Faneille.comin NHL-ennakoissa esitellään sarjan voimasuhteet kolmessa eri osassa. Joukkueet ovat jaettu ennakkoarvion mukaan pohjasakkiin, keskikastiin ja kärkipäähän. Ensimmäisessä osiossa tarkastellaan alkavan kauden pahnanpohjimmaisia eli joukkueita, joille pudotuspelipaikkakin on kovan työn takana. Artikkelissa käsitellään joukkueita, jotka ovat toimituksemme rankingin sijoilla 21-31.
Oilersissa olisi potentiaalia
Edmonton Oilersia on pidetty jo pitkään potentiaalisena joukkueena, sillä seura on saanut varaustilaisuuksista lukuisia huipputalentteja, joiden odotetaan nostavan Oilers NHL:n terävimpään kärkeen. Joukkueen iskukyvystä saatiikin näytteitä kaudella 2016-17, kun Oilers keräsi runkosarjassa 103 pistettä ollen divisioonansa toinen. Edmonton eteni pudotuspeleissäkin toiselle kierrokselle, mikä oli oiva suoritus.
Nousun taustalla oli tietenkin Connor McDavid, joka on sarjan valovoimaisimpia tähtiä. Edmontonissa huomattiin, kuinka valoisa tulevaisuus seuralla on edessä, mutta viime kausi muutti fiilikset, kun Oilers jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Edmonton on paperilla täynnä potentiaalia, ja McDavid sekä muut nuoret tähdet ovat edelleen kehitysvaiheessa. Hänen lisäkseen Leon Draisaitl, Ryan Strome ja Ryan Nugent-Hopkins pystyvät edelleen ottamaan kehitysaskeleita. Vielä kun Jesse Puljujärven ja Kailer Yamamoton uskotaan olevan valmiita isoon rooliin, niin Oilersin kärkiosasto pitäisi olla hyvällä mallilla.
Edmontonilla on kuitenkin puutteita alakerrassa, eikä viime kausi kerännyt joukkueen ylle kovin suuria odotuksia. Näin ollen ei olisi ihme, jos joukkue löytyisi jälleen Pacific-divisioonan kolmen huonoimman joukosta.
Divisioonan muista joukkueista häntäpäähän voidaan povata Calgary Flamesia, Vancouver Canucksia ja Arizona Coyotesia.
Flames taistelee todennäköisesti tasaisesti Oilersin kanssa. Molemmissa piilee yllätyspotentiaalia. Calgary teki kesällä isoja peliliikkeitä, kun se hankki riveihinsä muun muassa James Nealin, Elias Lindholmin ja Noah Hanifin. Kaikki ovat laatupelaajia. Pois lähtivät Dougie Hamilton ja Michael Ferland, joiden menetys kirpaisi. Tärkeintä on kuitenkin nuorien tähtihyökkääjien jatkaminen, sillä Matthew Tkatchuk, Johnny Gaudreau ja Sean Monahan muodostavat laadukkaan kolmikon. Pakistossa Hamiltonia paikkaavat T.J. Brodie, Mark Giordiano ja Hanifin, jotka ovat potentiaalisia 40 tehopisteen tekijöitä.
Flamesin kärki on laadukas, mutta joukkueen materiaalin leveys ei riitä. Kuten Oilersillakin, on Flamesilla potentiaalia taistella aina pudotuspelipaikasta, mutta todennäköisyydet eivät ole parhaimmasta päästä.
Divisioonan kolmas kanadalaisjoukkue eli Canucks on helppo tuomita pohjille. Henrik ja Daniel Sedin löivät hokkarit naulaan, joten joukkueesta poistui iso määrä taitoa sekä johtajuutta. Brock Boeser, Bo Horvat, Sven Bärtschi ja Elias Pettersson tekevät parhaansa, mutta laatu ei riitä. Canucksissa on menossa rakennusvaihe, ja tuloksia alkaa näkyä vasta vuosien päästä.
Canucksin kanssa divisioonan jumbosijasta taistelee Arizona Coyotes, joka on jäänyt kuutena viime kautena pudotuspelien ulkopuolelle, ja niin jää nytkin. Antti Raanta tekee parhaansa kojoottimaalilla, mutta kun joukkue ei kestä vertailua edes keskitason NHL-joukkueisiin, ovat lähtökohdat heikot. Clayton Keller, Derek Stepan ja Oliver Ekman-Larsson muodostavat joukkueelle hyvän kärkikolmikon, mutta siihen se jääkin. Montreal Canadiensista tullut Alex Galchenyuk ja New Jersey Devilsistä tullut Michael Grabner tuovat lisää tulivoimaa, mutta Max Domin lähtö vie sitä. Arizona ei saanut markkinoilta pelastajia, ja siksi joukkue pelaa tälläkin kaudella viimeisistä sijoista.
Sebastian Aho yrittää nostaa Hurricanesin pudotuspeleihin
Carolina Hurricanes on jäänyt jo yhdeksänä vuotena putkeen pudotuspelien ulkopuolelle, eikä tulevankaan kauden ennusmerkit näytä hyvältä. Canes koki kesällä merkittäviä muutoksia, kun Hanifin, Cam Ward ja Jeff Skinner jättivät seuran. Korvaajiksi tulivat Ferland, Hamilton ja Petr Mrazek. Kokonaisuudessaan joukkueen voimasuhteet eivät muuttuneet.
Carolina on täynnä tulevaisuuden nimiä, ja etenkin Sebastian Aho näyttelee isoa roolia nyt ja tulevaisuudessa. Suomalaishyökkääjä on jo noussut tähtitason pelaajaksi, ja hän yrittääkin nostaa joukkueensa takaisin pudotuspelijoukkueeksi. Aho uhkaa jäädä kuitenkin liian yksin, sillä muita tähtiluokan pelaajia ei löydy. Viime kesän draftin kakkosvaraus Andrei Svechnikov yrittää tehdä saman tien vaikutuksen ja napata ison roolin, mutta venäläisen nousu tähtiin ottanee vähintään pari vuotta.
Canesin ensimmäinen tehtävä on lyödä New Yorkin joukkueet, Rangers ja Islanders, jotka jäivät viime vuonna Carolinan taakse. Rangers vietti maltillisen kesän siirtomarkkinoilla, eikä joukkue ole kovinkaan erilainen kuin viime keväänä. Se tekikin isoimmat liikkeensä talvella, kun Rangers päästi menemään muun muassa Ryan McDonaughin ja J.T. Millerin. Tilalle astuivat muun muassa Ryan Spooner ja Vladislav Namestnikov.
Rangers on kuitenkin paperilla potentiaalinen joukkue. Spoonerin ja Namestnikovin lisäksi hyökkäykseen on heittää Matz Zuccarello, Jimmy Vesey, Mika Zibanejad, Kevin Hayes, Pavel Buchnevich, Chris Kreider ja Jesper Fast. Näistä pelaajista saa rakennettua hyvän hyökkäyksen, mutta se vaatii monelta pelaajalta paluuta tai nousua omalle huipputasolleen.
Rangersilla on mietittävää puolustuksessaan, joka ei ole huono, mutta se ei ole myöskään parhaimmasta päästä. Puolustusmateriaali on ohkainen, ja sen vuoksi maalivahtipeli näyttelee isoa roolia. Henrik Lundqvist on 36-vuotias, ja hänen tasonsa ei ainakaan nouse. Jos ruotsalaisikoni pysyy terveenä, on manhattanilaisilla sauma taistella pudotuspelipaikasta aina runkosarjan loppuun asti.
Suurin kysymysmerkki on kuitenkin valmennus. Alain Vigneaultin oli aika lähteä, se oli selvä. Mutta kuinka tuore pääluotsi David Quinn onnistuu tehtävässään? Häneltä löytyy päävalmentajakokemusta AHL:stä ja yliopistosarja NCAA:sta, joten miehen temput eivät ole kovin hyvin tiedossa. Ensimmäinen kausi NHL:ssä voi olla vaikea, ja siksi Rangersiin ei löydy isoa luottoa.
Toinen newyorkilainen eli Islanders on helppo sijoittaa tänä vuonna sarjan häntäpäähän: kapteeni John Tavares otti hatkat, ja sen myötä joukkueen ennakkoasetelmat kokivat rajun laskun. Isles on hankkinut hyökkäykseensä muun muassa Jan Kovarin, Leo Komarovin ja Valtteri Filppulan. Ikävä kyllä nämä ovat joukkueen nimekkäimpiä hankintoja hyökkäyspäähän.
Isointa vastuuta kantavat Mathew Barzal, Josh Bailey, Anders Lee ja Jordan Eberle, mutta Tavaresin lähdön myötä heidän ruokintansa kärsii. Islesillä on kelpo miehiä alakerrassa Thomas Hickeyn, Ryan Pulockin, Johnny Boychukin ja Nick Leddyn muodossa, mutta joukkueen pelaava kuusikko ei tee ihmeitä omassa päässä, eikä maalivahtikaksikko Thomas Greiss-Robin Lehner anna paljoa anteeksi.
Myös Islandersin suurin mielenkiinto kohdistuu valmennukseen, kun joukkueen penkin taakse hyppäsi Washington Capitalsin mestaruuteen luotsannut Barry Trotz. Hän pystyy taatusti tekemään isoja tekoja, mutta Islesin rosterilla ei silti painella pudotuspeleihin.
Joko Buffalon nuoret alkavat tehdä tulosta?
Atlantic-divisioonan heittopussiksi jäänyt Buffalo Sabres on saanut luonnollisesti hyviä varausvuoroja, mutta se ei ole vielä näkynyt tuloksissa. Sabres on jäänyt jo seitsemänä vuotena putkeen pudotuspelien ulkopuolelle, ja viime kaudella buffalolaiset jäivät playoffs-paikasta yli 30 sarjapisteen päähän. Olisi ihme, jos Sabres pystyisi tekemään niin ison parannuksen, että se nousisi konferenssissaan kahdeksan parhaan joukkoon.
Mutta joskus lahjakkaiden nuorten taidot alkavat tuottaa tulosta. Jack Eichel, Rasmus Dahlin, Sam Reinhart ja Rasmus Ristolainen ovat sen luokan nimiä, että Buffaloon pystytään rakentamaan hyvän tason organisaatio. Tulevalla kaudella heitä säestävät muun muassa uudet hankinnat Conor Sheary, Jeff Skinner ja Vladimir Sobotka, jotka kaikki pystyvät ylittämään 40 tehopisteen rajapyykin.
Joukkue on kuitenkin kokonaisuudessaan sarjan pohjasakkaa. Vaikka hyökkäyksestä löytyisikin tehoja aiempaa enemmän, ovat Sabresin pakisto ja maalivahtiduo liian kehnoja.
Atlanticin muista joukkueista pohjille ajautuvat Detroit Red Wings, Montreal Canadiens ja Ottawa Senators. Koko kolmikko jäi viime kaudella kauas kevään tosipeleistä, eikä näiden joukkueiden kohdalla ole tapahtumassa isoa muutosta.
Detroit hankki vapailta markkinoilta muun muassa Thomas Vanekin, mutta joukkue menetti kapteeninsa Henrik Zetterbergin, jonka ura loppui. Muuten Red Wings on samaa harmaata massaa kuin viime kaudellakin.
Montreal menetti Max Paciorettyn ja Galchenyukin, mutta tilalle tulivat Domi, Tomas Tatar ja Joel Armia, joilta löytyy taitoa. Suomalaisittain mielenkiintoa tuo etenkin Jesperi Kotkaniemi, jolla on yllätyspotentiaalia.
Mutta kuten Detroitkin, on Habs kokonaisuudessaan samalla tasolla kuin viime kaudella, eikä Montrealiin heru menestystä tälläkään kaudella. Varsinkin kun Shea Weber ei saa taaskaan alleen täyttä kautta. Kauden 2016-17 ilomarssi on enää vain kaukainen muisto.
Entä sitten Ottawa? Joukkue, joka on viime vuosina pystynyt aina silloin tällöin yltämään pudotuspeleihin. Nyt tuo näyttää kuitenkin mahdottomalta, kun NHL:n suurimpiin tähtiin lukeutuva Erik Karlsson pakkasi laukkunsa ja suuntasi San Jose Sharksiin. Ja mitä tuli vaihdossa? No, ei ainakaan mitään, mikä auttaisi joukkuetta tällä kaudella. Chris Tierney ja Dylan DeMelo tuovat lisää syvyyttä Sensiin, mutta kuuhun heillä ei mennä. Kaiken lisäksi Sens menetti potentiaalisen 60 tehopisteen miehen Mike Hoffmanin lähdettyä.
Ottawaan jäivät edelleen Mark Stone, Matt Duchene, Bobby Ryan, Ryan Dzingel ja kumppanit, mutta joukkue on selvästi heikompi kuin viime kaudella. Senpä vuoksi häntäpää kutsuu Ottawaa.
Faneille.comin ranking 2018-19:
- 21. Edmonton Oilers
- 22. Calgary Flames
- 23. Carolina Hurricanes
- 24. New York Rangers
- 25. Montreal Canadiens
- 26. New York Islanders
- 27. Detroit Red Wings
- 28. Arizona Coyotes
- 29. Buffalo Sabres
- 30. Ottawa Senators
- 31. Vancouver Canucks
Kansikuva: Getty Images