. Samalla kun rahamäärä on lisääntynyt, on kuitenkin myös byrokratian määrä kasvanut. Erilaiset tuet, rahoitukset ja hakemukset seuraavat toisiaan. Usein näiden tukien saanti on riippuvainen aivan jostain muusta kuin urheilusta. Tämän takia seuroihin on perustettu tasa-arvo-, ympäristö-, olosuhde ja vaikka mitä valiokuntia. Isoissa seuroissa on jo palkattu ihmisiä pyörittämään pelkästään toimistoa. Eli siis samalla kun toiminta on kasvanut, on rahaa alkanut liikkua suuria määriä pois urheilusta kohti byrokratiaa. Tämä tuttu valtionhallinnon piirre on valitettavasti heikentänyt jo nyt jääkiekkotoiminnan kehitystä. Seurat joutuvat valitsemaan esimerkiksi ammattivalmentajan palkkaamisen B-junioreihin ja toimistotyöntekijän välillä. Valitettavan usein toimistotyöntekijä on seuroille tärkeämpi kuin urheiluvalmennuksen ammattilainen.
Opetusministeriö ja kunnat siirtävät tällä hetkellä miljoonia vuosittain pelkästään jääkiekkotoiminnan tukemiseen. Miljoonainvestoinnit jäähalleihin ja erilaisiin tukiin sitovat isojenkin kuntien budjetteja. Vaikka monessa suuressa kaupungissa väliin on rakennettu muodollisesti säätiö, on raha pääasiassa yhteiskunnan kassasta. Samalla rahoja vastaanottaa ry. joka toimii isolta osin amatöörien johtamana. Isoista rahoista kilpaillaan seurojen välillä ja toisia yritetään kampittaa. Tähän väliin perisuomalainen hyvä veli-verkosto, ja ongelmat alkavat kasautua. Monella paikkakunnalla on yritetty väkinäisiä rahan- ja jäänjaon malleja. Tasapuolisetsi tai lisenssimäärillä rakennettua järjestelmiä. Ongelmaksi nousee kuitenkin järjestelmän vääristyminen ja pienenkin vallankäytön mahdollisuuden väärinkäyttö. Joukkuemääriä vääristellään ja lisenssipelaajista kilpaillaan yhä nuoremmissa.
Monessa muussa lajissa liitto on puhaltanut pelin poikki. Koripallo kyllästyi seurojen kyvyttömyyteen ja kasaa nykyään huippupelaajia omiin yksiköihinsä jo nuorena. Lentopallon maailmanmenestys perustuu isolta osin Kuortaneen lukiotoimintaan. Tähän suuntaan on myös jääkiekon päästävä. Muuten edessä voi olla jalkapallon tie missä kansainvälinen kärki menee vuosi vuodelta kauemmas ja rahaa tuhlataan milloin mihinkin projektiin. Jo vuosia sitten Erkka Westerlund ehdotti lentopallon tyyppisen lukiotoiminnan käynnistämistä Vierumäelle. Näin dramaattisiin keinoihin ei ole vielä tarvetta, mutta järjestelmän uudistus tarvitsee tehdä piakkoin. Seuratoiminta on jääkiekossa nostanut lajin maan kärkilajiksi, mutta nyt sen järjestelmän on muututtava ajoissa, jos laji haluaa pitää kiinni pyrkimyksestään pysyä huipulla.
Kansikuva: AOP