Taneli Rantatorikan pysyminen joukkueessa oli Kirille loistava uutinen (Juha Levonen)
Viime kaudella vasta karsintojen viidennessä ja ratkaisevassa pelissä kotiutuslyöntikilpailussa tämän kauden sarjapaikkansa varmistanut Kiri on edellisen kauden sijoitustaan huomattavasti parempi joukkue. Menneellä kaudella joukkue kamppaili lukuisten avainpelaajien loukkaantumisten kanssa (mm. Jyri Kyllönen, Juho Määttälä, Ilkka Ylitalo, Pasi Rajala) ja kauden aikana kokoonpanossa nähtiin 19 eri pelaajaa. Kuvaavaa joukkueen potentiaalille jo viime kaudella oli kevään vierasottelu Vimpeliä vastaan. Kiri vei ottelun avausjakson ja taisteli tasapäisesti myös toisella jaksolla isäntien kanssa, vaikka Määttälä joutui jättämään akillesjänteen katkeamisen takia ottelun ja koko kauden kesken.
Menneisyyden suurseuralla on edessään valoisampi tulevaisuus
Pesäpallon pääsarjassa on nähty historian saatossa neljä jyväskyläläistä pesäpalloseuraa: Jyväskylän Kiri, Jyväskylän Lohi, Hongikon Ns. Urheilijat ja Pesä-Veikot. Näistä ylivoimaisesti menestynein on Jyväskylän Kiri. Seura on voittanut historiansa aikana seitsemän kultaa, kahdeksan hopeaa ja kuusi pronssia. Menestyskaudesta on kuitenkin jo kolmisenkymmentävuotta, sillä kultainen kahdeksankymmentäluku on muisto vain. 1970-luvun lopun ja 1980-luvun dynastiajoukkueen viimeinen mestaruus tuli peräti 29 vuotta sitten ja edellisestä mitalistakin (pronssi) on kulunut 14 vuotta.
Pesäpallolla on ollut sekä sisäisiä että ulkoisia ongelmia Jyväskylässä
Jyväskylä on haastava paikka pienelle lajille. Jääkiekko otti itselleen valta-aseman Jyväskylässä JYPin liiganousun (1985) ja menestyksen tuoman kiekkohurmoksen myötä. Keski-Suomessa juhlittiin ensimmäisiä JYPin hopeamitaleita 1989 ja neljän vuoden sisällä saavutettiin vielä toinen hopea ja yksi pronssi. Myöhemmin, 2000-luvun alussa JJK herätteli myös jalkapallobuumia kaupunkiin, mikä vei paitsi sponsoreita myös junioreita pesäpallon parista. Lopulta JJK nousi kaudelle 2009 Veikkausliigaan ja huuma oli valmis. Tänä keväänä Happee voitti pitkäjänteisen työn jälkeen Suomen mestaruuden salibandyssa ja näyttää siltä ettei Hirvilauma poistu kirkkaimmista parrasvaloista ihan hetkeen.
Muiden lajien suosio on asettanut omat haasteensa pesäpallolle. Kamppailu yleisön kiinnostuksesta ja myös sponsorien rahoista on käynyt tiukkana. Rahalla ei olla päästy mässäilemään, mikä on asettanut omat ehtonsa toiminnan kehittämiselle Kirissä. Tuotteesta olisi tehtävä mielenkiintoinen ja yleisöön vetoava, samalla puitteet Hippoksella on saatava kuntoon paikalle saapuneiden katsojien viihtymisen takaamiseksi. Vanhentuneet katsomorakenteet sekä kentän huono pinta remontoidaan kevään aikana, mikä on loistava uutinen penkkiurheilijalle. Kuitenkin esimerkiksi WC- ja kioskitilat kaipaisivat vielä kipeästi uudistamista.
Pelillisesti seuran kehittäminen vaatii panostusta valmennuspuolelle sekä aikuisissa että junioreissa. Toista kauttaan Kirin pelinjohtajana toimivan Juhani Lehtimäen johdolla joukkue on löytänyt itselleen pelillisen identiteetin, joka on saanut kiitosta kanssapelaajien silmissä. Esimerkiksi sekä Jymyn Kosti Rautiainen että Vimpelin Perttu Hautala nostivat Kirin esille esimerkkinä joukkuuesta, jonka kohtaamista odotetaan mielenkiinnolla. Suhteellisen etenemisvoimainen joukkue pelaa aggressiivista peliä sekä sisällä että ulkona, puhtaasti omiin vahvuuksiinsa luottaen.
Junioripuolella toiminta oli todella huonolla tolalla pitkään. Etenkin 1980-luvun loppupuolella syntyneet pelaajat hukattiin käytännössä täysin. Vain Kimmo Carlsson, Atte Vatanen ja Jani Karppanen nousivat noista ikäluokista pääsarjatasolle, sekin tapahtui pitkälti herrojen oman harjoitteluasenteen ja halun takia. Oman mausteensa soppaan on tuonut alueen pesäpalloseurojen Kirin ja Valon (miksei myös Lohen ja Lievestuoreen Kisan) kyvyttömyys tehdä yhteistyötä. Jyväskylässä on vielä voimissaan entisten TUL- ja SVUL -seurojen aatteellinen ja erilaisten arvopohjien vastakkainasettelu, mikä on äärimmäisen harmillista. Pelaajat eivät välttämättä tätä tiedosta, mutta junioripelaajien vanhemmissa ja toimihenkilöissä pinttyneet asenteet ja ennakkoluulot ovat valitettavasti edelleen ajoittain nähtävissä. Onneksi viime vuosien aikana Jyväskylän alueen junioritoiminta on keskittynyt valtaosin Kirin alle, eikä energiaa mene tappeluun siitä, mikä on kenenkin kasvattajaseura, vaan pystytään keskittymään siihen tärkeimpään tehtävään eli pelaajien kehittämiseen.
Tavoitteet pudotuspeleissä
Tällä kaudella sekä Kiri itse että myös pesäpalloa seuraava väki odottaa jyväskyläläisiltä paluuta pudotuspeleihin. Joukkue vahvistui syksyllä ja talvella huomattavasti, kun Hannu Kiukkonen palasi Jyväskylään Joensuussa vietetyn vuoden jälkeen. Hyvinkäältä saapui monipuolinen sisäpelaaja Miikka Matikka, Ylivieskasta Joose Kemppainen ja Alajärveltä Robert Tallbacka. Kun lähtijöiden listalla olivat Antti Pukkinen (Koskenkorva), Jyri Kyllönen (Kempele) ja Mikko Nikula, on Kirillä riittävän laaja rinki ja tervettä kilpailua pelipaikoista. Isoina asioina kesän kannalta voidaan pitää myös lukkari Taneli Rantatorikan ja Suomen parhaimpiin kuuluvan linjapelaajan Jaakko Heikkisen jatkamista joukkueessa.
Joukkue tavoittelee runkosarjassa paikkaa kahdeksan parhaan joukossa ja se on täysin saavutettavissa. Kauden loppuminen runkosarjaan olisi joukkueelle iso pettymys ja allekirjoittaneelle suuri yllätys. Viime kauden suorituksia ei kannata sen enempää muistella tuloksellisesti, sillä loukkaantumiset pilasivat hyvissä koko kauden. Se henki ja taisteluasenne, millä puolikuntoinen Kiri syksyn ratkaisupeleissä säilytti sarjapaikkansa Oulun Lippoa vastaan vahvisti joukkuetta, ja uskon sen kantavan hedelmää myös tälle kaudelle.
Ulkopelin on toimittava edelliskausia paremmin
Jaakko Heikkinen (taustalla) päässee uudelle pelipaikalle 2-vahdiksi. (Juha Levonen)
Ulkopelissä Jyväskylä pelaa ennakkoluulottomasti ja yllättävänkin aggressiviisesti. Hyvin peliä lukeva, vaihtotilanteet takalukijan tontilla pelaava Kotro ja kakkosvahtina kokenut Heikkinen kuuluvat maan eliittiin. Myös kopparin tontilla viihtyneeltä Matikalta odotetaan isoa panosta alkavalla kaudella linjassa. Kun listaan lisätään Hannu Kiukkosen nimi, on linjapelaaminen Kirin ehdottomasti suurin vahvuus alkavalla kaudella. Matikka ja Kiukkonen ovat nopeita ja suhteellisen kovakätisiä kavereita ja Heikkinen lukee peliä ihailtavasti ja tuntee myös vastustajat todella hyvin. Pelaajat pystyvät pelaamaan millä paikoilla tahansa linjassa, joten Kiri pystyy tarvittaessa ryhmittämään linjaansa eri tavoilla ja pelaamaan tilanteenvaihdot hyvinkin nopeasti ja saamaan vastustajilta lyöntejä pois.
Koppariosastolla Kirillä on ilmassa isoja kysymysmerkkejä. Rajalalla on ollut ongelmia heittokätensä kanssa ja Ylitalo on ollut ajoittain epävarma. Pelikunnossa ollessaan Juho Määttälä pystyisi pelaamaan myös kopparin tonttia ja on mielenkiintoista nähdä, miten Lehtimäki peluttaa koppareitaan kauden alkaessa. Todennäköisesti Ylitalo ja Rajala aloittavat koppareina ja heidän pelaamisensa taso määrittelee hyvin pitkälti Kiri alkavaa kautta.
Etukentällä Kirillä mitä todennäköisimmin pelaavat Atte Vatanen ja Joni Jokilehto, myös Kiukkonen pystyy pelaamaan siepparina. Läpimurtokautensa viime vuonna pelannut Jokilehto on nopealiikkeinen etumies, joka pystyy nopeasti lähtevän heittonsa avulla polttamaan etenijöitä kiitettävällä prosentilla. Mies on kuitenkin vielä aavistuksen verran kokematon Superpesispelaaja, mutta ennakkoluulottomasti pelaava ”Rotta” Jokilehto on oppinut yllättävän nopeasti pelaamaan siepparina ja kokemuksen myötä kehittyy paremmaksi sieppariksi kauden aikana. Ykkösvahtina pelaa hulivili Atte Vatanen, jonka toimintaa etukentällä on välillä äärimmäisen huvittavaa seurata. Kulmikkaat liikkeet ja ehkäpä Suomen hitain käyttöheiton palautus kuuluvat miehen repertuaariin, mutta Vatanen paikkaa puutteitaan hullunrohkealla pelaamisellaan ja kovalla heittokädellään. Läheltä vaihtotilanteissa lähtevä Jyväskylän oma kasvatti pelaa hetkittäin tilanteet yli ja pienellä rauhallisuudella ja maltilla Vatanen voisi saada enemmänkin paloja aikaan. Nopeat jalat ja hyvä heittokäsi yhdessä pelottoman asenteen kanssa riittävät tiettyyn pisteeseen asti, mutta ainakin toistaiseksi Kiriä vastaan on ollut suhteellisen helppo vaihtaa lähtöpesän pienillä.
Lukkari Rantatorikka kuuluu sarjan aliarvostetuimpiin lukkareihin. Olin varma, että Hyvinkään Tahkon kasvatti siirtyisi menneen kauden jälkeen joko takaisin Hyvinkäälle tai mahdollisesti Joensuuhun. Kiri sai pidettyä miehen riveissään ja tämä oli tärkein yksittäinen palanen tulevaa kautta ajatellen. Kokenut 32-vuotias pelaaja ei välttämättä erotu fysiikallaan, mutta kuuluu ehdottomasti sarjan taktisimpiin lukkareihin. Syöttötyöskentely on lyöjän näkökulmasta ärsyttävää, sillä Rantatorikka rytmittää peliä hyvin ja pystyy vaihtelemaan syöttöään lyöjän ja tilanteen mukaan ihailtavasti. Pikkuväärät ja isommatkin taktiset osuvat usein kohdalleen ja viime kaudella mies oli Kirin etukentän paras pelaaja. Samaa tarvitaan myös tänä vuonna, jotta takatilannemäärät eivät nousisi liian korkeiksi.
Ulkopelin pitävyys ratkaisee hyvin pitkälti Kirin kohtalon alkavalla kaudella. Kahdella edellisellä kaudella jyväskyläläiset ovat kuuluneet sarjan neljän eniten juoksuja päästäneiden joukkueiden joukkoon, joten annettujen tilannemäärien pienentäminen ja takatilannepelaamisen pitävyys ovat tärkeimmät parannettavat osa-alueet Kirin pelaamisessa. Ja tässä katseeni kohdistuu etukentän ja takakentän toimivuuteen. Miten Vatanen, Rantatorikka ja Jokilehto pystyvät torjumaan pienet vaihtolyönnit ja vaikeuttamaan etenkin 1-tilanteen purkua. Koppareilta ei saisi mennä oikeastaan yhtään helppoa palloa läpi ja samalla pitäisi pystyä katkomaan jatkepalloja ja pelaamaan myös välilyöntejä pois. Mikäli nuo kaksi osa-aluetta onnistuvat, Kiri nähdään syksyllä pudotuspeleissä.
Sisäpelissä juoksuvoima ja aggressiivisuus valttia
Kalle Virolaiselta (keskellä) odotetaan tehoja mailanvarressa. (Juha Levonen)
Kirillä on suhteellisen etenemisvoimainen joukkue. Ylitalo on Suomen nopeimpia ja jopa nopein etenijä puhtaassa juoksunopeudessa mitattuna ja myös joukkueen kapteeni, kokenut ja röyhkeä etenijä Eetu Karhulahti kulkee pesänvälit hyvin. Matikka, Rajala, Kiukkonen, Vatanen ja pienellä varauksella myös Jokilehto pystyvät myös etenemishommiin ja kunhan Määttälä on pelikunnossa, saa Kiri vielä yhden juoksijan lisää joukkueeseensa.
Etenemisvoimaa siis on, mutta Määttälän puuttuessa kärjen osalta materiaali on melkoisen kapea. Matikka ja Kiukkonen hoitanevat roolinsa vaihtajina kiitettävällä prosentilla, mutta mikäli kärki ei pääse kentälle niin Kirin ongelmat alkavat siinä. Jokerikolmikko Kalle Virolainen, Karhulahti ja peluutuksesta riippuen Tallbacka, Heikki Koivula, Kemppainen tai Jokilehto eivät ole Karhulahtea lukuunottamatta kovin nopeita pelaajia, joten apua sieltä keskipalkin pelaajille ei ole saatavissa. Vaarana onkin, että Kiukkonen ja Heikkinen menevät numeroilla kolme ja neljä hukkaan liian monta kertaa, mikäli jalkoja ei kentälle saada. Jos ja kun Määttälä saadaan takaisin kokoonpanoon ja todennäköisesti omalle pelinumerolleen kaksi tai jokeriosastolle etenijä-vaihtajaksi, helpottuu peluuttaminen huomattavasti.
Loppupäästä Kiri pystyy tekemään tarvittaessa tilannetta. Olettaisin kakkoskärjen saavan muodon Vatanen, Rajala, Rantatorikka, Jokilehto ja Kotro. Kokenut Rajala pystyy viemään Vatasta eteenpäin paloriskittömillä pystäreillään. Loppupään vasurit omaavat myös hyvät pienet, joten tarvittaessa myös aktiiviset viennit onnistuvat – koukkua ruutuun, eiks jeh.
Kuka lyö Kirin juoksut? Tämä on se iso kysymys. Kiriltä puuttuu kiistaton ykköskotiuttaja ja se saattaa aiheuttaa epäselvyyttä roolituksen ja peluutuksen suhteen. Jokeri Virolaisen saumalyönnit ovat hyvänä päivänä täysin ottamattomia, sen verran kovaa pallo miehen mailasta lähtee. Lyöntivalikoima on kuitenkin melko yksipuolinen ja kovien saumalyöntien riskinä on, että ne suuntautuvat liian usein kopeiksi tai takalaittomiksi. Viime kaudella 1+38 lyötyä on kuitenkin kunnioitettava saldo ja mikäli Kalle pystyy vielä aavistuksen verran parempaan suoritukseen, olisi se Kirin kannalta elintärkeää. Toinen vaihtoehto ykköskotiuttajaksi on Hannu Kiukkonen. Olisi hienoa nähdä, minkälaisiin tuhoihin tämä multipelajaa pystyisi puhtaammassa kotiutusroolissa numerolla neljä tai viisi. Kirin kannalta on kuitenkin todennäköisempää, että nopeaa ja hyvää vaihtolyöjää peluutetaan joko numerolla kolme tai neljä, jolloin saadaan lisää kaivattua osaamista 2-tilanteen purkamiseen. Heikkisellä on hyvät kumurat ja mies tulee varmasti lyömään parikymmentä juoksua kauden aikana Kiukkoselta ja Virolaiselta jääneistä tilanteista, mutta siinäpä se Kirin kotiutusosasto aika lailla olikin.
Kotiutusosasto on siis aika kapea ja mikäli sen peluutuksen osalta ei ole selkeää marssijärjestystä, on vaarana että jokerikotiuttaja Virolaisen itseluottamus kärsii ja sitä kautta tulostakaan ei synny toivotulla tavalla. Kotiuttaminen on kuitenkin niin puhtaasti pään sisältä kiinni, että pienikin epäilys saattaa sotkea lyöntihommat aivan täysin.
Uskon vakaasti siihen, että mikäli Kirin etukenttä saa vaikeutettua vastustajan etutilanteen purkua ja takakentältä ei mene helppoja läpi, Kiri tulee olemaan kahdeksan parhaan joukossa. Isossa osassa on myös, milloin ja missä pelikunnossa Juho Määttälä palaa kokoonpanoon. Kiri kaipaisi Määttälää kipeästi numerolle kaksi, jolloin kärkeen tulisi huomattavasti lisää leveyttä ja Matikasta sekä Kiukkosesta saadaan ulosmitattua enemmän numeroilla kolme ja neljä. Joka tapauksessa, korpivaellus on Kirin osalta ohi ja vaikkei vielä tänä vuonna mitaleista taistellakaan, uskon Kirin pystyvän haastamaan yksittäisissä otteluissa jopa Vimpelin ja Sotkamon. Ja kunhan seura jatkaa panostusta junioritoimintaan, viiden-kymmenen vuoden tähtäimellä voidaan taistella kausi toisensa jälkeen mitaleista.
Kirin mahdollinen kokoonpano kauden avauskierroksella:
1. Ilkka Ylitalo 2k
2. Miikka Matikka 2p
3. Hannu Kiukkonen 3v
4. Jaakko Heikkinen 2v
5. Atte Vatanen 1v
6. Pasi Rajala 3k
7. Taneli Rantatorikka L
8. Joni Jokilehto s
9. Ville Kotro 3p
10. Kalle Virolainen
11. Eetu Karhulahti
12. Robert Tallbacka
Kolme väitettä Kirin kaudesta 2014
1. Kiri menee pudotuspeleihin
2. Hannu Kiukkonen rikkoo 150 kärkilyönnin rajan
3. Joukkue päästää runkosarjan aikana alle 180 juoksua
Kuvat: Juha Levonen