Olympialaisten miesten jääkiekkoturnaus alkaa 14. helmikuuta. Turnauksessa pelaa 12 joukkuetta, jotka ovat jaettu kolmeen lohkoon. Jokaisen lohkon voittaja ja paras lohkokakkonen etenevät suoraan puolivälieriin. Loput kahdeksan joukkuetta menevät pudotuspeliotteluihin, joiden voittajat pääsevät puolivälieriin.
Tänä vuonna olympiakiekko on monessakin mielessä erilaisessa asemassa. Etenkin NHL-pelaajien puuttuminen on merkittävä tekijä. Lisäksi Venäjä puuttuu virallisesti näistä kisoista kansainvälisen olympiakomitean päätettyä, etteivät venäläisurheilijat saa edustaa maataan Etelä-Koreassa. Venäjältä tulee kuitenkin kiekkojoukkue, joka pelaa olympiaväreissä. Joukkuetta kutsutaan kansainvälisesti nimellä OAR (Olympic Athletes from Russia)
Faneille.com arvioi jokaisen lohkon asetelmat. Teemme lohkorankingin ja arvioimme jokaisen joukkueen yksitellen. Voit lukea A-lohkon ennakon tästä ja B-lohkon ennakon tästä. Viimeisenä on vuorossa Suomen lohkon eli C-lohkon ennakko.
Lohko C:
1. Ruotsi
Ruotsi kuuluu heittämällä turnauksen suurimpiin mestarisuosikkeihin Venäjän ohella. Sen verran laadukkaasta nipusta on kyse. Joukkue koostuu KHL- ja SHL-pelaajista, mutta mukaan mahtuu myös muutama Sveitsin pääsarjassa pelaava pelaaja.
Tre Kronoria voisi kuvailla monipuoliseksi, sillä joukkueesta ei nouse esiin yhtään heikkoa osa-aluetta. Joukkueessa on runsaasti kokemusta Johan Franssonin, Staffan Kronwallin, Joakim Lindströmin ja Joel Lundqvistin johdolla sekä myös runsaasti taitoa Linus Omarkin, Oscar Möllerin, Fredrik Petterssonin ja Patrik Hershleyn johdolla. Lisäksi ryhmässä on paljon monipuolisia pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan tilanteessa kuin tilanteessa. Pelaajia, kuten Anton Lander ja Viktor Stålberg. Maalillekin on heittää kolmen kova kopla, johon kuuluvat Jhonas Enroth, Viktor Fasth ja Magnus Hellberg.
Tällaisella nipulla Ruotsi on selvästi C-lohkon suosikki ja koko turnauksen eliittiä, mutta tasaisessa C-lohkossa on sijaa yllätyksille.
Vahvuudet: Ruotsi erottuu Suomesta laadukkaalla ja laajalla pelaajamateriaalillaan. Ruotsi saa kasaan neljä vahvaa kentällistä, ja se tekee Tre Kronorista erittäin kovan joukkueen. Ruotsin suurin vahvuus on kokemuksessa, minkä myötä pelaajat tuntevat pelitavan. Esimerkiksi pohjoisamerikkalaisiin verrattuna Ruotsilla on selkeä pelitapaetu, ja kun pelitapaa noudattaa laadukas joukkue, pitäisi lopputuloksen olla erinomainen.
Heikkoudet: Varsinaisia heikkouksia on hankala kaivaa esiin, mutta jos jokin asia pitää nostaa framille, niin mainittakoon kokemattomuus isoista rooleista arvokisoissa. Monella Ruotsin pelaajalla on arvokisakokemusta, mutta harva heistä on saanut pelata Tre Kronorissa johtavassa roolissa. Millä tasolla esimerkiksi Omark ja kumppanit pystyvät esiintymään, kun heidän täytyisi olla nyt arvokisoissakin johtopelaajia?
2. Suomi
Suomi on ollut kolme kertaa putkeen mitaleilla, mutta se kirkkain kruunu on jäänyt vielä ottamatta. Nyt siihen on oiva mahdollisuus, kun NHL-pelaajat puuttuvat kisoista, mutta ei Leijonia voi vieläkään tituleerata ennakkosuosikiksi. Pelkästään nimiä tuijottamalla voidaan todeta Venäjän, Ruotsin ja Kanadan olevan Suomea selvästi edellä.
Leijonat on kuitenkin tottunut menestymään joukkuepelinsä avulla, ja siihen pitää turvautua nytkin. Suomella on varmoja suoriutujia, jotka noudattavat Lauri Marjamäen pelisuunnitelmaa pomminvarmasti, mutta kuinka pitkälle sillä pötkitään?
Jani Lajunen, Joonas Kemppainen, Jarno Koskiranta, Mika Pyörälä ja kumppanit ovat monipuolisia pelaajia, jotka tekevät pyyteetöntä työtä, mutta löytyykö Leijonilta tarpeeksi tehoja? Ykkössentterin viitta on Petri Kontiolalla, mutta hän ei ole tällä kaudella osoittanut olevansa kovinkaan laadukas kärkipelaaja tällä tasolla. Eeli Tolvasen pitäisi olla maalipyssy numero yksi, mutta nuorella talentilla on ollut viime ajat hankalampaa, joten kysymysmerkkejä on monia.
C-lohkon kakkossija on vähimmäisvaatimus, mutta lohkovoittoon löytyy kaikki mahdollisuudet. Ruotsi ei ole mitenkään ylivertainen. Samaan hengenvetoon täytyy myös mainita, että Norja ja Saksa ovat kelpo joukkueilla liikenteessä, joten edes kakkossijan saavuttaminen ei ole selviö.
Vahvuudet: Kuten Ruotsillakin, on Suomen joukkueessa runsaasti kokemusta maajoukkuepeleistä. Sen myötä taktiset asiat ovat kunnossa, ja se on myös Leijonille tärkeä ase. Viisikon yhteispelin toimivuus on kaiken a ja o.
Heikkoudet: Suomen kärki on todella kapea verrattuna muihin kärkimaihin. Leijonilta puuttuu taitoa, ja se tulee näkymään muun muassa ylivoimapelissä. Erikoistilanteet ovat hyvin merkittävässä roolissa, kun puhutaan tiukoista väännöistä, joissa yksikin maali voi ratkaista.
3. Saksa
C-lohko on kokonaisuudessaan ehkäpä tasokkain lohko, kun Suomen ja Ruotsin lisäksi lohkossa pelaa kaksi keskisuurta kiekkomaata, jotka eivät ole tänä päivänä kovin kaukana jääkiekon suurmaista. Esimerkiksi Saksan maajoukkue on ottanut isoja askeleita viime vuosina, ja näissä kisoissa saksalaisilla on erinomainen mahdollisuus yllättää.
Joukkue koostuu kokonaan Saksan DEL-liigan pelaajista, ja se kertaa paljon. DEL-liiga on tänä päivänä erittäin laadukas sarja, jossa ei voi pelata ilman nopeutta tai taitoa. Se takaa sen, että Saksan ryhmä tulee pysymään kärkimaiden kyydissä. Vielä kun Saksan pelaajat ovat omissa seurajoukkueissaan kärkipelaajia.
Saksalta löytyy myös tärkeää kokemusta, kun joukkueessa pelaavat ex-NHL-jyrät Marcel Goc ja Christian Erhoff. He tuovat myös arvokasta taitoa Saksan ryhmään, joka tulee juurikin taitotasossa häviämään isoille maille.
Se mikä erottaa Saksan Norjasta, on pelaajamateriaalin laajuus: Norjan joukkueessa hyvän ja huonon pelaajan välinen kuilu on melko iso, minkä takia nostimme tasavahvan saksalaisjoukkueen lohkon kolmannelle sijalle.
Vahvuudet: Vauhti ja fyysisyys ovat aina ominaisia piirteitä Saksalle, ja sellaiseen peliin tämäkin joukkue kykenee. Saksalaiset tuntevat toisensa hyvin, ja heillä on runsaasti yhteisiä kokemuksia, joten Saksa pystyy esittämään yhtenäistä viisikkopeliä, jossa esillä ovat tiivis puolustuspeli, nopeus ja suoraviivaisuus. Nämä ominaisuudet tekevät Saksasta pikkumaiden aatelia ja ärsyttävän hyvän vastustajan.
Heikkoudet: Saksalla on hieman sama ongelma kuin Suomella: taitoa ei löydy liikaa. Toki Saksa on vielä Suomestakin monta steppiä jäljessä, joten saksalaisilta ei voi odottaa kuitenkaan kovin pitkälle pääsemistä. Maalla on kuitenkin hyvä sauma mennä puolivälieriin, mutta viimeistään silloin taitoerot tulevat esiin.
4. Norja
Norja on pystynyt esittämään MM-tasolla hyvää kiekkoa, ja maa onkin tänä päivänä erittäin varteenotettava vastus kärkimaillekin. Norjan kärkipelaajat pelaavat joko Ruotsissa, Sveitsissä ta Venäjällä, minkä myötä joukkueesta löytyy jonkin verran laatuakin. Muun muassa KHL:ssä pelaava Patrick Thoresen, Ruotsissa pelaavat Mathis ja Ken Andre Olimb sekä Sveitsissä pelaava Jonas Holös ovat laatupelaajia, jotka kestävät täysin vertailun kärkimaiden pelaajiin.
Norjan terävin kärki on jopa laadukkaampi kuin Saksan, mutta kokonaisvaltaisesti saksalaiset ovat hieman Norjaa edellä.
Norjan ongelma onkin siinä, että joukkueen pelaajista osa pelaa Norjan pääsarjassa, joka on tasoltaan jossain Suomen Liigan ja Mestiksen välimaastossa. Pelaajien tasoerot ovat isot, ja se tekee Norjan menestymisestä hankalaa.
Vahvuudet: Kärkimaihin verrattuna Norjalla ei ole juuri vahvuuksia, mutta esimerkiksi Saksan tasoisia maita vastaan Norjan kärkipelaajat tulevat tekemään hyvää jälkeä, joten maan parhaimpien pelaajien taso on ehdottomasti vahvuus. Thoresenin ja kumppanien johdolla Norja tulee taistelemaan C-lohkon kolmossijasta.
Heikkoudet: Kuten mainittu, on Norjan pelaajistossa isoja tasoeroja. Joukkueesta löytyy tähtitason KHL-pelaajaa, mutta myös Stefan Espeland, joka sai tällä kaudella lähtöpassit Tampereen Ilveksestä.
Kansikuva: All Over Press