Suomalainen sisäpalloilu elää tällä hetkellä historiallista huumaa. Viimeiseen viiteen kuukauteen neljä isoa palloilulajia on pelannut arvokisoja. Varsin vakuuttava suoritus viiden ja puolen miljoonan ihmisen hiihtomaalta. Menestys ei ole kuitenkaan sattumaa. Siinä yhdistyy kova työ, kova laatu ja sosiologia.
Kova työ tuo tulosta
Ensimmäinen pointti on varsin selkeä. Menestystä on lähes mahdotonta saavuttaa ilman kovaa työmäärää. Etenkin piskuisessa Suomessa on lähes mahdoton saavuttaa kilpaurheilussa menestystä, kun vastassa on miljoonien urheilijoiden USA, Kiina ja Venäjä. Kenties voidaan pohtia kansakunnan syvintä olemusta ja luonnetta ylivoimaisia vastustajia vastaa lähetään kamppailemaan. Suomi on noussut USA:n valtalajissa koripallossa kovaa vauhtia kohti maailman eliittiä. Sama tapahtui jo pari vuosikymmentä sitten Kanadan ja Venäjän dominoimassa jääkiekossa. Lähes yhtä käsittämätöntä on nousu lentopallossa. Laji on yksi maailman harrastetuimpia ja Suomessa vieläkin jonkinlaisessa marginaaliasemassa.
Jääkiekossa kehitys oli varsin luonnollista. Pienehkö laji, jonka pääelementit voitiin luoda ulko-olosuhteissa varsin helposti. Sisälle siirtyminen oli mahdollista koska lajin suosio oli kasvanut pidemmän ajan. Maailma huipulle noustiin ensin nousemalla kotimaan suosituimmaksi lajiksi. Talentti ja rahat alkoivat valua kohti jääkiekkoilua ja seuratoimintaa. Ensimmäinen ammattilaisten sukupolvi syntyikin juuri jääkiekkoon.
Koripallossa perinteet ovat pitkät, mutta nousussa kesti kauemmin. Vaadittiin jo legendaksi nousseen Henrik Dettmannin ja apurien tinkimätön työ läpi 2000-luvun kulissien takana. Susijengi on oma lukunsa, mutta juuri tuo kulissien takana tapahtunut työ on nostanut aivan uudenlaisen sukupolven huippulahjakkuuksia. Mallia otettiin kolmannesta menestyjästä eli lentopallosta. Maan kovimmat lahjakkuudet pyritään saamaan huippuvalmentajien käsiin jo lukiovaiheessa. Kuortaneella ja aiemmin Varalassa hiottiin timantteja ammattilaisten opeissa. Tämä mahdollisti juuri oikean harjoittelun, oikeassa iässä. Seuratoiminnan heittelyt huippuineen ja laskuineen otettiin pois yhtälöstä. Samasta amatöörien puuhastelusta pyrittiin pois myös koripallossa. Helsinkiin perustettiin HBA-Märsky organisaatio, jossa pojat ja tytöt saavat ammattilaisten ohjausta aamusta iltaan. Samalla koulu räätälöidään niin että siinäkin on mahdollista menestyä. Koripallossa on lähes elintärkeää päästä Yhdysvaltojen yliopistoihin pelaamaan ja tämä ilmasilta kehittyy nyt HBA-Märskyn avulla.
Jääkiekossa on valta-asemansa avulla voimakkaampi seurakenttä. 2000-luvun lopulla Jääkiekkoliitto joutui kuitenkin puuttumaan, kun seuratoiminta tuotti vain keskinkertaisuuksia. Toki liitto oli myös osin itse syypää Nuori Suomi -ohjelmansa takia. Seurakenttä sai kuitenkin lääkkeet juuri liitolta yksilön kehittämiseen. Kansallista pelitapaa muokattiin ja Meidän Pelin opetuksien kautta kasvoi uudenlainen ja erittäin lahjakas sukupolvi. Kuvaavaa on, että alle 22-vuotiaista suomalaisista saisi kenties kovemman joukkueen kasaan kuin yli 22-vuotiaista. Tästä voidaan kiittää sitä isoa summaa rahaa mitä valmennuspäälliköihin, aluevalmentajiin ja taitovalmentajiin on upotettu viimeiset 20-vuotta. Ero moneen lajiin onkin juuri siinä, että nämä pestit on muokattu niin että liiton osaajat näkyisivät myös seurojen arjessa.
Toisen polven menestyjä Lauri Markkanen. Kuva: Christian Petersen/Getty Images
Erilainen sukupolvi
Suomalaisen urheilijan perikuvan on vuosikymmeniä ollut Juha Mieto. Räkä poskella, keskellä korpea hiihtävä jääräpää. Kova, ankara ja hyvä taistelija. Tälle pohjalle suomalainen urheilija rakentui pitkään. Kenties jopa liian pitkään. Esimerkkinä vaikkapa Matti Nykäsen kipuilu jo 1980-luvun puolella, kun yhteiskunta ja ihminen muuttui urheilijakuvan ympärillä. Edesmennyt Mika Myllylä oli kenties viimeinen vanhan mallin supertähti. Uuden sukupolven nousu kesti vuosikymmenen, mutta nyt ollaan uuden ajan nousukaudella.
Urheilija on vieläkin yksilö. Nyt periksiantamattomuus on muuttunut itsetietoisuuteen. Hyvä pelitavan tuntemus ja taisteluilme on korvautunut itsensä tuntemuksella ja luovuudella. Ei tarvitse olla kummoinenkaan sosiologi, kun huomaa kuinka nykyinen milleniaali -sukupolvi eroaa edeltäjistään. Jo arjessa on nähtävissä valtava ero. Siinä missä vielä 80-luvulla syntyneet ovat joutuneet opettelemaan uuden teknologian, uudenlaisen median ja uudenlaisen yhteiskunnan, on 90-lukulainen syntynyt siihen. Siinä missä 80-lukulainen puhuu haastattelussa nöyryydestä ja työnteosta, makailee Patrik Laine sängyllä iPad kädessään antamassa haastattelua miljoonien katsojien tv-lähetykseen. Tämä muutos näkyy dramaattisesti opetuksessa ja valmennuksessa. Peruskoulu ymmärsi jo kauan sitten, kuinka uusi sukupolvi on teknologia orientoitunut ja osaavampi kuin edeltäjänsä. Nyt myös valmennuksessa on käytössä apit, padit ja kännykät. Teknologia auttaa urheilijaa ottamaan vastuuta omasta toiminnasta. Eli vastaa juuri siihen huutoon mitä uusin sukupolvi antaa.
Viimeinen kohta on myös sukupolvikysymys. Nyt on nähtävissä vapaasti katsottuna kolmas ammattilaissukupolvi. Iso osa palloilulajeista muuttui 1990-luvulla ammattilaissarjoiksi. 1960-luvulla syntyneet olivat ensimmäinen sukupolvi, joka suurelta osin pääsi pelaamaan ammatikseen jopa kotimaassa. Nyt näiden ensimmäisen ammattilaissukupolven lapset nousevat aikuisiksi. Ei ole vahinko, että esimerkiksi jääkiekossa on lähes joka maajoukkueessa vähintään yksi toisen polven maajoukkuepelaaja. Entisten ammattilaisten kasvatus on usein parasta valmennusta urheilijaksi. Markkaset, Ahot, Kapaset ja Saarelat eivät olleet vahinkoja. Isät tai äidit ovat pelanneet huipulla ja kasvaminen kilpaurheiluun on vanhemmille tuttua.
Suomalainen palloiluihme ei ole siis sattumaa. Itsevarmat individualisti milleniaalit eivät pelkää haasteita eivätkä esiintymistä. Uudenlainen oppimistapa ja opetus ovat kohdanneet. Esimerkiksi Jääkiekkoliitto painottaa uusissa ohjeissaan jo nuoresta sitä, että lasten annetaan itse oppia virheiden kautta kuinka peliä pelataan. Perinteinen opetus ja ohjeistus on väistymässä. On suorastaan onni, että osa palloiluperheestä on huomannut muutoksen ja osaa hyödyntää sitä. Tämä saattaa taata uusiakin arvokisaonnistumisia.
Kansikuva: AOP