Viime kesänä, heinäkuun alkumetreillä uutisoitu David Perronin paluu St. Louis Bluesin riveihin ei tuntunut herättävän suuria riemunkiljahduksia nuottipaitojen kannattajissa. Seuran edelliskausi oli ollut valtava pettymys, missourilaisseuran jäätyä ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen ulos pudotuspeleistä, eikä 30-vuotiaan hyökkääjän palkkaamista nähty ratkaisuna ongelmiin. Kanadalainen oli kaapattu Bluesista Vegas Golden Knightsiin vain vuotta aikaisemmin ja nyt täksi kaudeksi hän palasi takaisin tuttuihin maisemiin uudella nelivuotisella, 16 miljoonan dollarin arvoisella sopimuksella.
Perronilla on ollut kuitenkin hyvin erityislaatuinen suhde Bluesin kanssa jo kauan. Vaikka laituri on ehtinyt edustaa kaikkiaan viittä eri NHL-seuraa uransa aikana, hän ei ole koskaan pistänyt itse nimeään sopimuspaperiin minkään muun seuran kanssa. St. Louis varasi Perronin ensimmäisellä kierroksella kesällä 2007 ja hän vietti seurassa kuusi ensimmäistä vuottaan liigassa. Pelaaja itse on kutsunut Bluesia erittäin tärkeäksi ja jopa rakkaaksi.
Kaupunki joka teki hänestä teki kovan luokan kiekkoammattilaisen, on ollut Perronille itselleen tietyllä tapaa henkinen koti NHL-uran alkumetreiltä asti.
Ensimmäinen kierros muualle ja paluu takaisin
Jääkiekko on silti pelkkää bisnestä ja sen sai myös Perron kokea. Vaikka vuonna 2012 hän kirjoitti nimensä uuteen nelivuotiseen jatkosopimukseen Bluesin kanssa, hänet kaupattiin Edmonton Oilersiin jo heti seuraavalla kaudella. Siitä puolitoista kautta myöhemmin matka jatkui uuden treidin myötä Pittsburghiin Penguinsin riveihin. Viimeisellä sopimuskaudellaan Penguins kauppasi hänet vielä Anaheim Ducksiin, vaihdossa ruotsalaishyökkääjä Carl Hageliniin.
Kun sitten Perronista tuli rajoitettu vapaa agentti, Quebecissä syntynyt pelaaja ei käyttänyt mahdollisuutta liittyä lapsuutensa suosikkijoukkueeseen Montreal Canadiensiin, vaan palasi omasta tahdostaan takaisin St. Louisiin. Bluesin tarjoama kahden vuoden kontrahti oli riittävä houkutin, huolimatta lähestyvästä laajennusdraftista. Perron pelasi kaudella 2016-2017 jokaisen runkosarjapelin, tehoilla 18+28=46.
Kesällä 2017, ennen sopimuksen viimeistä vuotta, Blues jätti suojaamatta Perronin laajennusdraftissa, eikä tulokasseura Golden Knights jättänyt tilaisuuttaan käyttämättä. Perron iski viime kaudella Vegasin ritaripaidassa ennätystehonsa 16+50=66 tehopistettä. Golden Knightsin tarunhohtoinen debyyttikausi huipentui finaaleihin ja sen lisäksi, että Perron pääsi ensimmäistä kertaa pelaamaan mestaruudesta, hän oli merkittävässä roolissa joukkueessa. Kun sitten kauden päätteeksi hänestä tuli jälleen vapaa agentti, ei ottajista ollut pulaa. Muun muassa Vegas olisi halunnut pitää profiilipelaajansa riveissään, mutta suuremmat voimat vetivät häntä toisaalle.
Perron torjui useat lähentelyt muilta seuroilta, mutta kun Blues astui kuvioihin tarjoten uutta pitkää sopimusta, ei ratkaisu ollut vaikea. Hän olisi saattanut hyvinkin saada muhkeamman palkkapussin jossain toisessa seurassa, mutta janosi palata takaisin kaupunkiin, jossa hänen tyttärensä oli syntynyt. Yleinen ilmapiiri St. Louisissa tuntui silti olevan se, ettei Perronin paluu olisi riittävä sytyke perinteikkään urheilukaupungin kiekkojoukkueelle.
Tämä kausi on kuitenkin ollut erittäin hyvä. 35 tehopistettä 45 ottelussa enteilee jopa 63 pisteen kautta mikäli tahti pysyy samankaltaisena. Hän on löytänyt yhteisen nuotin toisen profiilihankinnan, Ryan O´Reillyn kanssa ja kaksikko on ollut Bluesin parhaita pelaajia läpi kauden, joten GM Doug Armstrong voikin olla tyytyväinen värväyksiinsä. All Star-tauko tulee Perronin kannalta hyvään aikaan, sillä hän oli sivussa joukkueensa parista edellisestä ottelusta pienen ylävartalovamman vuoksi.
Tämän kauden jälkeen Perronin sopimusta on jäljellä vielä kolme kautta. Tällä hetkellä näyttäisi, että sopimuksen loppuessa keväällä 2021 edessä olisi jälleen uusi laajennusdrafti, kun Seattlen NHL-joukkue tekee tuloaan. Voisiko Perronista tulla NHL:n ensimmmäinen pelaaja, joka on kaupattu samasta joukkueesta kahteen eri laajennusjoukkueeseen? Se olisi huvittavaa, mutta sitä ennen quebeciläisellä on vielä useita vuosia aikaa pelata omassa henkisessä kodissaan rakastamalleen Bluesille.
Artikkelikuva: Getty Images