Miesten Salibandyliigassa siirryttiin kuukauden mittaiselle MM-kisatauolle. Sarjaa on taitettu kohta puolet ja näin ollen myös voimasuhteet alkavat erottumaan. Niinpä Faneille.com teki välikatsauksen Salibandyliigaan. Jokaisen joukkueen alkukautta on arvioitu ja pyritty ennakoimaan hieman tulevaa, katsauksen lopusta löytyy myös alkukauden tähdistökentällinen.
1. Classic (21p) – voittaa käsijarru päällä
Pisteiden valossa hallitsevan mestarin alkukausi on ollut hyvä, mutta pelillisesti Petteri Nykyn miehistöllä riittää paljon tekemistä. Classic on kärsinyt loukkaantumisista, jonka vuoksi kokoonpano on elänyt todella voimakkaasti. Voittamisen kulttuuria tamperelaiset ovat vaisuista otteista huolimatta esitelleet, sillä joukkue on punneranut monta kertaa kolmannessa erässä ohi. Mestarit eivät suostu häviämään.
Yksilötasolla muun muassa Riikan MM-kisoihin matkaavat Nico Salo, Krister Savonen ja Sami Johansson ovat olleet totutun kovia, mutta joukkueen viime kauden syömähammas Eemeli Salin pelaa hieman vaisumpaa syksyä. Härkämäisen Salinin tutkapari Lassi Vänttinen on mitä ilmeisemmin kohta pelikunnossa, joten viime kaudella +100 kellottaneelta Salinilta on lupa odottaa vahvempia otteita.
Pelaajiston suhteen PR-hankinta Jarkko Niemisen tulikaste liigakentillä on edelleen näkemättä. Loukkaantumisista koko syksyn kärsinyt ex-tennishuippu nähdään toivon mukaan kentillä kisatauon jälkeen. Kaiken kaikkiaan Classicin tilanne näyttää varsin hyvältä. Joukkue puolustaa hyvin ja kun oikeat ketjukoostumukset löytyvät ovat tamperelaiset jälleen vahvoja mestarikandidaatteja.
2. EräViikingit (20p) – pelottavan kova
Kohutun fuusioseuran lippulaiva on hitsautunut yllättävän hyvin yhteen. Päävalmentaja Jyri Korsman on tehnyt hyvää työtä ja EräViikinkejä voi kuvailla pelillisesti yhteinäiseksi nivaskaksi. Etenkin heikompia vastustajia vastaan helsinkiläiset pystyvät pitämään niin kovaa tempoa, ettei vastapuoli yksinkertaisesti pysy kyydissä mukana. EräViikinkien tulivoima on todistettu alkukaudesta, joukkue on latonut palloa pussiin lähes kymmenen maalin keskiarvolla.
Yksilötasolla ErVi koki kovan kolauksen, kun maajoukkuehyökkääjä Lauri Kapanen lähti loppukaudeksi lasarettiin. Kapasen tutkapari Jani Kukkola on ollut odotetun dominoiva ja siinä sivussa Tommi Rosendahlin kolmosviisikko on esiintynyt vakuuttavasti. Korsmanin valmennustiimille päänvaivaa aiheuttaa joukkueen kakkosviisikko, johon ei ole löydetty toimivaa koostumusta vaikka Janne Hyvösen ja Mika Moilasen ympärille pitäisi olla helppo rakentaa. EräViikingit on osoittanut, että se pystyy ruhjomaan heikompia vastustajia, jonka lisäksi se on hakenut vierasvoitot Seinäjoelta, Tapiolasta ja Jyväskylästä. Niinpä ErViä voi perustellusti pitää toisena suurena mestarisuosikkina.
3. SPV (16p) – onnistunut uusiutuminen
Kesällä heikentyneen SPV:n ylle aseteltiin tummia pilviä kauden alla, mutta pelitaparemonttia tehnyt joukkue näyttää huomattavasti ehommalta kuin viime kaudella. 21+8 summannut Jari Hankkio on ottanut seinäjokisten ykköstykin viitan harteilleen ja taistelee pistepörssin voitosta. Uudistunut SPV on myös huomattavasti viihdyttävämpi, sillä peliväline ei enää lennä niin helposti ilmaan vaan punapaidat ovat alkaneet jopa pitämään palloa.
SPV:n selkeä heikko kohta löytyy tällä hetkellä tolppien välistä. Jarno Ihmeeltä ykkösvahdin ruudun perinyt Julius Kivimäki päästää liikaa helppoja maaleja, eikä Tommy Koposelta löydy luottoa hyvin torjuneelle Hannes Hannulalle. Vaikka tämän syksyn SPV on raikas ja uudistunut on joukkuetta vaikea nähdä superfinaalissa. Tulosvastuu lankeaa liiaksi ykköskentälle ja alkukauden maalivahtityöskentelyllä pronssi olisi maksimisuoritus.
4. Oilers (16p) – etsii vielä itseään
Viime keväänä superfinaalin ottavana osapuolena ollut Oilers uusitui kesällä reippaalla kädellä ja on kärsinyt pahoista kasvukivuista alkukaudella. Pisteitä espoolaiset ovat keränneet kiitettävään tahtiin, mutta pelillisesti Petri Huttusen ohjenuora on pahasti hukassa. Vaikka projekti on alussa, tutisee Huttusen palli öljymiesten käskijänä kaiken järjen mukaan jo nyt. Oilersissa kannattaa olla muutenkin huolissaan, sillä joukke on ollut täydellinen vastaantulija Classicin (3–9) ja EräViikinkien (4–9) käsittelyssä.
Yksilötasolla Casper Pfitzner ja Jesperi Lindfors ovat olleet Oilersin johtotähtiä. Espoolaisten riveissä kukaan ei ole varsinaisesti flopannut, mutta kollektiivisella tasolla öljymiesten tekemisessä on paljon korjattavaa. Potentiaalia Oilersin nipussa on vaikka mestaruuteen asti, mutta joukkueen pitäisi saada tuo potentiaali kaivettua esiin. Nykymenolla tie tyssää viimeistään välieriin.
Casper Pfitzner (vas.) on ollut Oilersin kangertelusta huolimatta vahvassa syysvireessä. Kuva: Salibandyliiga
5. Nokian KrP (15p) – kaikkien aikojen näädät
Kukapa ennen kauden alkua uskonut, että Nokian KrP taistelee jopa kotiedusta. Viikingeistä ylijäänyt Jere Oksanen on istahtanut täydellisesti näätälauman ykköskenttään, joka on ollut koko syksyn hurjassa vireessä. Yksi länsitamperelaisten menestyksen kulmakivistä on ollut Henri Johanssonin paluu huipputasolle. Liigan piste- ja maalipörssiä johtava laituri on paukuttanut täkyt 23+11. Sivuuttaa ei voi myöskään ykköskentän sentteri Joni Henttosta, joka johtaa sarjan syöttöpörssiä.
Passiiviseen oman pään puolustukseen luottavat näädät ovat myös silmin nähden paremmassa kunnossa ja hyvää työtä tehnyt päävalmentaja Heikki Luukkonen jakoikin kiitosta fysiikkapuolelle tulleelle Markku Köykälle. KrP:n maalivahtipeli on ollut niin ikään loistavalla tasolla ja Santtu Pohjonen on tekemässä kovaa nousua kohti liigan kärkimaalivahteja. Tuskin KrP pudotuspelejä Raholan ladossa aloittaa, mutta paluu aurinkoon tullaan takuuvarmasti näkemään.
6. Happee (14p) – rytkii maalivahtiongelmissa
Kestomenestyjäksi nousseella Happeella on ollut poikkeuksellisen vaikea alkukausi. Hirvien tuskaa kuvastaa viime kaudella koko liigan pistepörssin voittanut Veli-Matti Hynynen, joka tehnyt yhdeksään otteluun tehot 6+5 ja on kaksi pykälää pakkasella. Koko Petri Kaukon johtama ykkösviisikko on sakannut alkusyksystä ja Happee on ollut lähes täysin Peter Kotilaisen (17+14) tehojen varassa. Suurinta tuskaa Happeelle on kuitenkin tuottanut maalivahtipeli. Torjujakaksikko Tuomas Turunen & Miro Tuomala on päästänyt liikaa helppoja maaleja selän taakseen.
Pelillisesti Happee on mennyt tutulla sapluunalla, ”hirvirytkeellä”. Hallittu kaaos vaan ei tunnu olevan se kaikista tuotteliain tapa pelata nykyistä Salibandyliigaa, sillä moni joukkue on alkanut puolustaa syvemmältä. Tämä on tarkoittanut temmon madaltumista, jolloin Happee ei ole ollut parhaimmillaan. Hirvilauma tulee takuuvarmasti parantamaan, mutta ihmeitä saa tapahtua mikäli viimeistä kauttaan päävalmentajana operoivan Seppo Pulkkisen viikset leikataan Hartwall Areenalla seurahistorian toisen mestaruuden kunniaksi.
7. TPS (12p) – tasaisuus hakusessa
Kesällä vahvistuneet turkulaiset löytyvät sarjataulukosta varsin odoteteuilta seutuvilta. Hyvään puolustuspeliin nojaavan Palloseuran peleissä ei olla maaleille juhlittu. Vaikka Aki Vilanderin poppoo napsii pinnoja tasaiseen tahtiin, on joukkueen suorittaminen ollut yllättävänkin epätasaista. TPS kävi hakemassa ison ryöstön EräViikinkien vieraana, mutta on hävisi kotonaan OLS:lle.
Puolustusta on johtanut odotetusti Riikaan matkaava Lauri Stenfors, jonka yläpuolella pelaava kolmikko Eero Jalo–Ville Hirvisuo–Jani Hyytiäinen muodostavat turkulaisten pistekärjen. Maalintekokilpailuihin TPS ei lähde, mutta ykkösviisikon takaa täytyisi löytyä leveyttä, mikäli TPS haluaa tosissaan pelata mitaleista. Esimerkiksi viidessä pisteessä ja miinuksella olevat Jaakko Hautamäki ja Sami Saarinen ovat olleet pettymyksiä. Yleisesti ottaen Tepsin voi sanoa olevan aikataulussa ja se tulee olemaan ikävä vastustaja keväällä.
8. Indians (12p) – bussi alkaa hajoilla
Indiansin alkukausi on ollut todella kaksijakoinen. Espoolaiset avasivat kautensa viiden pelin voittoputkella, mutta seuraavat seitsemän peliä ovat tuoneet ainoastaan yhden voiton. MM-kisatauolle nuori Intiaani-ryhmä lähtee neljän pelin tappioputkessa. Todella tiiviillä sumpulla puolustaneiden Inkkareiden bussissa alkaa siis olemaan säröjä. Vastustajat ovat kenties oppineet miten bussi puhkotaan.
Nuorista pelureista esiin ovat nousseet erityisesti nuorten MM-kisoihin tyrkyllä oleva Heikki Iiskola sekä Erästä tullut Miska Mäkinen. Indiansin huippulahjakkasta ryhmää johtaa tuttuun tapaan kapteeni Valtteri Kainulainen, joka kantaa tupla-lätkää selässään. Kisatauko tulee espoolaisten kannalta äärimmäisen hyvään saumaan, sillä joukkueella on nyt mahdollisuus hioa antisalibandy-taktiikkaansa ja kivuta parin vuoden tauon jälkeen takaisin pudotuspeleihin. Kuntokäyrä kuitenkin osoittaa ettei Inkkareiden pudostuspelipaikan puolesta kannata lyödä vetoa.
9. Salba (10p) – ylisuorittajat
Kolmatta liigakauttaan pelaavalle Salballe ei povattu ruusuista kautta, mutta ainakin alun perusteella raumalaiset ovat osoittaneet epäilijöiden olleen väärässä. Päävalmentajan virkaan tarttunut Petri Seppinen on laittanut Salban puolustuspelin kuosiin ja nipistänyt kaiken irti rajallisesta materiaalista. Raumalla on siis käynyt kuten osa osasi ennakoida, valmentajan vaihdos teki hyvää, sillä Salban pelaamiseen on tullut lisää ajatusta. Voittojen lisäksi Salba on saanut otteisiinsa tasaisuutta, eivätkä koirapaidat ole notkahdelleet viime kausien tapaan.
Salban alkukauden tärkein pelaaja on ollut Teemu Kortelainen, joka matkasi Raumalle Tapanilan Erästä. Entinen nuorten maajoukkueveskari on seisonut ajoittain päällään. Hyökkäyspäässä akseli Miikka Sokka & Jani Lehtoniemi on ollut vireessä. Surkuhupaisi vierassaldokin on historiaa ja Salba on hakenut pisteet OLS:lta ja Oilersilta. Materiaaliin nähden vahvasti ylisuorittanut joukkue tuskin vaipuu enää putoamistaistoon, mutta pudotuspeleihin saakka koirapaidat eivät yllä. Todennäköiseltä näyttävä suora säilyminen olisi iso sulka Seppisen hattuun.
10. LASB (9p) – pirteä nousija
Sarjanousija LASB on ollut odotetun pirteä. Etenkin Lahden suurhallista on tullut linnake, joka ei ole helppo paikka vierailla. Komeita yleisömääriä vetänyt LASB on kaatanut kotonaan Happeen ja pistänyt niin Oilersin kuin EräViikingitkin ahtaalle. Yhdeksän pinnaa on varsin hyvä saldo ja joukkue tulee todennäköisesti välttämään putoamiskarsinnat.
LASB on vakuuttanut etenkin hyvällä puolustus- ja vastaiskupelillä, mutta joukkueen pallollinen tekeminen on ontunut. Liigavauhtiin totuttelu vie aikansa, mutta joukkueen taitomäärään nähden LASB on ollut yllättävän aseeton hitaissa hyökkäyksissä. Liigatason joukkueen, puitteet ja yleisömäärät omaava nousija on kuitenkin tullut pääsarjaan jäädäkseen.
11. OLS (8p) – alakanttiin
Parina edelliskautena pudotuspeleissä olleiden oululaisten alkukausi on ollut pettymys. Päävalmentaja Jami Herrala ei myöskään kierrellyt asiaa, vaan myönsi että Luistinseuran täytyy parantaa mikäli pudotuspeliputkea halutaan jatkaa. Mitenkään toivoton OLS:n tilanne ei kuitenkaan ole, sillä se on pelannut kaksi peliä vähemmän kuin viimeistä pudotuspelipaikkaa hallinoiva Indians. OLS myös osoitti potentiaaliaan nipistämällä sarjakärki Classicilta pisteen juuri ennen maaottelutaukoa.
Mitään radikaaleja korjausliikkeitä Oulussa ei tarvitse tehdä. Tasainen nippu menestyy joukkueena jos on menestyäkseen. Alkukaudesta Herrala on sotkenut joukkueen kentällisiä lähes pelistä toiseen, mikä toki pitää kilpailua yllä, mutta tuo voimakasta heilahtelua peliesityksiin. Pudostuspelipaikka on yhä mahdollinen, muttei kestä Salba-kotitappion kaltaisia pupelluksia.
12. Koovee (5p) –hengetön
Uusi ja raikas ilme karisi nuoren Kooveen kasvoilta nopeasti pois ja häntäpäähän jumittunut joukkue on ollut alkukauden pahin floppi. Yliaktiivinen pelitapa vaihtui maltillisempaan muottiin, mutta tulokset eivät ole juurikaan kohentuneet. Ennen taukoa napattu vierasvoitto Steelersistä antoi hiukan hengitystilaa, mutta pudotuspelijuna on karannut.
Vaikka Kooveen puolustus tiedettiin heikoksi, on käsittämätöntä miten kyseisellä hyökkäysosastolla ollaan putoamistaistossa. Suurinta tuskaa tamperelaisille on tuottanut juuri maalinteko: alle neljä maalia per ottelu on pienin lukema koko sarjassa. Tämän syksyn Kooveen voisi kuvailla pelaavan ”väsynyttä virkamiessählyä”. Tuskin putoaa suoraan, mutta karsintojen välttäminen nykyilmeellä on utopiaa, siitäkin huolimatta, että Arvid Vonk on yksi sarjan parhaista maalivahdeista.
13. Steelers (3p) – ei vaan riitä
Kabinetissa sarjapaikan saaneet hämeenlinnalaiset ovat odotetusti häntäpäässä. Steelers on esiintynyt materiaaliinsa nähden ajoittain pirteästi, mutta joukkue on jäänyt tämän tästä kakkoseksi. Etenkin Teräsmiesten puolustus on heikko. Kaikki kunnia Jere Liljenbäckille, mutta kapteenin pelaaminen ykköspakkiparissa kertoo kaiken olennaisen Steelersin materiaalista.
Puitteiden ja yleisömäärien puolesta Steelers kuuluu ehdottomasti Salibandyliigaan. Uuden karhea Elenia Areena on yksi liigan komeimmista halleista, eikä Steelers ole jäänyt kuin kerran alle 500 katsojan. Pääsarjan kannalta olisikin toivottavaa, että Hämeenlinna pysyisi liigakartalla. Karsintoja Steelers tuskin tulee välttämään, mutta joukkue pystynee keväällä kääntämään joitakin tiukkoja pelejä edukseen. Vierastasuri Hirviteatterissa oli vahva työnäyte, siitä mihin yhteenhiileen puhaltava Steelers parhaimmillaan pystyy.
14. M-Team (3p) – ei oveakaan kiinni
Liigan hajuttomin, mauttomin ja värittömin joukkue. M-Team on ollut todella surullinen ilmestys tämän kauden sarjassa. Helsinkiläisjoukkueen maaliero on rumasti 57 nyyttiä pakkasella. M-joukkue on kaivanut palloa verkosta lähes kymmenen kertaa per ottelu. Rumin ryöpytys nähtiin, kun EräViikingit käveli helsinkiläisten yli peräti 19–5. Yksi syy heikkoon alkukauteen löytyy katastrofaalisesta maalivahtitilanteesta. Ensisijaisten torjujien ollessa sivussa M-Teamin maalinsuulla on nähty maalivahteja, joita tuskin edes divarijoukkueet kelpuuttaisivat tolppien väliin.
M-Team on ollut surullinen ilmestys tämän kauden Salibandyliigassa. Kuva: Salibandyliiga
Pasilassa kotipelinsä pelaava joukkue ei tunnu kiinnostavan edes katsojia. M-Team on jäänyt kahdesti alle 200 katsojan ja ylittänyt kerran 300 katsojaa. Vaikka joukkueessa on monia hyviä liigatason pelureita on M-Teamin ympäröimä apatia ollut todella melankolista seurattavaa. Tippumalla Divariin M-joukkue tekisi koko sarjalle palveluksen, sillä Happeelle koettu 1–13-tappio 186 katsojan edessä ei ole hyvää mainosta Salibandyliigalle.
Alkukauden tähdistökentällinen:
VL: Henri Johansson, Nokian KrP
Pistepörssin kärkipaikka ja tehosarake 11 pykälää plussalla. Henri Johansson dominoi jälleen Salibandyliigaa. Oksasen tulo Näätien ykköskenttään on piristänyt Johanssonia, joka on omien sanojensa mukaan taas täydessä kunnossa. Nykyisellään laituri vahvistaisi myös Suomen MM-kisajoukkuetta.
KH: Jani Kukkola, EräViikingit
Kenties liigan paras pelaaja on osoittanut suuruutensa. Fuusiojoukkueen ykköskenttää johtava kokenut sentteri pystyy luomaan tilanteita niin itselleen kuin kenttäkavereilleen huiman henkilökohtaisen taidon ansiosta. Tehot 12+11 kirjauttaneen Kukkolan +/-saldo on komeasti 26 pykälää plussalla, mikä on koko sarjan paras lukema.
OL: Jari Hankkio, SPV
Seinäjoen uusi ykköstähti on kuntounut vaikeasta polvivammasta. Hanakasti ampuva Hankkio on myös monipuolistanut peliään, sillä laiturin lavasta lähtee myös loistopasseja kanssapelureille. 21 maalia on komea saldo, jonka jatkeeksi Hankkion on hyvä rakentaa kisatauon jälkeen.
VP: Tero Tiitu, EräViikingit
Siirto puolustukseen on selvästi piristänyt lajin kansikuvapoikaa. Polvivaivoista kärsineen Tiitun liike ei ole enää entisensä, vaan konkari johtaa peliä alakerrasta. Pisteet 8+14 summannut Tiitu johtaa ylivoimaisesti puolustajien pistepörssiä ja lähtee MM-kisoihin +14 tehotilaston siivittämänä. Tiitun alkukauden arvoa nostaa entisestään se, että mies on urakoinut EräViikinkien heikoimmassa kentässä.
OP: Krister Savonen, Classic
Liigan parhaan puolustajan taso ei heittele. Pienikokoinen Savonen ottaa pelistä toiseen tukun riistoja, eikä itse menetä palloa käytönnössä koskaan. Vaikkei Classicin tekeminen aina olekaan säväyttänyt, esiintyy peliälykäs Savonen korkealla tasolla pelistä toiseen. Uransa ensimmäisiin MM-kisoihin lähtevä peluri on tehotilastoissa 21 maalia plussalla ja pörsseihinkin on kertynyt tehot 5+4.
MV: Santtu Pohjonen, Nokian KrP
Yksi isoimmista tekijöistä näätälauman vahvan alkukauden taustalla löytyy tolppien välistä. Vasta 19-vuotias Pohjonen on torjunut eniten koko liigassa, 273 kertaa ja torjuntaprosenttikin on varsin komea: 84. Pienikokoinen maalivahti on rauhallinen ja ottaa joka otteluun muutaman gamesaverin ja näin ollen tarjoaa näädille mahdollisuuden voittaa. Nähdyn kaltaisilla otteilla nuorten maailmanmestarille pitäisi avautua näytönpaikka myös miesten maajoukkueesta.
Kansikuva: Matti Raivio / All Over Press