Katso maailman parasta jääkiekkoa suorina lähetyksinä Viaplay-palvelusta!NHL:n lyhyt mutta perinteinen joulutauko on (vihdoin) onnellisesti takanapäin. Sarjataulukkoa silmäillessä huomaa Calgary Flamesin majailevan tällä hetkellä oman Tyynenmeren divisioonansa kärjessä ja läntisessä konferenssissa toisena, kolme pistettä Winnipeg Jetsiä perässä.
Ottaen huomioon, että Flamesin kone yski pahasti viime kaudella ja se jäi pudotuspelipaikasta peräti 11 pistettä, on joukkueen tämän kauden menestys herättänyt innostusta seuran kannattajien keskuudessa. Calgarylaisjoukkueen peli on ollut tällä kaudella uomissaan ja muutamat seikat puoltavat jopa sen mahdollisuuksia taistella uskottavasti Stanley Cupista tänä keväänä.
Unelma on silti monen mutkan takana, sillä Flamesin edellinen visiitti finaaleissa oli keväällä 2004 ja ylipäätään edellinen kanadalaisjoukkueen voittama mestaruus on jopa 25 vuoden takaa.
Johnny Gaudreaun ja Sean Monahanin rinnalle noussut myös muita vastuunkantajia
Flamesilla on historiansa saatossa ollut riveissään monia maalipyssyjä aina Jarome Iginlasta ja Theoren Fleurystä lähtien, mutta liekkipaitojen hyökkäystehokkuus on liian usein pystytty tukahduttamaan vastustajien toimesta oikeanlaisella peluutuksella. Parin edellisen kauden aikana joukkueen maalintekovastuu on langennut pitkälti Johnny Gaudreaun ja Sean Monahanin harteille ja tutkapari on edelleen vaarallinen, mutta menneenä syksynä muitakin vastuunkantajia on löytynyt.
Tähän mennessä jopa viisi Flames-pelaajaa on takonut tehoja vähintään piste-per-peli tahdissa. Gaudreaun ja Monahanin lisäksi kovaan vireeseen on äitynyt Matthew Tkachuk, Elias Lindholm sekä puolustaja Mark Giordano. Leveämmän arsenaalin myötä Flames on tehnyt myös lukuisia maaleja alivoimalla, mikä on tehnyt siitä entistä vaarallisimman joukkueen.
Tällä kaudella tulosta on tullut myös vierasotteluissa
Flames on tullut tutuksi hyökkäysorientuneena joukkueena, jossa maalintekovastuu on kasaantunut yhden hyökkäysketjun harteille. Sen vuoksi sitä vastaan on ollut usein verrattain helppoa pelata – varsinkin sellaisten joukkueiden, joilla on paljon hyviä roolipelaajia tai vahva pakisto – sillä Gaudreaun ja Monahanin pimittämällä, takaa ei ole useinkaan löytynyt tulitukea. Tämä on puolestaan johtanut siihen, että Flames on ollut riippuvainen kotiotteluistaan, joissa sillä on ollut viimeinen sana peluutusten ja ketjujen asettelun suhteen.
Tkachukin ja Lindholmin noustua punapaitojen profiilipelaajien joukkoon, on Calgarysta muovautunut aiempaa tasapainoisempi ryhmä. Sellainen, joka kykenee mukautumaan ja toimimaan tehokkaasti myös vierasjäällä. Flames on ollut tällä kaudella NHL:n kärkijoukkueita luomaan maalipaikkoja ja se on pystynyt vyöryttämään peliä vastustajan päähän myös reissupeleissään. Yksi selkeä indikaattori on voitot, joita kanadalaisseuralla on 22. Niitä on tullut yhtä paljon niin kotona kuin vieraissakin.
Mutta vaikka tällä hetkellä kulkeekin mainosti, tosiasia on silti, että Flames ei todellakaan ole ollut täydellinen joukkue kuluvalla sesongilla. Valmentaja Bill Petersin joukkue on päästänyt usein otteluiden alussa halpoja maaleja ja lisäksi sen puolustuspelaaminen on ollut paikoin suorastaan kaoottista. Hurraa-huutoja ei aiheuttanut myöskään maalivahtipelaaminen kauden alussa, joka herätti jopa epäilyjä kauden alussa.
Rinnalle ja ohi – kerta toisensa jälkeen
Hyvä asia kuitenkin seuran kannalta on se, että Flames on kaikesta huolimatta löytänyt keinot kääntää otteluita edukseen ja se on jotain joka ei ollut sillä selkäytimessä vielä vuosi sitten. Calgary-GM Brad Treliving luonnehti viime kauden päätteeksi joukkuettaan hauraaksi ja samoin edellinen käskyttäjä Glen Gulutzan mainitsi Flamesin murtuvan liian herkästi vastoinkäymisten koittaessa.
Tällä kaudella on ollut toisin ja Flames on pystynyt parhaimpaansa varsinkin isoissa peleissä. NHL:n viralliset tilastot kertovat Flamesin tehneen eniten maaleja otteluiden kolmansissa erissä ja vastaavasti päästäneen toiseksi vähiten maaleja omiin päätöserissä. Se on hävinnyt vain kertaalleen johdettuaan peliä kahden erän jälkeen. Kaiken kaikkiaan Flames on ollut koko NHL:n paras joukkue tulemaan takaa rinnalle ja ohi, sillä joukkue on onnistunut nousemaan kahden erän jälkeen tappiotilanteesta voittoon jopa seitsemän kertaa. Suurimpana syynä on juurikin aiempaa tulivoimaisempi hyökkäyskalusto.
Flamesin selkäranka ei enää katkea yhtä helposti kuin ennen, vaan ryhmä uskoo työn tuovan tuloksen. Mikäli tuo liekki palaa vielä keväällä, voi se kantaa seuran pudotuspeleissä vielä pitkälle.
Artikkelikuva: Getty Images