Pesäpallo on siitä hieno laji, että sitä pelataan kesäisin ja syksyllä voidaan varata uima-asu mukaan ja suunnata Sapsojärven rantaan. Kaikkien aikojen kaudeksi povattu pesiskesä on ohi, mutta mikään ei loppuen lopuksi muuttunut: Sotkamo ja Lapua jyräsivät viidensiin perättäisiin mestaruuksiinsa. Mitä kaudesta jäi käteen? Faneille.comin pallopojat Kainu ja Tapsa perkaavat mennyttä ja suuntaavat katseet tulevaan.
Pesiskausi on ohi. Päällimmäiset mietteet koko kaudesta? Mistä kausi muistetaan?
Tapio Penttilä: Toki ensisijaisesti huikeasta finaalisarjasta, mutta varmasti mieleen jää monella myös huipputasainen runkosarjan keskikasti sekä Alajärven ja Jyväskylän Kirin loistavat kaudet.
Kolikon kääntöpuolella löytyy jälleen kerran Sotkamon ja Vimpelin ylivoima, mikä murentaa lajin mielenkiintoa. Myös useammat negatiivissävytteiset uutiset, kuten Kouvolan lehdistötilaisuuden vetäjän kommentit akkojen paikasta kentällä sekä finaaleissa Jani Komulaisen Syyria-heitto jäivät varmasti monelle mieleen.
Janne Kainulainen: Hyvin todettu veliseni. Itselläni täysin samat mietteet näin kauden päätyttyä: mahtava finaali, ylilyönnit ja uudet nousijat.
Lajin mielenkiintohan on lajipiirissä todella kova, vaikka finaalissa pelaavat Vimpeli ja Sotkamo, mutta vaikuttaa siltä, ettei se ole sitä lajipiirin ulkopuolella. Lajin tunnettavuuden tekemiseksi olisi hyvä saada uutta nostetta jollain keinolla esimerkiksi parantamalla näkyvyyttä televisiossa.
Tapsa: Se on juurikin näin. Omat huutavat pää märkänä ja keskisauma pullottaen kaikkien aikojen kautta, mutta se ei riitä että finaaleissa saadaan kelvollisia katsojalukuja aikaan lehtereillä ja ruutujen äärellä. Nyt on oikeasti peiliin katsomisen paikka: Miten voimme kehittää tuotetta niin, että isompien massojen mielenkiinto heräisi?
Sotkamo voitti historiallisen viidennen peräkkäisen mestaruuden. Miksi?
Tapsa: Jos yksi seuraa missä tahansa lajissa 11 mestaruutta 16 kauden sisään, on selvää että jokapäiväisessä toiminnassa tehdään oikeita asioita. Harjoittelussa korostuu kokonaisvaltainen urheilijan elämä. Sotkamossa harjoitellaan kovaa ja laadukkaasti, sekä ennen kaikkea nousujohteisesti koko kauden läpi. Ukot ovat parhaimmillaan vuodesta toiseen sykyn peleissä ja todella harvoin pelaajilla on mitään muita kuin traumaperäisiä loukkaantumisia.
Sotkamossa myös avoimesti asetetaan tavoitteeksi mestaruudesta pelaaminen heti loppusyksyn ensimmäisistä treeneistä lähtien, mikä ajaa väkisin harjoittelua mestaruudesta pelaamiseen vaadittavalle tasolle.
Ja täytyy myös muistaa, että Sotkamossa on paljon poikkeuksellista lahjakkuutta. Vanhemmasta polvesta kovat Komulainen, Roope Korhonen ja kaikkien aikojen pesäpalloilija Toni Kohonen opastavat omalla esimerkillään nuorempiaan. Nuoremman polven lahjakkuudet saavat todella hyvää oppia siitä, millaista työntekoa voittaminen ja urheilijan elämä vaatii päivittäisessä elämässä.
Organisaatiotasolla Sotkamo on ollut yksi niistä seuroista Suomessa, joissa on uskallettu tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia jo 1990-luvun alusta lähtien. Palloilun pyhä kolminaisuus media, yhteistyökumppanit ja paikallisuus on myös saatu toimimaan.
Ehkäpä kysmyksen voisi kääntää myös toisinpäin; miten voi olla, ettei 15 vuodessa yksikään seura ole onnistunut kaventamaan eroa ylivoimaiseen Sotkamon Jymyyn?
Kainu: Kyllähän se on juurikin näin. Niin kuin finaaleissa huomattiin, tekee Sotkamo kaikkensa voiton eteen. Se mikä ei näy ulospäin, on juuri tuo päivittäinen tekeminen harjoittelussa. Siellä tuskin kokeneet voittajat antavat uusille vastuunkantajille paljoa tilaa nostaa jalkoja ilmasta. Mielestäni monen suomalaisen urheiluseuran tulisi bench markata Jymyn harjoittelukulttuuria, mutta kuka näin tekisi? Tämähän on vain pesäpalloa.
Kokeneiden pelaajien lisäksi on syytä huomioida Sotkamon nuoremman kaarin huikeat esitykset. Piiponniemi, Niko Korhonen, Tuikka, Hyvönen, Topi Korhonen ja Vartiainen pelasivat loistavat kaudet. Joku Pesisforumilla pistikin mielenkiintoisen faktan. Vimpeli voitti kaudella 2012 A-poikien mestaruuden ja Jymy oli toinen. Kokoonpanoista voidaan päätellä se, missä osataan jalostaa junnuista pelimiehiä miesten sarjoihin.
Tapsa: No, onhan tuossa Vimpelinkin rosterissa kovia nimiä. Lassila, Matti ja Jere Saukko, Kellokoski… Lisäksi kyllä Vimpelin nuoret miehet ovat nousseet jo esiin. Mikko Kanala on tällä hetkellä ehkäpä Suomen paras numerolla kaksi pelaava pelaaja, jo mainittu Lassila todella väkevä ulkopelaaja ja Arttu Ruuskasta riittää iloa vielä todella pitkäksi aikaa. Mutta ymmärrän pointtisi, tosin Vimpelin nuorisokaarti pärjää täysin vertailussa Sotkamon vastaavalle, tällä kertaa ratkaisu tapahtui Sotkamon kokeneiden pelureiden toimesta.
Kainu: Kyllä, kyllä. Pakko kyllä myöntää virheeni. Nyt on Vimpelikin herännyt tähän nuorten kasvattamiseen ja sieltä on tulossa todella kovia ukkoja, mikäli he pysyvät jatkossakin Vimpelissä.
Myös naisissa Lapua vei viidennen peräkkäisen kannun. Mitäs tästä sanomme?
Kainu: Vähälle jäi naisten seuranta tällä kaudella, valitettavasti. Finaaleita tuli seurattua netistä ja oli hienoa nähdä, kuinka Lapua on myös Sotkamon tavoin kasvattanut uusia vastuunkantajia kuten esimerkiksi todella tärkeässä roolissa mestaruuden kannalta olleen lukkari Elli Katteluksen. Aikamoinen debyyttikausi Kattelukselle, kun hänet valittiin vuoden lukkariksi! Lisäksi pelinjohtaja Jukka Liikalalle todella iso hatunnosto, kun hän on johdattanut joukkueen viiteen peräkkäiseen mestaruuteen.
Tapsa: Lapuaa en tarkemmin tunne, mutta onhan se selvää että myös siellä on tehtävä asioita oikein sekä päivittäisessä että pitkän tähtäimen toiminnassa. Viides peräkkäinen mestaruus kertoo omaa kieltään myös lapualaisesta pesäpallo-osaamisesta.
Miltä näyttää tuleva kausi? Onko joukkueita liikaa? Jatkuuko Sotkamon putki?
Tapsa: Tässä täytyy muistaa taas se, että mikä on pitkän ja mikä lyhyen aikavälin tähtäin. Lyhyellä aikavälillä joukkueita varmasti on liikaa, mutta haluan korostaa sitä, että pesäpalloväen on otettava tietoisia riskejä ja rohkeita pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Tulevien kausien aikana pesäpallokentillä näkyy varmasti se, että Ykköspesiksestä nostettiin kaksi seuraa porrasta ylemmäs. Huippupelaajien määrä on se mikä on tällä hetkellä, ja varmasti tasoerot parhaiden ja heikoimpien joukkueiden välillä kasvavat. Myös Ykköspesiksessä taso laskee hetkeksi, kun Oulu ja Kempele poistuivat sarjasta sekä jäljelle jääneet Ykkösen parhaat pelaajat hakeutuvat Superpesikseen ensi kaudeksi.
Pitkällä tähtäimellä uskon kuitenkin, että joukkuemäärän nosto on hyvä asia, mikäli kilpavarustelu ja pelaajien palkkiot onnistutaan pitämään kurissa seurojen toimesta.
Sotkamon putken jatkumisesta on vaikea sanoa mitään. Varmasti Kainuussa pelataan myös ensi kaudella mestaruudesta, mutta paljon riippuu siitä, mitä tekevät herrat Komulainen ja Korhonen. Mikäli vasurit lopettavat tähän kauteen, jättää se sellaisen aukon Jymyn sisäpeliin, mitä olisi äärimmäisen vaikea paikata. Kaksikon lopettaminen voisi pakottaa Sotkamon tekemään seurahistorian seuraavan täsmähankinnan jokeriosastolle.
Mutta, kuten sanoin niin kyllä Sotkamossa taas mestaruudesta pelataan. Eri asia sitten on se, voittaako Sotkamo, vai onnistuuko Timo Kallion riveihinsä hankkinut Joensuun Maila nousemaan seuraavalle tasolle. Myös Vimpelissä tulee tapahtumaan mielenkiintoista liikehdintää pelaajarintamalla.
Kainu: Tuskin voimasuhteet tulevat hirveästi muuttumaan. Mielenkiintoista nähdä miten Vimpeli paikkaa Rantalahden ja Lönnmarkin jättämät aukot. Ilmeisesti Seinäjoen pajatso on tyhjenemässä, joten pumppaako Veto esimerkiksi J-P Vainionpään riveihinsä? Jos Vimpeli haluaisi voittaa mestaruuden olisi sen hankittava Topi Kosonen, mutta Kuiva rällä teki 2 vuoden jatkot heikentyvään PattU:un. Kohosen lopetettua joskus uransa Topi käy hakemassa pari mestaruutta Sotkamossa?
Joensuu suli Sotkamolle välierissä, joten siellä varmasti mietitään kuumeisesti tuota ottelusarjaa uuden pelinjohtajan, pedantin Petri Pennasen johdolla, todella tarkkaan. Kouvolan ostojoukkue sai Toni Laakson, joten Koplan luulisi pelaavan ensi kaudella mitaleista.
Suuri mielenkiinto nähdään varmasti ensi kaudella pohjoisessa, kun Kempele, Oulu ja Pattijoki vääntävät pisteistä. Hyvää nostetta sille seudulle!
14 joukkuetta on mielestäni tällä hetkellä kaksi joukkuetta liikaa. Yksinkertaisesti laadukkaat pelaajat eivät riitä 14 joukkueeseen.
Tapsa: Niin, tällä hetkellä liikaa, mutta jos isommalla joukkuemäärällä saadaan juurrutettua pesistoimintaa useammalle paikkakunnalle, tilanne tulee muuttumaan pitkässä juoksussa. Missään nimessä pelkkä Superpesisjoukkue ei takaa pesisinnostusta, mutta se antaa seuratoimijoille ehdottoman loistavan työkalun puhaltaa tuulta kytevään pesishiillokseen.
Miten muuten ensi vuoden runkosarjassa käy? Joko me julistamme pleijareihin menevät joukkueet? Sotkamo, Vimpeli, Joensuu ovat varmoja, mutta mistä kolme muuta suoraa menijää? Entä ketkä selviävät säälipleijareihin?
Kainu: Voidaanhan ne julistaa. Kirin runko pysyy samana, joten olisi kai ihme, jos tämän kauden 4. paras joukkue ei olisi ensi kesänä pleijareissa? PattU heikkenee, joten he ovat ulkona? Alajärvi menee sinne ellei tule perinteistä toisen kauden kirousta.
Vielä tuosta 14 joukkueesta. Itse rakastaman salibandyn kohdalla homma ei ainakaan toimi, vaikka siellä on harrastajia paljon enemmän kuin pesäpallossa. Lisäksi pesäpallosta on kuolemassa alasarjat ja Suomisarjakaan ei ole enää häävi kasvualusta junioreille. Toivon kovasti, ettei 14 joukkueen sarja vie mielenkiintoa Superpesiksestä.
Tapsa: Oulun Lippo jysäytti Urheilulehden tietojen mukaan pöytään kolme todella kovaa vahvistusta, kun sekä Jere Vikström (Kitee), Marko Pelkonen (Hyvinkää) ja Antti Korhonen (Pattijoki) matkaavat pohjoiseen. Näillä tiedoilla nostan Oulun jopa suoraan kuuden joukkoon. Sotkamo, Vimpeli, Joensuu, Kouvola lienevät neljän sakissa, sijoista 5-8 käydäänkin sitten kovaa kamppailua Oulun, Jyväskylän, Hyvinkään, Alajärven ja muiden kanssa. Itse julistan Seinäjoen Jymyjussit ulos pudotuspeleistä jo nyt. Ihan vain piikkinä sinne sinun suuntaan. Pattijoelta poistuvat Timo Kallio ja Korhonen, joten vaikeaa on.
Annammeko mahdollisuuden Koskenkorvalle, entä vuotta vanhemmalle Kankaanpäälle?
Kainu: Aika odotettua touhua Oululta. Heti ammutaan isoilla ja toivottavasti seuran taustat ovat tällä kertaa terveellä pohjalla. Tuolla nipulla kyllä taistellaan toden teolla pudotuspelipaikasta. Mielenkiintoista nähdä miten Hyvinkää meinaa paikata Pelkosen lähdön? Omista junnuista? Tällä kertaa myönnän jo tässä vaiheessa, että Seinäjoki on ulkona. Pelaa ensi kaudella karsinnoissa. Koskenkorva parantaa jo sillä, että tämän kauden missannut lumilajien expertti, Henri Itävalo, palaa lukkarin tontille. Riittääkö se sitten pudotuspeleihin, on toinen asia. Kankaanpäässä taas on tehty mahtavaa työtä junioripuolella, mutta se tuskin riittänee vielä ensi kaudella viemään miesten joukkuetta pudotuspeleihin.
Olemme puhuneet.