Chicago juhli viime kauden päätteeksi Stanley Cupin voittoa. Kuka vie pytyn tänä vuonna? (Getty Images)
Kun NHL:n runkosarjaa on pelaamatta joukkueesta riippuen 12-15 ottelua, tilanne runkosarjassa on keskikastin joukkueiden osalta äärimmäisen mielenkiintoinen sekä idässä että lännessa. Idässä Boston ja Pittsburgh ovat jo muutaman pelin päässä pudotuspelipaikan lopullisesta varmistamisesta. Muista kuudesta paikasta kamppailee kymmenen-yksitoista joukkuetta, jos mukaan lasketaan viime aikoina rämpineet Ottawa Senators ja Carolina Hurricanes. Lännessä otteensa jatkopaikkaan on kiinnittänyt Anaheim, St. Louis, Chicago, San Jose ja Colorado. Los Angeles ja Minnesota ovat myös vahvasti raivaamassa tietään jatkoon, mikäli joukkueet pystyvät pitämään nykyisen vireensä yllä seuraavien kahden-kolmen kriittisen viikon ajan. Viimeisestä Wild Card-paikasta kamppailee tällä hetkellä vahvimmin Dallas ja Phoenix, mutta myös Vancouverilla, Winnipegillä ja Nashvillellä on mahdollisuutensa, olkoonkin että Vancouverin ja Phoenixin välinen ero on jo viisi pistettä ja kaiken lisäksi Phoenix on pelannut ottelun vähemmän.
Kekäläisen Columbuksella mahdollisuus ensimmäisiin pudotuspeleihin
Viime kauden vahvaan jaksoon päättänyt ja harmittavasti yhden voiton päähän pudotuspeleistä jäänyt Columbus Blue Jackets on tälläkin kaudella mukana kamppailussa viimeisistä pudotuspelipaikoista. Joulun tienoilla näytti vielä vahvasti siltä, ettei joukkueella ole asiaa pudotuspeleihin. Alkukauden sivussa olleen Nathan Hortonin (paluu 2.1.2014 @ Phoenix) ja koko joulukuun sivussa olleen ykkösmaalivahti Sergei Bobrovskyn paluiden (6.1.2014 @ Rangers) jälkeen joukkueen saldo on kunnioitettava 18 voittoa, 6 tappiota ja kaksi tappiota jatkoajan tai rankkareiden jälkeen. Vahvaa kevättä jälleen pelaava Columbus on jo raivannut tiensä tasaisen Metropolitan-divisioonan kolmannelle sijalle. Edellä, ja tavoittamattomissa, on divisioonan voiton käytännössä varmistanut Pittsburgh Penguins ja pisteen edellä oleva, myös vahvassa vireessä oleva Philadelphia Flyers. Tasapisteissä vaani yhden ottelun enemmän pelannut NY Rangers.
Bobrovsky pystyy vielä nykyistäkin parempaan. (Getty Images)
Viime kauden päätteeksi parhaaksi maalivahdiksi valitun Bobrovskyn panosta joukkueen hyvässä vireessä ei voi vähätellä, mutta Bob ei ole vielä ollut aivan yhtä maaginen kuin viime vuoden keväällä. Toisaalta, hänen ei ole tarvinnutkaan olla. Penkkiurheilijan näkökulmasta on hienoa katsoa, miten sinitakkien pelaajien otteista huokuu sitoutuneisuus yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Joukkue on yksi työteliäimmistä joukkueista NHL:ssä tällä hetkellä ja erittäin vaikeasti voitettavissa, etenkin kotonaan. Tammikuun alun jälkeen joukkue on jäänyt pisteittä vain kahdesti Nationwide Arenalla (Buffalo, Ottawa) ja nekin tappiot tulivat kevään pisimmäksi jääneessä kolmen ottelun mittaisessa tappioputkessa. Miksi Columbus, entinen heittopussi ja pudotuspelien suhteen täysi untuvikko, pärjää illasta toiseen ennakkoon materiaaliltaan paljon parempia joukkueita vastaan?
Tasaisuus, fyysisyys ja työteliäisyys
Siirtotakarajalla pois kaupatun Marian Gaborikin lähdön myötä joukkueessa ei varsinaisesti ole yhtäkään NHL-supertähden statusta omaavaa kenttäpelaajaa. Tämä voi muodostua heikkoudeksi mahdollisten pudotuspelien ratkaisuhetkillä, jos tarvittavaa yksilötaitoa ja vastuunkantoa ei löydy. Taistelussa paikasta pudotuspeleihin joukkueen tasaisuus ja laajuus on kuitenkin ehdoton vahvuus. Columbuksen sisäistä pistepörssiä johtavan, kolmatta kauttaan taalaliigassa pelaavan 21-vuotiaan Ryan Johansenin jälkeen sinitakkien tehot jakaantuvat todella tasaisesti muiden pelaajien kesken. Peräti 12 pelaajaa on saavuttanut jo nyt 20 pisteen rajan ja seitsemän pelaajaa on tehnyt 10 maalia tai enemmän. Vertailun vuoksi divisioonajohtaja Pittsburghilla vastaavat lukemat ovat yhdeksän (>20 pistettä) ja seitsemän (>10 maalia).
Columbuksen peli-identiteetti ilmenee parhaiten pelaajissa kuten Boone Jenner ja Corey Tropp. Kaksi nuorta pelaajaa, joiden nimiin et välttämättä törmää tulostaululla. He pelaavat vastuullisesti kahteen suuntaan ja ovat jatkuvasti vastustajan iholla, taklaavat, luistelevat, repivät ja raastavat illasta toiseen joukkueen edun eteen. Samaan kategoriaan putoaa tällä hetkellä muuan täksi kaudeksi hankittu Nathan Horton. Hortonin uralla on pitkään odotettu läpimurtoa myös pisteiden valossa, mutta ei hänestä tule koskaan Sidney Crosbyn tai Patrick Kanen kaltaista pelaajaa, vaan hän peliä omilla vahvuuksillaan, jotka perustuvat vahvaan luisteluun ja ennen kaikkea fyysiseen peliin. Horton tekee kyllä paikan tullen myös maaleja ja pystyy ennen kaikkea rakentamaan paikkoja ketjukavereilleen taklaamalla, kiekonriistoilla ja luistelullaan. Hän on yksi liigan tämän päivän harvoista aidoista voimahyökkääjistä. Mikä tärkeää, pelaajan vyöltä löytyy arvokasta pudotuspelikokemusta Bostonin paidasta ja hän on sekä voittanut Stanley Cupin että ollut viime keväänä häviävänä osapuolena. Mielestäni Hortonin hankinta Columbukseen oli Kekäläiseltä loistava veto. Pelaajan rooli voi runkosarjassa olla aika näkymätön, mutta katsokaapa sitä hetkeä jos ja kun Columbus pudotuspeleihin selviytyy. Pudotuspeleissä pelin luonne muuttuu täysin. Jokaisessa pelissä mennään järkyttävällä temmolla päästä päähän ja joka ikinen tilanne viedään loppuun taklauksen tai laukauksen muodossa. Juuri näissä kovissa peleissä Horton on parhaimmillaan. Uran 43 pudotuspeliottelussa pisteitä on kertynyt 36 ja tehotilasto on plussalla käsittämättömät 31(!) osumaa.
Puolustuspäässä joukkue on rakennettu ns. peruspakkien varaan. Toki joukossa on Jack Johnsonin ja James Wisniewskin kaltaisia ”nimimiehiä”, mutta varsinaista hyökkäävää puolustajaa joukkueessa ei ole, ellei Wisniewskiä sellaiseksi lasketa. Tämä on myös vahvuus. Kun viivalla ei ole hazardi-karlssoneita, jotka tekevät melkein pinna per peli tahdilla pisteitä, mutta joiden tehotilasto on pakkasella 15 osuman verran, luo se hyökkääjien pelaamiseen sekä myös maalivahdille huomattavasti luottavaisemman lähtökohdan otteluihin kun joukkuetasolla tiedetään pelin alla olevan jatkuvasti vähintään kaksi pelaajaa, useimmiten jopa kolme.
Hyökkäyspäässä joukkueen mainittu laajuus ja tasaisuus on vahvuus. Harvalla joukkueella NHL:ssä on heittää jäälle kolme tasavahvaa ketjua, joista jokaisesta löytyy tarvittava määrä nopeutta, voimaa ja taitoa. Nuori Ryan Johansen on noussut lunastamaan niitä odotuksia, joita hänelle on povattu jo pitkään (50 pistettä) ja Rick Nashin kaupassa New Yorkista joukkueeseen tulleet Brandon Dubinsky (41p) ja Artem Anisimov (33p) ovat täyttäneet saappaansa enemmän kuin hyvin (Anisimov esimerkiksi latoi neljässä voitto-ottelussa peräkkäin voittomaalin vastustajan verkkoon). Taustatukea löytyy RJ Umbergerin (33p), Cam Atkinsonin (34p) ja Nick Folignon (36p) muodossa.
Boone Jenner on Columbuksen pelitavan ruumiillistuma. (Getty Images)
Ja se taklauspeli. Columbus on joukkuetasolla NHL:n kolmanneksi ahkerin taklaaja, edellä ovat vain LA Kings ja Toronto Maple Leafs. MacKenzie, Foligno ja Dubinsky (kaikki muuten hyökkääjiä) löytyvät top 20 taklaajan joukosta liigassa ja Boone Jennerkin mahtuu vielä 40 joukkoon. Tämä kuvastaa sitä mentaliteettia, jolla joukkue lähtee jokaiseen otteluun. Kaikki pelit ovat tällä kaudella olleet pudotuspelikamppailuja sinitakeille ja joukkue onkin pelannut hyvin samalla tyylillä, mitä esimerkiksi viime kauden Stanley Cupin pudotuspeleissä Boston Bruins pelasi. Muutenkin näiden kahden joukkueen välillä on paljon yhtäläisyyksiä: hyvät maalivahdit, fyysinen pelitapa ja materiaalin laajuus, toki Bruinsilla on aavistuksen verran laadukkaammat yksilöt.
Jos jotain puutteita tällä hetkellä joukkueesta tulisi etsiä, olisi se pelaaminen vieraissa. Kotisaldo 19-11-3 on vertailukelpoinen, mutta muualla joukkue on pelannut ailahtelevasti. Etenkin huono erikoistilannepelaaminen on kostautunut joukkueelle pisteiden muodossa. Siinä missä kotona joukkue on ollut 7. tehokkain ylivoimalla, vieraissa 14.8 % tehokkuus oikeuttaa sijaan 21. Sama trendi on alivoimalla: Liigan 6. paras alivoima muuttuu Nationwide Arenan ulkopuolella 5. huonoimmaksi. Mistä tämä kertoo? Joukkue on vielä nuori ja suhteellisen tottumaton voittamaan. Kotosalla joukkue pelaa todella ennakkoluulottomasti ja kovalla tempolla kotiyleisön tuki takanaan, vieraissa joukkue ei aivan uskalla pelata samalla tavalla omilla vahvuuksillaan. Tässä joukkueen kokoeneemman kaartin Wisniewskin, RJ Umbergerin, Dubinskyn ja Hortonin johdolla tulee astua esiin ja näyttää nuoremmalle kaartille esimerkkiä. Loppuen lopuksi, jokaisella areenalla pelataan samaa lajia ja samalla pelikirjalla, kyse on vain pään sisältä tulevista asioista.
Columbuksella on jäljellä 15 ottelua runkosarjassa, joista kahdeksan kotona ja seitsemän vieraissa. Hyvänä kotijoukkueena uskon Columbuksen lunastavan itselleen Metropolitan-divisioonan 2. sijan Pittsburghin jälkeen. Etenkin jos joukkue vielä onnistuu hakemaan Bobrovskyn johdolla samanlaisia voittoja vieraista, mitä lauantaina nähtiin Minnesotassa.
Nuorelle seuralle olisi varmasti hienoa selvitä pudotuspeleihin, mutta uskon pelaajien tiedostavan heidän pelitavallaan kaiken olevan mahdollista. Tämä nähtiin jo toissa vuonna LA Kingsien kanssa. Työteliäs joukkue, jolla on riittävä määrä yksilötaitoa ja voittava maalivahti pystyy nykypäivänä kaatamaan minkä tahansa joukkueen taalaliigan pudotuspeleissä.
Visio tulevaisuudesta
Viime kaudella puhuttiin Gaborikin hankinnan palauttaneen hetkessä uskottavuuden Columbuksen tekemiseen. Varmasti näin olikin. Supertähden saaminen joukkueeseen pakotti muut joukkueet ja GM:t ottamaan Columbuksen ja tuoreen GM Kekäläisen vakavasti. Jo aiemmin tiedettiin joukkueella olevan hyvä perusrunko ja loistava maalivahti, nyt joukkueella oli myös maailmanluokan maalintekijä. Tällä kaudella kuitenkin huomattiin, ettei Gaborik täysin soveltunut valmentaja Todd Richardsin edellyttämään rouhintalätkään, jossa jokaisella ketjulla on hyökkäysvelvoitteiden lisäksi puolustuspää ja taklaaminen hoidettavanaan. Lisäksi Columbukselle on hyvin tyypillistä, että top 9 hyökkääjät kellottavat hyvin tasaisesti minuutteja illasta toiseen. Näistä syistä ja lisäksi Gaborikin aavistuksen hiipuvan tähden myötä en ollut kovinkaan yllättynyt pelaajan kaupasta siirtotakarajan kynnyksellä. Mutta kuinka monella GM:llä olisi ollut munaa luopua seitsemällä kaudella yli 30 häkkiä iskeneestä pelaajasta Matt Frattinia sekä 2.-kierroksen varausvuoroja ja 3. kierroksen ehdollista varausta vastaan? Kekäläisellä oli. Mikäli Gaborik olisi ollut edelleen se potentiaalinen 40+ maalin pelaaja, kauppaa olisi tuskin koskaan tapahtunut. Tai mikäli Gaborik olisi soveltunut paremmin joukkueen pelitapaan, ehkäpä 20 maalin potentiaalikin olisi riittänyt.
Organisaation johtoportaassa huomattiin tällä kaudella nuorten potentiaali ja se herätti aiheellisen kysymyksen: Mihin Columbus Blue Jackets tarvitsee 7.5 miljoonan dollarin cap hitillä varustettua pelaajaa, joka ei kykene pelaamaan palkkansa vaatimalla tasolla? Vastaus saatiin kuluvan kuun 5. päivä.
Nuorten pelaajien potentiaali on suuressa arvossa Kekäläisen papereissa (Getty Images)
Jarmo Kekäläisellä ja Columbus Blue Jacketsilla on selkeä visio tulevaisuudesta, mikä näkyy pelaajakaupoissa. Seuraa rakennetaan tällä hetkellä maltillisesti nuorten pelaajien varaan, jotka tulevat olemaan 3-5 vuoden sisällä todellisia vastuunkantajia. Tärkeää on myös huomata, että näitä nuoria (Johansen, Jenner, Atkinson) hankittaessa on tiedetty tarkalleen heidän sopivan Blue Jacketsien pelilliseen identiteettiin. Organisaatiolla on myös Vezina-trophyn voittanut 25-vuotias maalivahti ja mikäli seura onnistuu pitämään Bobbyn joukkueessaan myös kauden 2014-2015 jälkeen pidemmällä jatkosopimuksella, ei maalivahtikuvioita tarvitse miettiä vuosiin. Voin vain kuvitella, miltä Philadelphia Flyersin General Managerista Paul Holmgrenistä tuntuu tällä hetkellä seurata Bobrovskyn lentoa taalajäillä.
Joukkueen hyökkäys- ja maalivahtiosasto on kohtalaisella mallilla. Mikäli joukkue onnistuu kesällä hankkimaan 1-2 vahvistusta puolustukseensa ja onnistuu neuvottolemaan Johansenin kanssa pitemmän jatkosopimuksen, en näe mitään esteitä sille, etteikö Columbus Blue Jackets kamppailisi tosissaan Stanley Cupista useampana kautena peräkkäin. Tämä kevät saattaa tulla liian pian, mutta odotan vesi kielellä kausia 2014-2015 ja 2015-2016.