Faneille.com – Urheilumedian ZlatanJoka toinen vuosi pelattavat salibandyn maailmanmestaruuskilpailut käynnistyvät lauantaina Tšekin pääkaupungissa Prahassa. Mestaruutta puolustava Suomi saa heti kovan haasteen, kun se kohtaa kisoihin suosikkina matkaavan Ruotsin alkulohkon avauspelissä. Loppuottelu pelataan sunnuntaina 9.12. Ohessa ennakkomme tuleviin kisoihin.
Kokenut Suomi on kysymysmerkkien ympäröimä
Paluun maajoukkueeseen tehnyt Petteri Nykky valitsi kisoihin kokeneen ryhmän, jonka keski-ikä on yli 29 vuotta. Tarkemman analyysin kisaryhmästä voit lukea tästä.
Ulospäin Suomen kisaprojekti on näyttänyt hieman vasemmalla kädellä hoidetulta, sillä nuoria tulevaisuuden nimiä ei ole liiemmin ajettu sisään. Lopullinen joukkue tuskin olisi kuitenkaan ollut olennaisesti erilainen, vaikka periodin aikana olisi pyöritetty laajempaa rotaatiota. Suomen suurimmat uhkakuvat liittyvät pelitapaan.
Lokakuussa Uppsalassa pelattu EFT-turnaus osoitti Suomen vahvuudet ja heikkoudet. Hallitsevan maailmanmestarin pelin kivijalka: tiivis viisikkopuolustus on kunnossa.
Vastaavasti pallollisessa pelissä riittää tekemistä. Nykkyä ei olla koskaan tunnettu niin sanottuna pelitapavalmentajana, vaan hän on hengenluoja, joka antaa pelaajille runsaasti vapauksia. Niinpä pallollinen peli on pitkälti kentällisten vastuulla.
EFT-turnauksen päätöspeli Ruotsia vastaan osoitti tämän lähestymistavan ongelmat usein tarkasti organisoidussa kansainvälisessä pelissä. Länsinaapuri hyökkäsi organisoidusti ja pakotti kovalla pallotempolla Suomen vetäytymään, eikä tarjonnut riiston paikkoja. Vastaavasti Suomen pallollinen peli oli hirveää, eikä se saanut aikaiseksi käytännössä minkäänlaista hyökkäysalueen hyökkäyspeliä.
Tässä suhteessa tulevat kisat ovat hyvä mittari pelin taktiselle evoluutiolle. Vieläkö kokenut ”luomuvalmentaja” pärjää taktisesti valveutuneempien nuorempien valmentajien seassa?
Pelitavan ohella kysymysmerkit liittyvät myös ryhmän roolitukseen. Jo viime kisoissa loistanut Nico Salon johtama Classic-kentällinen lienee kiveen hakattu. Laidoilla hyökkäävät Eemeli Salin ja Sami Johansson, alakerrassa luutii Janne Lamminen ja maailman paras puolustaja Krister Savonen.
Suomea kipparoivan Nico Salon johtama Classic-kenttä on paljon vartijana. (Mika Hilska/Salibandy.fi)
Kaksi muuta kenttää ovatkin sitten kysymysmerkkien ympäröimiä. Nykyn mukaan Jani Kukkola ja Jussi Piha ovat kaksi muuta sentteriä.
Ketä Kukkolan laidoilla hyökkää, onkin sitten toinen kysymys. Kaksi vuotta sitten kokenut ErVi-peluri pelasi kisojen MVP Peter Kotilaisen ja Miko Kailialan kanssa. Nyt vierelle olisi kuitenkin tarjolla myös pitkäaikainen tutkapari Lauri Kapanen. Kotilainen-Kukkola-Kailiala ei varsinaisesti säväyttänyt viimeistelyturnauksessa Ruotsissa.
Suomen parhaimmistoon EFT-peleissä kuulunut Ville Lastikka on yksi Suomen mielenkiintoisimpia pelaajia. Joukkueen 22-vuotiaan kuopuksen laukaus lähtee niin vaivattomasti ja lyhyellä virityksellä, että hän on loistava täsmäase. Sitä vaihtoehtoa ei kannata poissulkea, että Lastikka ja Kotilainen hyökkäisivät Kukkolan rinnalla. Kyseessä on kaksi käänteentekevää pelaajaa, jotka pystyvät omilla henkilökohtaisilla suorituksilla loihtimaan maaleja.
Myös Pihan ympärille kyhättävä kentällinen on mysteeri. Classic-sentterillä on ollut suuria vaikeuksia pysyä kansainvälisessä pelitempossa ja hänen laidallaan on usein nähty sentterin koulutuksen saanut Joonas Pylsy, joka pystyy paikkaamaan hidasta Pihaa tilanteenvaihdoissa. Pylsy ampuu kuitenkin leftiltä ja ottaen huomioon tarjonnan oikeaan laitaan, on Classic-hyökkääjä työnnettävä vasempaan laitaan. Väärällä puolella pelaaminen on iso haaste, joka voi pahimmillaan maksaa maalipaikkoja, jotka ovat kv-peleissä muutenkin harvassa.
Pihan kentällisessä puolustavat todennäköisesti seurajoukkueesta tutut Mikko Leikkanen ja Juha Kivilehto. Kukkolan alla taas nähtäneen Tatu Väänänen & Lauri Stenfors. Maalissa torjuu maailman paras maalivahti Eero Kosonen.
Penkille jäävät ainakin kakkosvahti Lassi Toriseva, lajilegenda Mika Kohonen ja jokeriksi napattu liki kaksimetrinen Mikko Hautaniemi. Näin ollen Suomen kentällisten osalta suurin mielenkiinto kohdistuu laitureihin ja heidän roolitukseen.
Pelitavallisesti Suomen täytyy pystyä parempaan pallolliseen peliin. Laadukas puolustuspeli ja vastaan hyökkääminen eivät tuota Ruotsia vastaan montaa huippupaikkaa. Katseet kääntyvät etenkin Classic-kentälliseen, jonka täytyy kannatella Suomea, sikäli kun pelin organisoinnin taso säilyy löyhänä.
Ruotsi on jälleen suuri suosikki
Viime kisoissa hopealle hyytynyt lajin emämaa Ruotsi lähtee kisoihin jälleen ykkössuosikkina. Kaksi vuotta sitten keltasiniset kompastuivat Suomella rankkareilla. Heikkoihin kisoihin vaikutti osaltaan loukkaantumiset, kun esimerkiksi Alexander Rudd ja Jonas Adriansson missasivat kisat.
Ruotsin kultaan vuosina 2012 ja 2014 vienyt Jan-Erik Vaara sai väistyä viime kisojen jälkeen ja lippulaivan peräsimeen hyppäsi Mullsjössä kannuksensa hankkinut Mikael Hill.
Hill on saanut nauttia Vaaran aikanaan ajaman sukupolvenvaihdoksen sadosta. Ryhmä on Suomea nuorempi, sillä mukana on vain viisi yli 30-vuotiasta pelaajaa, näistä neljä on syntynyt vuonna 1988. Ensikertalaisia on kuitenkin vain neljä, joten Ruotsi on kokenut ryhmä, jonka ydinrunko on pysynyt samana 2012 kisoista lähtien.
Jos Suomella on ongelmia keskushyökkääjien kanssa, niin Ruotsilla huippusenttereistä on jopa ylitarjontaa. Esimerkiksi Rudd pelannee laiturina.
Hillillä riittää vaihtoehtoja kentällisten suhteen, joita hän piti piilossa EFT-turnauksessa. Ruotsin peli kuitenkin rullasi mallikkaasti ja se murjoi Suomen 5–1 vaikka Innebandymagazinetin toimesta maailman parhaaksi pelaajaksi arvostettu Alexander Galante-Carlström huilasi puolet pelistä. Keltasiniset haluavat olla pallossa ja liikuttaa sitä kovalla tempolla ympäri kenttää. Näin Ruotsi hyödyntää tyhjää tilaa ja pyrkii houkuttelemaan vastustajan kuorestaan.
Ruotsin pelaajiston runko koostuu maan kahden superjoukkueen Falunin ja Storvretan pelaajista, joita on mukana yhteensä 13 (F:7, S:6). Onkin todennäköistä, että kenties maailman paras kentällinen, Falunin ykkönen nähdään suurelta osin yhdessä. Ainakin Galante-Carlström ja Rasmus Enström hyökkäävät yhdessä. Sentteriksi voi valikoitua joko kippari Johan Samuelsson tai Adriansson, jotka on molemmat nähty Falunin peleissä kaksikon keskellä.
Toinen tutkapari lienee Rudd ja Ruotsin liigan pistepörssin viime kaudella nimiinsä vienyt MM-debytantti Albin Sjögren. Kolmanteen kentälliseen supertähti Kim Nilsson saa seurakseen joko fysiikkahirmu Johannes Larssonin tai myös pakkina viihtyvän Rasmus Sundstedtin. Näin ollen Ruotsi saa jalkeille kolme erittäin tulivoimaista kentällistä.
Myös alakerrassa löytyy tulivoimaa. Etenkin Martin Östholm, Robin Nilsberth ja Kasper Hedlund pommittavat tulisesti viivasta. Vastaavasti Emil Johansson ja Tobias Gustafsson ovat liikkuvampia pakkeja, jotka nostavat mielellään hyökkäysten tueksi.
Ainoa pelipaikka, jossa Ruotsi ei voita materiaalivertailua Suomelle on maalivahti.
Kaiken kaikkiaan Ruotsi lähtee kisoihin hyvistä asetelmista. Kisaperiodille on mahtunut heikkoja hetkiä, kuten maan historian ensimmäinen tappio Sveitsille, mutta yleisesti ottaen Ruotsi on ollut viimeisen puolitoista vuotta maailman paras maajoukkue. Se on voittanut Suomen viisi kertaa ja hävinnyt vain kerran viime kisojen finaalin jälkeen. Ruotsin voitot ovat vieläpä olleet varsin selvänumeroisia, joten se on jälleen kerran suosikki numero yksi, kuten myös Nykky on todennut.
Ruotsin liigan hallitseva pistekuningas Albin Sjögren (10) on yksi Ruotsin harvoista kisadebytanteista. (Mika Hilska/Salibandy.fi)
Sveitsi ja Tšekki tulevat lähemmäs
Kisaisäntä Tšekki pelaa hyvin samantyyppistä salibandya kuin Suomi, mikä johtuu luonnollisesti siitä, että ryhmää luotsaa Suomen kaksi vuotta sitten kultaan vienyt Petri Kettunen. Fyysinen Tšekki-miehistö puolustaa tiiviisti ja odottaa vastaiskuja.
Materiaaliltaan kisaisäntä on selvästi lajin suurmaita heppoisempi, mutta ryhmästä löytyy muutamia erittäin hyviä yksilöitä, etenkin maailman parhaisiin senttereihin lukeutuva Matej Jendrisak. Hyvän alkukauden Sveitsissä pelannut Patrik Doza on myös vaarallinen peluri.
Tsekkien tukena on kotiyleisö, joka saa varmasti hyvän painetilan aikaiseksi.
Suurmaiden näkökulmasta Sveitsi on kuitenkin pahempi rasti. Käkikellomaata luotsaavan ruotsalaisen David Janssonin pelitavan on sanottu tähtäävän juuri Suomen ja Ruotsin kaatoon.
Sveitsin nuorehkosta ryhmästä löytyy kolme koherenttia kenttää, joiden viisikkopelaamista on hiottu pitkin kisaperiodia. Etenkin huippusentteri Tim Braillardin kentällistä kannattaa pitää silmällä. Yksilötasolla laiturit Joel Rüegger ja Manuel Maurer ovat vaarallisia hyökkäyspäässä. Sveitsi on kuitenkin varsin tasainen joukkue, jota on hitsattu määrätietoisesti yhteen viime vuosina.
Alkulohkon päätöspelissä kohtaavien Sveitsin ja Tšekin kohtaamisesta ei panoksia puutu, sillä kumpikin maa haluaa välttää Ruotsin välierissä. Se, tarvitseeko Ruotsin välttääkseen hävitä vai voittaa, selviää jo lauantaina, kun Suomi ja Ruotsi kohtaavat.
Vaikka Sveitsi on kyennyt haastamaan Suomea ja Ruotsia paremmin tsekkejä paremmin, ovat kaksikon keskinäiset kohtaamiset olleet tasaisia. Kummatkin EFT-kohtaamiset ovat päättyneet varsinaisen peliajan jälkeen tasan 5–5 ja kumpikin on voittanut rankkarit kertaalleen. Syksyn ottelussa Pardubicessä Tšekki voitti maalilla.
Tsekin kippari Matej Jendrisak lukeutuu Nico Salon tavoin maailman parhaiden senttereiden joukkoon. (Mika Hilska/Salibandy.fi)
Suomi voi yllättää Ruotsin tai hyytyä pronssipeliin
Jos pohtii odotuksia Suomea kohtaan, niin realistisin skenaario lienee hopea. Ruotsin kaataminen vaatisi täydellistä onnistumista, jollaisen saavuttamiseen tämän kisaperiodin esitykset eivät viittaa. 2012 kisojen täydellistä nöyryytystä tuskin nähdään, sillä Suomen laadukas puolustus- ja maalivahtipelaaminen estää suuremmat tupenrapinat. Hyökkäyspäässä saattaa kuitenkin tehdä tiukkaa, sillä Suomi on osunut Ruotsin verkkoon tämän kisaperiodin aikana keskimäärin 2,5 kertaa ottelussa.
Lauantaina B-lohkossa pelattavasta Suomi-Ruotsi-ottelusta ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, sillä kumpikin ryhmä halunnee pitää kortit piilossa esimerkiksi ylivoimapelin suhteen. Ykköskokoonpanot askissa saatetaan kuitenkin nähdä, joten viisikkopelien rakenteiden toimivuudesta ottelu antaa osviittaa.
Ennen kullasta haaveilua Suomen täytyy onnistua, että se ylipäänsä pääsee finaaliin. Ruotsalainen maalivahtilegenda Patrik Åman arvioi Eurosportille Tšekin yllättävän Suomen välierissä ja menevän Ruotsin seuraksi finaaliin. Kotiyleisö luo oman lisämausteensa, mutta Tšekki tuskin tuottaa Suomelle suurempia vaikeuksia. Suomi on voittanut kahdeksasta kisaperiodin kohtaamisesta seitsemän ja kerran on pelattu tasan. Pelitavat ovat turhan samanlaisia, että huomattavasti heppoisempi Tšekki venyisi yllätykseen.
Vastaavasti Sveitsiä Suomen tulee pelätä. Viimeisestä viidestä kohtaamisesta Suomi on voittanut kaksi, joista toisen rankkareilla ja Sveitsi on ollut parempi kolmesti. Sveitsissä oltiin jopa tyytyväisiä, kun Suomi palkkasi vuodet 2011-2014 alppimaata varsin sekavalla otteella luotsanneen Nykyn peräsimeensä. Materiaaliltaan Sveitsi kalpenee Suomelle, mutta taktisesti Jansson on Nykyn tiimiä huomattavasti etevämpi. Suomen kannalta olisikin toivottavaa, että se saisi välierissä vastaansa Tšekin.
Näin ollen edessä on kenties mielenkiintoisimmat kisat hetkeen. Aiemmissa kisoissa on lähinnä odoteltu Suomen ja Ruotsin välistä finaalia, mutta nyt jännitettävää pitäisi riittää myös välierissä, ainakin siinä, missä Suomi pelaa.
Jos maailmanmestari on joku muu kuin Ruotsi, niin kyseessä on iso yllätys – huomattavasti suurempi kuin kaksi vuotta sitten.
Kansikuva: All Over Press