(Kuva: SuperJymy Oy) Pesiskesä huipentuu jälleen vähemmän yllättävästi Vimpelin ja Sotkamon väliseen finaalisarjaan. Kahden pesäpalloa tällä vuosikymmenellä dominoineen joukkueen finaalikohtaaminen herättää ristiriitaisia tunteita.
Isoin kritiikki kohdistuu näiden kahden ylivoimaan, mikä osaltaan laskee sarjan mielenkiintoa. Leikkisästi voidaankin todeta, että pesäpallossa pelataan ensin runkosarja ja pudotuspelit, lopussa Vimpeli ja Sotkamo pelaavat mestaruudesta.
Pesäpallon runkosarjan voittaja ei ole varma mestari
Tilanteesta tulee mieleen osittain Espanjan jalkapallon Primera Division eli kotoisasti sanottuna La Liga. Erona toki se, että La Ligassa pelataan 38 ottelua kaksinkertaisena sarjana. Tämän sarjan päätteeksi se joukkue, joka on kerännyt eniten pisteitä, voittaa sarjan mestaruuden. Sarjan kaksi tunnetuinta joukkuetta ovat FC Barcelona ja Real Madrid FC. Näiden kahden joukkueen välistä kohtaamista kutsutaan nimellä El Clasico. Sarjan historiaa taaksepäin tarkastellessa mestaruudet ovat jakautuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana (2006 – 2015) – Barcelona 6, Real Madrid 3, Atletico Madrid 1.
Kahden suuren dominointi kotimaan pesäpallokentillä on tuonut Vimpelin ja Sotkamon kohtaamiselle leikkisän liikanimen, El Klassikko. Jos katsoo 10 vuoden mestaruussaldoa, ei tämä ole tuulesta temmattu: Sotkamo 7, Vimpeli 1 (viisi hopeaa 2011-15), Hyvinkää 1 ja Raahe 1.
Superpesiksen nykyisessä runkosarjassa pelataan 28 ottelua, jonka jälkeen sarjaa jatketaan runkosarjan sijoitusten perusteella muodostuvilla pudotuspeliottelusarjoilla. Superpesiksen runkosarjan voitot ovat jakautuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana seuraavasti. Sotkamo 4, Raahe 3, Vimpeli 2, Kouvola 1. Mikäli Superpesiksessä olisi pelattu samalla sarjasysteemillä kuin jalkapallossa, olisivat mestaruudet jakautuneet viimevuosina laajemmin kuin käytössä olevalla playoff-systeemillä.
Raha määrää?
Pesäpallosta on viimeisten vuosien aikana puhuttu tylsänä ja ennalta-arvattavana lajina. Jo ennen sarjan alkua on medioissa pidetty selvänä asiana, että finaalissa kohtaavat Sotkamo ja Vimpeli ja lopulta Sotkamo voittaa. Monen mielestä olisi toivottavaa, että mestaruuden voittaisi joku muu joukkue kuin Sotkamon Jymy, koska se tekisi hyvää lajille.
Jymyn voittokulun myötä on selvästi syntynyt tietynlaista kateutta ja vihaa Jymyä kohtaan. Mestaruuden voittamista pidetään lähes mahdottomana muiden seurojen toimesta, vaikka kaikilla seuroilla on siihen samanlaiset mahdollisuudet. Pienessä Suomen maassa talous on tiukalla ja rahaa pyörii urheilun piirissä todella vähän verrattuna muiden maiden suuriin palloilusarjoihin.
Tästä johtuen Superpesiksen joukkueiden välillä ei ole lähellekään niin selkeitä eroja pelaajabudjeteissa ja mestaruutta ei voi samalla tavalla ostaa kuin esimerkiksi juuri La Ligassa. Siellä mestaruudesta lähes kahdestaan taistelleet seurat Barcelona ja Real Madrid ovat selkeästi muita varakkaampia ja voivat sen ansiosta ostaa joukkueeseensa maailman parhaat pelaajat, mikä antaa edellytyksiä pelata mestaruuksista vuodesta toiseen.
Mitä mieltä fanit ovat?
Minulla ei ole käsitystä minkälainen tunnemaailma vallitsee Espanjan eri jalkapallojoukkueiden fanien keskuudessa joukkueiden mestaruusmahdollisuuksien suhteen, esimerkiksi vaikka suomalaisten turistikohteena suosimassa Malagassa. Ymmärtääkseni laji kiinnostaa kovasti ympäri maata, ja yleisöä otteluissa riittää joukkueiden tasoeroista huolimatta ja fanikulttuuri on voimissaan.
Luulen, että sarjan pienimmissä seuroissa ei edes uskota mahdollisuuteen voittaa mestaruutta varakkaita suurseuroja vastaan, vaan jalkapalloa seurataan enemmän itse lajin ja sen luoman fanikulttuurin vuoksi. Menestys ei ole kaikki kaikessa. Itse peli ja sen luomat huippupelaajat kiinnostavat myös faneja joukkueesta riippumatta. Voiko samaa sanoa suomalaisen pesäpallon keskuudessa? Kiinnostavatko pelaajien otteet kentällä vai onko oman joukkueen menestys ainoa kiinnostava syy mikä saa ihmisen menemään katsomoon?
Haastajien ero voittajiin
Vimpelin Mikko Kanala on noussut valtakunnan TOP3 pelaajien joukkoon. Kuva: All Over Press
Suomalaisista puhutaan menestyshulluna kansana. Kulttuuria on vaikea muuttaa ja pesäpallo keräisi todennäköisesti enemmän katsojia, mikäli taistelu mestaruudesta olisi joukkueiden välillä tasaväkisempää. Toivoisin itsekin, että viime vuosien kärkikaksikolle Sotkamo-Vimpeli löytyisi kovempia haastajia.
Mistä kahden huipun ero muihin sitten johtuu? Eroja joukkueiden välillä löytyy harjoitusolosuhteista, valmennusosaamisesta ja tietenkin pelaajamateriaaleista. Huippupelaajia on vähän, ja koska raha ei lajin sisällä isosti liiku, eivät ratkaisupelaajat ole viime vuosina etenkään finaalijoukkueista liikkuneet muihin seuroihin tuomaan kokemusta kovista peleistä. Tämä on mielestäni suurin syy siihen miksi Sotkamo on juhlinut mestaruutta viimeiset viisi vuotta putkeen.
Sotkamolla ja Vimpelillä on muita kovempi pelaajamateriaali ja myös tänä vuonna joukkueet kohtaavat finaalissa. Heillä on muita joukkueita nopeammat etenijät ja läpilyöntivoimaa haastajia enemmän. Suurimmat erot muihin joukkueisiin nähden ovat siis fyysisellä puolella. Taitojen välillä erot ovat pieniä. Seuraavaksi kovimmat materiaalit omaavat Joensuu ja Kouvola, nämä joukkueet kohtaavat pronssiottelussa.
Joensuu haastoi Sotkamoa välieräsarjassa hyvin ja olisi täydellisellä onnistumisella voinut edetä finaaliin. Vimpelin ja Kouvolan välieräsarja oli huomattavasti epätasaisempi, mutta uskon, että mikäli Toni Laakso olisi ollut kunnossa, Kouvola olisi laittanut Vimpelin ahtaammalle. Laakson puuttuminen oli kyseisen välieräparin kannalta valitettava takaisku.
El Klassikko
Kuten aiemmin mainitsin, monen lajia seuraavan ihmisen mielestä olisi mukavaa nähdä loppuotteluissa myös joku muu finaalipari kuin Sotkamon Jymy ja Vimpelin Veto. Minun mielipiteeni on se, että finaalissa pitää pelata aina kaksi sarjan parasta joukkuetta. Tätäkin kesää ajatellen en voisi kuvitellakaan parempaa finaalisarjaa ja siihen kuuluvat jälleen kerran nämä kaksi joukkuetta. Finaaliin kuuluvat joukkueet jotka ovat sinne paikkansa kovan työnteon tuloksena ansainneet.
Pesäpallon tulevaisuuden kannalta olisi varmasti toivottavaa, että näitä kauden hienoimpia pelejä pelattaisiin myös muilla stadioneilla ja mestaruusjuhlista pääsisivät nauttimaan myös muut kuin violettioransseihin sonnustautuneet kannattajat.
Mestaruus täytyy kuitenkin aina saavuttaa pelaamalla. Menestystä ei missään nimessä pidä mitenkään keinotekoisesti yrittää siirtää muualle. Pesäpallo tarvitsee tällä hetkellä kaikkein kipeimmin harrastajia sekä valmennusosaamista. Tätä kautta syntyy hyviä pelaajia myös muualle kuin finaalissa pelaaviin seuroihin ja lajin kiinnostus leviää. Tällä hetkellä parasta valmennus- ja juniorityötä finaaliparin ohella tehdään Kouvolassa. Uskon, että mikäli sama trendi jatkuu, miesten suomenmestaruutta juhlitaan lähivuosina mustakeltaisissa väreissä.
Kirjoitin aiemmin, että suurimmat erot joukkueiden välillä ovat tällä hetkellä fyysissä ominaisuuksissa. Tietääkseni fysiikkaharjoitteluun on kaikkialla Suomessa samanlaiset mahdollisuudet. Kehotan kateellisuuden ja tuskastumisen sijaan kannustamaan pelaajia suuntaamaan juoksuradoille ja kuntosaleille. Lopputulos löytyy sieltä.