Seuraa NHL-kiekkoa suorina lähetyksinä Viasatin kanavilla sekä Viaplay-palvelussa!Tuttu tilanne jääkiekkokaukalossa: Yhden luistimen potkun verran perässä oleva puolustaja ajaa takaa liukasliikkeistä hyökkääjää, huitoen samalla omalla pelivälineellään vastustajaa muutaman kerran mailaan. Rutiininomainen suoritus toistuu vaihdosta toiseen, koska se on ollut yksi tehokkaimmista tavoista puolustaa ja horjuttaa vastapuolen pelaajaa.
Paitsi ettei ole enää, sillä tälle kaudelle NHL kiristi tulkintojaan koskien huitomisia ja niiden tuomitsemista. Erilaisia teemoja ja linjavetoja on tehty taalaliigassa aikaisempinakin vuosina, ja tämän kauden yhtenä johtoajatuksena on ollut kiekottoman pelaajan mailankäytön suitsiminen.
Huitomisesta oli ehtinyt tulla jo käytännössä yksi karvaamisen keskeisimmistä asioista. NHL:n johto on tehnyt viimeisen vuoden aikana kovasti töitä saadakseen vihdoin ja viimein karsittua tämän puolustuspelaamiseen juurtuneen elementin pois pelistä. Syykin on ilmeinen. Liiga haluaa nostaa pelin viihdearvoa ja taata tähtipelaajiensa – eli kassamagneettiensa – terveyden.
Muutos on tervetullut. Linjaveto on ainakin tähän saakka onnistunut, koska se on erittäin selkeä ja jättää vain vähän tilaa tulkinnalle. Alkuvaiheessa suunnitelmissa oli kitkeä vain käteen tai hanskaan kohdistuneet iskut, mutta sääntöuudistusta rukattiin samantien vieläkin tiukemmaksi. Nyt jokainen käden alueelle tai mailaan osunut huitaisu on rangaistava teko.
Eikä erotuomarit ole ujostelleet viheltää jäähyjä syksyn otteluissa. Asia on todettavissa tilastoista aivan yksiselitteisesti. Tämän kauden 185 ensimmäisessä runkosarjan pelissä on vihelletty yhteensä jopa 347 huitomisjäähyä, joka on jopa nelinkertainen määrä viime syksyyn verrattuna.
Harjoitusotteluissa meno oli paikoin hurjaa, kun pelaajat eivät olleet vielä ehtineet omaksua uutta sääntöä. Nyt ajatukseen on alettu pikkuhiljaa sopeutua. Nykykiekossa ylivoima on aina vain isommassa roolissa suhteessa tuloksen tekoon ja yksikään pelaaja ei halua ottaa typeriä jäähyjä ja haavoittaa joukkuettaan.
Viime kaudella NHL:ssä sattui kolme tapausta, joita liigan johtoporras käytti konkreettisina esimerkkeinä vauhdittaessaan tiukentuneen tuomarilinjan läpiviemistä. Calgary Flamesin vikkelä hyökkääjä Johnny Gaudreau mursi sormensa Minnesota Wildia vastaan vuosi sitten marraskuussa huitomistilanteessa, josta ei tuomittu jäähyä lainkaan. Maaliskuussa Ottawa Senatorsin Marc Methotilta meni pikkusormi poikki, Pittsburgh Penguinsin Sidney Crosbyn mailankäytön seurauksena. Washington Capitalsin Alexander Ovechkin puolestaan huitoi Crosbya joukkueiden kohdatessa viime kauden pudotuspeleissä sillä seurauksella, että Penguins-kapteeni kaatui ja törmäsi toiseen Capitals-pelaajaan saaden jälleen yhden aivotärähdyksen lisää.
Pelaajien varustukseen kuuluu pehmustetut hanskat ja osa käyttää myös erillisiä rannesuojia, mutta niistäkin huolimatta mailanisku voi aiheuttaa isoja vammoja käden ja ranteen alueelle. Pelien jälkeen punoittavat ranteet ja teipatut sormet eivät ole olleet mikään uutinen.
Loukkaantumisten vähenemisen lisäksi kiristyneistä tulkinnoista on seurannut myös muita hyviä asioita. Isompi jäähymäärä on kasvattanut luonnollisesti ylivoimamääriä ja tämän myötä maalimäärät NHL:ssä ovat entisestään kasvussa. Ja pelaajien varoessa osumasta mailallaan toistensa käsille, jäälle syntyy enemmän tilaa ja sitä kautta yhä enenevissä määrin konkreettisia maalitilanteita.
Tällä kaudella NHL-joukkueet ovat tehneet keskimäärin 3,06 maalia jokaista ottelua kohden, kun vielä viime kaudella lukema oli 2,77. Toissa kauden saldoksi kirjattu 2,71 maalia oli vaatimattomin määrä sitten kauden 2003-2004. Edellisen kerran joukkueet tekivät maaleja vähintään kolmen maalin keskiarvolla työsulun jälkeisellä 2005-2006 sesongilla.
Huitominen on ollut yksi jääkiekon vitsauksista oikeastaan niin kauan kun pelaajilla on ollut mailat käytössään. Nopeat kädet ovat yhtä arvokkaita kuin nopeat jalat ja mailahäirintä juurtuu herkästi pelaamiseen jo varhaisessa juniori-iässä. Tähän kulttuuriin on NHL halunnut puuttua ja tällä kaudella pelaajien on ollut pakko tottua pitämään lapa jäässä myös kiekottomana. Peli muuttuu koko ajan entistä nopeammaksi, koska vastustaja on pysäytettävä luistelemalla huitomisen sijaan.
Aitoa kovuutta, fyysisyyttä ja kamppailua ei pelistä pidä ikinä kitkeä, sillä ne muodostavat jääkiekon perustan. Täysin turhat ja tarpeettomat viikateiskut puolestaan eivät. Kauden jälkeen on helppo arvioida, kuinka uudistuksen läpiviennissä on onnistuttu. Ennusmerkit ovat hyvät.
Artikkelikuva: Getty Images