Stanley Cupin finaaleissa Nashville Predatorsin suurin haaste on ollut vastata Pittsburgh Penguinsin kivenkovaan hyökkäysvoimaan. Vaikka hallitsevalla mestarilla riittää laatua jokaiseen pelaavaan kentälliseen, on nimenomaan Sidney Crosbyn ja Jevgeni Malkinin pimentäminen yksi Predatorsin menestyken edellytyksistä.
Mattias Ekholm on Nashvillen parhaiten varjeltu salaisuus
Ruotsalainen Mattias Ekholm alkaa vasta nyt saada huomiota laadukkaasta pelaamisestaan. Raamikas puolustaja on nauttinut joukkuekavereidensa arvostusta jo usean vuoden ajan, mutta vasta tällä kaudella 27-vuotias pelaaja on noussut entistä näyttävämmin myös suuren yleisön tietoisuuteen. Osasyy lienee, että ennen tämän kevään pudotuspelejä Nashville ei ole ollut NHL:n seksikkäimpiä joukkueita ja jäänyt siksi usein perinteisempien seurojen alle huomiossa.
Yhtä kaikki, Ekholm ja hänen pakkiparinaan pelaava P.K. Subban ovat tehneet vakuuttavaa työtä pimentäessään vastustajien kärkipelaajia läpi Predarosin pudotuspelitaipaleen. Konferenssifinaaleissa Anaheim Ducksia vastaan he jättivät supertähti Ryan Getzlafin kokonaan maaleitta. Pudotuspelien toisella kierroksella St. Louis Bluesin venäläistaituri Vladimir Tarasenko ei osunut Predatorsia vastaan tasakentällisin pelatessa kertaakaan, ja sama kohtalo oli avauskierroksella Chicago Blackhawksin Jonathan Toewsilla.
Kun Subban saapui kohutreidin seurauksena Nashvilleen täksi kaudeksi, valmentaja Peter Laviolettella oli aluksi visio tehdä Subbanista ja Roman Josista pari, mutta käskijä luopui ajatuksesta jo muutaman pelin jälkeen. Eikä aikaakaan kun Predatorsilla oli kaksi erinomaista pakkiparia, kun Josin ja Ryan Ellisin lisäksi Ekholmin ja Subbanin kiekkokemiat kohtasivat toisensa. He pelaavat ilkeästi ja kovaa, mutta pystyvät siitä huolimatta kellottamaan ilta toisensa perään isoja minuutteja, vaikka pelaavat lähes aina vastustajan tähtiä vastaan.
Subban on kaksikon kiekollinen moottori, tietysti, mutta Ekholm on kaikessa hiljaisuudessa noussut erinomaiseksi vastinpariksi, ollen tärkeässä roolissa pimentämässä Penguinsin Crosbya ja Malkinia käynnissä olevassa finaalisarjassa.
Predatorsin mahdollisuus piileekin siinä, kuinka hyvin se pystyy pitämään Penguinsin hyökkäysvoimaisen joukkueen pois maalipaikoilta. Vaikka Predators hävisi finaalisarjan ensimmäiset pelit Pittsburghissa, oli hyvä osoitus joukkueen puolustusvalmiudesta, että Penguins pelasi avausottelussa jopa 37 minuuttia – eli lähes kaksi kokonaista erää – saamatta ainuttakaan laukausta kohti Pekka Rinteen vartioimaa maalia.
Kolmannessa pelissä, ensimmäisessä koskaan Nashvillessä pelatussa Stanley Cupin finaaliottelussa, Predators jätti sekä Crosbyn että Malkinin kokonaan ilman ainuttakaan maalia kohti tullutta laukausta. Lopputulemana Penguins jäi vain yhteen tehtyyn maaliin häviten ottelun lopulta selvin 5-1 lukemin.
Vaikka Ekholm on raskastekoinen 193 senttimetrin varressaan ja liki sadan kilon painossaan, hän luistelee kokoisekseen todella hyvin. Juniorina myös hyökkääjän paikalla pelannut ruotsalainen on liikkeensä ansiosta erittäin vaikea ohitettava vastustajan hyökkääjille. Väkivahva ruotsalainen osaa antaa puolustusalueella kiekon saatuaan laadukkaan ensimmäisen syötön ja on merkkauttanut pudotuspeleissä tähän mennessä jo 1+10=11 pisteet.
Momentum kääntymässä Predatorsille…vai onko?
Penguins voitti kummatkin kotipelinsä, mutta matka Nashvilleen oli täysi katastrofi. Joukkueen kannalta kiusallisinta tällä hetkellä on, että Penguins-pelaajista on alkanut näkyä jo turhautumisen merkkejä.
Crosbyn iholla pelistä toiseen viilettänyt Subban on saanut horjutettua koko liigan suurinta tähteä. Crosbyn haukuttua Subbanin hengitystä pahanhajuiseksi sarjan toisessa ottelussa, saapui Nashvillen puolustaja seuraavaan peliin hallille näyttävästi iso suuvesikassi mukanaan. Showmies osaa ottaa ilon irti, kun sitä hopealautasella tarjotaan. Myös Malkinin vati on läikkynyt selvästi hiillostuksen ansiosta eikä hän pystynyt parhaimpaansa Nashvillessä pelatuissa otteluissa.
Juuri nyt näyttää, että vahva puolustuspelaaminen on kallistamassa henkistä yliotetta Predators-leiriin. Se on puolustanut erinomaisesti koko joukkueen voimin viisikkona ja pystynyt ajamaan kiinni Penguinsin kiekollisiin pelaajiin jo hyökkäyksiin lähtöjen ensimetreillä. Nopeuteen ja vauhtikiekkoon perustuvaa pelitapaa on hankala toteuttaa, kun koko ajan on yksi vastustaja iholla, Penguinsin ollessa kiekossa.
Predatorsin hyökätessä, yksi avain-asioista on se, että joukkue ei ehdoin tahdoin luovu kiekosta ja anna sitä kautta mahdollisuutta ylivoimahyökkäyksiin Penguinsille. Kolmannessa pelissä eron kahteen aiempaan näki selvästi. Penguins ei ollut likimainkaan yhtä vaarallinen kuin kahdessa ensimmäisessä pelissä, kun Mike Sullivanin suojatit eivät pystyneet kääntämään peliä enää samalla tavalla. Neljännessä pelissä muutama lipsahdus sattui, mutta Rinne otti isot torjunnat silloin kun niitä vaadittiin.
Torstain ja perjantain välisenä yönä sarja palaa jälleen Pittsburghin PPG Paints Arenalle, jossa Rinne ei onnistunut viime kerralla. Karu tosiasia on, että suomalaismaalivahti oli suurin syyllinen siihen, että Penguins paineli voittoon kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Nyt sarja on enää paras kolmesta, mutta Predatorsilla on momentum puolellaan. Kolmesta mahdollisesta jäljellä olevasta pelistä kaksi pelataan kuitenkin Penguinsin kotikentällä, joten Rinteen on onnistuttava myös vierasjäällä. Muuten Penguins painaa päätyyn saakka.
Artikkelikuva: Patrick Smith/Getty Images