Kiitos Leena Hiltusen ja hänen Vivukselta voitetun 2-hengen matkan, sain mahdollisuuden lähteä Jokereiden mukaan Venäjän kierrokselle, Ufaan ja Omskiin joukkueen matseja katsomaan. Omsk sattuu muuten olemaan vielä kauimmaisin kohde kotoa missä Jokerit on koskaan pelimatkalla ollut.
Alkukaudesta tuli oltua jo samassa porukassa Zagrebissa ja Riiassa Jokereiden kyydillä pelejä katsomassa. Ensimmäinen reissu oli huikea ja kokemuksineen ikimuistoinen. Ei tarvinnut todellakaan kauaa miettiä, kun kysyttiin tälle toiselle retkelle mukaan lähtemistä. Todellisia kiekkoihmisen ja etenkin Jokerifanin unelmia tälläiset harvinaislaatuiset reissut. Neljän päivän aikana tapahtui niin paljon upeita juttuja, että vaikealta tuntuu nuo kaikki kokemukset ja tapahtumat pukea sanoiksi, mutta parhaani yritän.
Matkapäivä Siperiaan
Aamulla aikainen herätys, vielä viimeiset kamat kasaan ja reissu Sipoosta kohti Siperiaa alkoi kello 10.00 siirtymisellä Hartwall Arenalle joukkueen aamujäitä katselemaan. Aamujäiden jälkeen pienellä porukalla lounashommia keskustassa ja siitä hyvissä ajoin kohti Helsinki-Vantaan liikelentoterminaalia, josta joukkueen kone aina pelireissuihin lähtee. Pari tuntia kentällä istuskelua, fiilistelyä ja odottelua kunnes koko iso reissuun lähtevä porukka pelaajineen on paikalla. Yllättävän paljon sitä tarvitaan ihmisiä mukaan tällaiselle reissulle joukkueen ympärille. On lentohenkilökuntaa ja Finnairin oma mekaanikko. Lisäksi tietenkin reilusti joukkueen huoltoa, joukkueenjohtoa, tulkki ja useita erilaisia medioita kameroineen ja laitteineen. Sitten näiden lisäksi on tietenkin myös hymyt korvissa me kaksi onnekasta matkavoittajaa.
Valtava määrä joukkueen tavaraa koneeseen, ihmiset sisään ja matka kohti Ufaa voi vihdoin alkaa noin klo 15.00 Suomen aikaa. Lennolta nyt ei sinänsä mitään sen ihmeempää kerrottavaa, normaalia reissaamista ja alkaneen retken fiilistelyä. Lopussa oli mielenkiintoinen episodi, kun saavuttiin Ufaan ja piti alkaa laskeutumaan kentälle. Kenttähän olikin vielä kokonaan kiinni ja jouduttiin lentelemään ympäri Ufan ilmatilaa ja odottamaan noin 20min kentän aukeamista. Lopulta paikat auki, lupa laskeutumiseen ja kone turvallisesti maanpinnalle.
Koneesta ulos päästyä jonoteltiin todella pitkät tovit passin tarkastuksesta läpi. Tuntuivat katsovan passit ja viisumit todella tarkkaan läpi jokaisen kohdalla. Lopulta kävikin niin surkeasti, että NordicBetin mukana työkeikalle reissuun lähtenyt Amanda Harkimo ei lopulta päässyt maahan ollenkaan rikkoutuneen passin takia. Todella harmittava homma, jota ei toivoisi kenellekkään. Ei taatusti ole mukavaa viettää yötä Venäläisellä lentokentällä ja odottaa seuraavaa lentoa pois maasta. Pitäkäähän matkustelevat ihmiset passeistanne huolta.
Lopulta kaikki muut päästiin onneksi tarkastuksista läpi, löydettiin kentän pihalla meitä ja mediaporukkaa odotellut sininen Ford Transit pikkubussi. Tavarat ja ukot autoon ja sen jälkeen odoteltiinkin käsittämättömän kuumassa auton takakontissa pitkät tovit ennen kuin saatiin kuski lopulta uskomaan, että porukka on kasassa yhden jäätyä lentokentälle rikkoutuneen passin takia. Kuskilla oli ilmeisesti ohje, että tietty määrä ihmisiä autoon ennen kuin saa lähteä ajamaan kohti hotellia. Tunnollinen kuljettaja, mutta voisi kai sitä kuitenkin puhetta uskoa. Se kuumuus minkä kuski sinne Transit saunaansa sai oli jotain täysin käsittämätöntä ja sietämätöntä. Samoista lämpötiloista saatiin vielä ”nauttia” reilu 30min ajomatka hotellille. Autossa oli niin kuuma, että jopa puhaltimen edessä ollut kuvaajan laukku suli siitä kuumuudesta mitä sieltä puhalsi, mutta tulihan saunottua Siperiassa.
Perille päästyä pyyhittiin hiet otsalta, otettiin huoneet haltuun ja lähdettiin tutustumaan hotellin tarjontaan. Vahingossa eksyttiin hotellin ravintolaan, jossa olikin meitä varten odottamassa pelaajilta yli jääneet ruoat illallisen muodossa. Ei muuta, kun ruokaa naamariin ja reissaamisessa syntynyt nälkä loitolle. Tuli kiire syödä, kun tarjoilijat alkoi jostain syystä kerätä ruokia tarjolta pois ikäänkuin kesken kaiken. Syykin tälle episodille selvisi meille aika pian. Illallisaika olikin ohi ja samalta istumiselta alkoikin iltapala. Kovaa hommaa syödä illallinen ja iltapala samaan rahaan. Syömisten jälkeen vielä pikku hetki seurustelua aulabaarissa ja lätkän kattomista huoneessa. Siitä nukkumaan paikallista aikaa noin klo 03.00 ja näin oli pitkä matkapäivä Siperiaan paketissa.
Pelipäivä Ufassa
Huomenta Ufa. Digitaalit näyttää 08.15 ja kellot soi. Aikasin kun nousee niin kerkee reissulla näkemään ja kokemaan vähän muutakin kuin pelkät lätkämatsit. Raapastiin aamiainen hotellilla naamariin ja lähdettiin samantien tutustumaan Ufan kaupungin tarjontaan aamukävelyn merkeissä. Valittiinkin lonkalta neljästä mahdollisesta vaihtoehdosta täysin väärä suunta ja kävelyn aikana ei löytynyt oikein mitään järkevää. Ei muuta kuin takaisin hotellille ja respaan kysymään mistähän suunnasta mahtaisi löytyä jotain järkevää, kauppakeskuksia tai muuta nähtävää. Uusi startti ja kävellen paikalliseen kauppakeskukseen tekemään tuliais ym. ostoksia. Siinä pienellä tauolla kahvilla istuskellessa tuli erikoinen tilanne, kun huomattiin yhtäkkiä taustalla soivan musiikin tulevan täysin selvällä suomenkielellä. Siellä se huuteli Chisu keskuksen kaiuttimista, että ”Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävän”. Yllättävän moderneja ja kaikinpuolin siistejä oli ne muutamat kauppakeskukset, joita Ufassa tuli nähtyä.
Käytiin vielä aamupäivällä tekemässä taksilla pieni maastontiedustelu ja paikkojen tsekkaus Ufan hallilla. Käveltiin halli ympäri ja otettiin kuvia ym.Bongattiin myös paikallinen fanimyymälä ja mentiin sinne katsomaan josko saataisiin ostettua pelipaidat. Haluttiin ehdottomasti Antti Pihlströmin nimellä ja numerolla olevat paidat, mutta eihän niitä valmiina löytynyt. Järjettömän vääntämisen, keskustelun ja piirtämisen tuloksena saatiin tehtyä diili, että teettävät meille Antin paidat ja ne voi noutaa hallilta ennen illan matsin alkua. Tää oli todellinen työvoitto ja osoitus, että kaikki on mahdollista vaikka yhteinen kieli puuttuukin. Ei muuta, kun hieman epäillen, mutta kuitenkin toiveikkaana taksilla takaisin hotellille. Oli muuten taksikuskille melkonen selvittäminen mihin hotellille halutaan hänen meidät vievän. Niin vaan kuitenkin lopulta taksi kurvasi oikean pytingin pihaan.
Ufa areenan edessä reissun ensimmäiseen matsiin menossa
Hotellilla safkat naamariin, vermeet valmiiksi ja mediabussilla kohti reissun ensimmäistä matsia. Heti hallin pihaan saavuttua lähdettiin jännittyneenä ja hieman jopa epäilevänä kohti joukkueen fanimyymälää. Noinkohan siellä on enään edes samat myyjät ja noinkohan saadaan mitään Pihlströmin paitoja. Ovesta sisään ja samat naamat moikkaa hymyillen. Pieni hetki ja pöydälle ilmestyy aivan viimesen päälle tehdyt Pihlstömin pelipaidat. Hymy korviin, rahat tiskiin ja äkkiä paitojen kanssa halliin sisään. Hallin ovista sisäänmentyä alkoikin mielenkiintoiset tilanteet. Samantien, kun oltiin menty turvatarkastuksista sisään niin poliisit tulee nappaamaan kädestä kiinni ja vie meidät syrjään hallin rauhalliseen nurkkaan ja ottaa liput meiltä pois. Kirjoittivat lipuista ainakin istumapaikkamme paperille, antoivat liput takaisin ja sen jälkeen käskettiin kävellä perässä. Käveltiin sitten vähintäänkin jännittyneessä tilassa herrojen perässä ja jossain vaiheessa tajuttiin, että meitähän viedään ilmeisesti meidän omille paikoille katsomoon. Tilanteessa ei lopulta ollutkaan mitään sen ihmeempää erikoisuutta kuin ystävällisyys. Halusivat vaan varmistaa, että löydetään omille mestoille. Jänniä tilanteita kuitenkin ihan jo pelkästään yhteisen kielen puuttumisen takia.
Matsista nyt turha sen enempiä tähän lähteä purkamaan. Jännä peli, hallissa hyvä meininki ja meillä hyvät mestat mistä peliä todella jännitettiin alusta loppuun. Mikä upeinta niin matsi päättyi lopulta jännittävien vaiheiden jälkeen upeaan 0-2 vierasvoittoon. Erätauot olikin sitten melkoista myllytystä. Ihan turha oli yrittää edes kahvia juoda tai missään käydä. Kaikki liikenevä aika seistiin hymy korvissa, jokerilippu kädessä ihmisten vieressä kuvattavana. Todella fanaattista touhua, aivan jokainen halusi päästä kuvaan Jokerifanien ja -lipun kanssa. Ja mehän seistiin ja hymyiltiin vaikka hieman erikoiselta se kieltämättä välillä tuntui, kuinka innoissaan ihmiset voikaan olla vastustajan faneista. Voi, kun joskus Suomessakin homma olisi näinpäin.
Leena oli kontaktiensa kautta sopinut meille matsin jälkeen tapaamisen Pihlströmin kanssa hallille. Ei muuta, kun hallilta ulos ja hallin takaovelle odottelemaan koska herra sieltä saapuu meitä tapaamaan. Kyllä tuli hullut nuoruusvuodet mieleen, kun seistiin reilu tunti kylmässä pakkasessa pomppimalla lämmitellen ja Pihlströmiä odotellen. Lopulta hymyilevä pipopää pamahti ovesta ulos, huomioi ensin paikalliset faninsa ja sen jälkeen antoi meille kaikessa rauhassa reilusti aikaa leppoisan jutustelun merkeissä. Lopuksi vielä nimmarit teetettyihin paitoihin ja yhteiskuvat jonka jälkeen Pihlström hommasi meille autokyydin takaisin omalle hotellille. Upea homma nähdä pelaajaa noinkin kaukana Suomesta vierasreissulla. Tuntui se jutuista päätellen olevan myös Pihlstömille itselleen ihan mukava hetki.
Matsin ja tapaamisen jälkeen hotellilla vielä iltapalat naamariin, muutamat tunnit upean päivän fiilistelyä ja läpikäymistä. Lopulta pitkä päivä pakettiin, pää tyynyyn ja melkosen ryytyneenä joskus kolmen maissa yöllä nukkumaan.
Välipäivä ja lento Omskiin
Hyvää huomenta. Taas kello soimassa klo. 08.15 ”pirteänä” ylös ja aamiaisen kautta uuteen päivään. Aamiaisen jälkeen äkkiä kamat kasaan, huoneiden luovutus ja aiemmin tutuksi tulleella Transit saunalla lämpimissä tunnelmissa kohti Ufan lentokenttää. Kentällä perustoimitukset ilman mitään mainittavia hässäköitä, romut ja porukka koneeseen. Kone ilmaan ja nokka kohti Uralin toisella puolella reilun tunnin lentomatkan päässä odottelevaa talvista Omskia.
Siirtyminen Finnairin siivin Ufasta Omskiin
Lyhyehkö lento meni nopeasti ja todella mukavasti. Lennon aikana oli hieno hetki, kun pääsin hetkeksi istuskelemaan koneen ohjaamoon ja katselemaan Siperiaa ilmasta käsin ja seuraamaan ammattilaisten työskentelyä koneen puikoissa. Nää on upeita pieniä lisämausteita muutenkin mahtavaan reissuun. Lopulta härveli laskuun ja kone ilman mainittavia ihmeellisyyksiä Omskin kentälle, ukot ja tavarat pihalle ja kyytiä hotellille etsimään. Tällä kertaa auto löytyi samantien, siellä ei ollut saunamoodi päällä ja kohti noin 20min matkan päässä sijaitsevaa hotelliakin päästin lähtemään oikeastaan samantien. Pelottavan sujuvaa ja helppoa.
Heti hotellille pääsyn jälkeen ja huoneiden saamisen jälkeen pistettiin reilusti vaatetta päälle ja paineltiin kävellen tutustumaan, että millanen paikka se Omsk oikein on. Taas muutamat täsmäiskut kauppakeskuksiin hakemaan pakolliset matkamuistot ym. ostokset ja sen jälkeen suunnattiin kahville ja kakulle Traveler’s Coffee nimiseen mestaan. Ja kyllä olikin melkonen mesta. Aivan viimisen päälle palvelu, loistavat kahvit, kakuista puhumattakaan. Yllättävän hieno, kehittynyt ja iso kaupunki se tuntui tämä Omskikin olevan. Hienoja uusia kauppakeskuksia, upeita sipulikirkkoja ja muutenkin asiallisen oloinen mesta. Ihmiset mukavia, avuliaita ja ystävällisiä.
Illalla tehtiin vielä pieni kierähdys toiseen suuntaan kaupungille ja käytiin KFC:ssä haukkaamassa pienet välipalat. Hauskaa tilata pikaruokapaikasta ruokaa ilman yhteistä kieltä. Tapahtuu käytännössä niin, että määrätietoisesti osoitat sormella ja tuijotat sitä aterian kuvaa minkä haluat tilata. Lopulta, kun myyjä on sen kohdalla ja osoittaa sitä niin nyökkäät ja näytät vaikka peukkua ylös. Koomisen näköistä touhua seurata etenkin sivusta käsin. Mutta jälleen kerran yksi todiste siitä, että hommat onnistuu kyllä ilman yhteistä kieltäkin.
Illallisen jälkeen mietittiin hotellin aulassa, että mitäs tässä nyt vielä kehiteltäisiin välipäivän kunniaksi. Mieli teki touhuta tietenkin jotain jollain tavalla kiekkoon liittyvää. Leena keksikin, että kysytään jos saataisiin ”lainata” yhtä pelaajaa ja lähteä sen kanssa esim. kahville jutustelemaan ym. Hetken neuvottelun jälkeen päädyttiin ratkaisuun, että pelaaja voisi olla edellisen ottelun sankari Tommi Huhtala. Suureksi yllätykseksi ei mennyt kuin 15min ja Jokereiden tiedottaja ilmoitti, että ei ongelmaa Huhtala tulee kohta tähän alas kahvilaan ja saadaan hetki höpötellä mitä halutaan. Tässä jälleen yksi todella iso ja upea lisämauste ennalta mahtavaan reissuun. Todella hienoa päästä juttelemaan rennoissa merkeissä kahvia juoden joukkueen pelaajan kanssa kiekkohommista ja vähän muistakin asioista. Saatiin seuralta 15min aikaa lainata pelaajaa. Noin 20min oli juteltu niitä näitä niin mainittiin asiasta Huhtalalle. Sanoi, että ei mitään ongemaa höpötellään kaikessa rauhassa, kun ei täällä muutakaan tekemistä ole. Reilusti yli puolituntia siinä jutusteltiin jonka jälkeen otettiin vielä yhteiskuvat ja päästettiin Huhtala jatkamaan omaa kuulemma tylsää iltaansa. Tästä juttutuokiosta saattaa vielä tulla jonkunlainen erillinen raportti jos sen julkaisuun liikenee lupa. Unohtui sellainen sivuseikka kuin luvan kysyminen julkaisulle siinä keskustellessa. Virheitä sattuu ja niistä opitaan.
Itse paineltiin juttutuokion jälkeen vielä pienellä porukalla hetkeksi läheiseen irkkupubiin jutustelemaan ja aikaa tappamaan. Lopulta pistettiin taas ”ajoissa” joskus noin kolmen aikoihin pää tyynyyn ja sitä myöten välipäivä pakettiin.
Pelipäivä Omskissa
Viimeinen päivä ja edelleen sitkeästi reissun vähistä unista huolimatta ylös klo. 08.15. Aamiaisen jälkeen hommattiin taksi ja lähdettiin samantien tekemään jo Ufasta tuttu maastontiedustelu Arena Omskin illan pelipaikoille. Halli ympäri, muutamat kuvat ja sen jälkeen fanimyymälään tekemään muutamat matkamuisto ja tuliaisostokset. Oli muuten melkonen taistelu selvittää mittarikuskille, että odottaa meitä hallin pihalla ja me tullaan kohta takasin. Olin aivan varma, kun tullaan hallilta ulos niin kuski on hävinnyt hyvin maksetun alkusumman kanssa hymyillen johonkin kahville. Niin vaan herra istuskeli edelleen sovitussa paikassa, kun tultiin ostoskassien kanssa takaisin autolle. Loistavaa kommunikointia ja etenkin hyvää palvelua. Ei muuta, kun hovikuskin kyydillä takaisin majoitukseen ja ostokset huoneeseen. Siitä sitten jalkamiehinä keskustaan kirkkoja ja muita nähtävyyksiä ihmettelemään. Pitkän patikoinnin ja nähtävyyksien ihmettelyn jälkeen oli täysin ansaittua suunnata jälleen hyväksi todettuun Traveler’s Coffeeseen ja pistää pöytä notkumaan maukkaista kakuista ja hyvästä kahvista.
Käytiin pelipäivän aamuna Arena Omskin edessä nappailemassa muutamat kuvat
Hotellilta hallille lähdettäessä oli mielenkiintoinen episodi, kun joukkueen bussin edessä oli kolari, kumpikaan kolarin osapuoli ei suostunut siirtämään autoja ennen poliisin tuloa ja sen takia joukkueen pääsy hallille näytti myöhästyvän ihan reilusti. Autot kuitenkin saatiin neuvottelun jälkeen siirrettyä ja bussi pääsi pienen viivytyksen jälkeen liikkeelle kohti hallia. Joukkue lähti hallille ensin joten lähdön jälkeen me pistettiin vielä hotellilla kamat kasaan, kaikki tavaroineen bussiin ja bussin keula kohti Arena Omskia jossa illan taisto pelataan. Tavarat oli tarkoitus jättää matsin ajaksi pikkubussiin jolla jatketaan pelin jälkeen lentokentälle. No sehän ei tälle kuljettajalle käynyt missään nimessä joten hetken päästä löydettiin itsemme Siperialaisen hallin pihalta vetolaukkujen ja reppujen kanssa ja vieläpä ilman lippuja illan peliin. Pienen selvittelyn ja soittelun tuloksena Jokereiden logistiikkapäälliköltä liput matsiin ja kaikki tavarat joukkueen bussiin pelin ajaksi. Niin ne hommat vaan selviää, kun pistetään selviämään.
Matsista en rupea taaskaan sen enempiä raportoimaan muuten kuin, että turpaan tuli. Meininki matsissa oli hyvä, porukka ystävällistä ja halli niin sisältä kuin ulkoakin todella tyylikäs. Jos edellisessä matsissa Ufassa oli porukka fanaattista vierasjoukkueen faneja kohtaan niin täällä jos mahdollista niin homma meni vielä pykälää pahemmin överiksi. Osa meidän porukasta kirjoitteli jatkuvan kuvissa poseraamisen lisäksi ihmisten pelipaitoihin ranne kipeänä nimikirjoituksia. Tavallaan hienoa, mutta en kyllä ihan ymmärrä mistä moinen innokkuus Jokerifaneja kohtaan kumpuaa.
Matsin jälkeen hallista pihalle etsimään tuota pikkubussia, joka jo aiemmin teki temput eikä suostunut toimimaan varastona. Auto löytyi helposti sieltä mistä pitikin ja pitkän odottelun jälkeen saatiin lopulta koko toimittajakatras bussiin ja päästiin lähtemään kohti Omskin lentokenttää. Hauska seurata liikkuvassa bussissa, kun porukka painaa kauheella kiireellä juttuja valmiiksi, editoi videoita, kuvia ja koittaa saada nettiä toimimaan lähettääkseen asioita eteenpäin julkaistaviksi. Hektistä, mutta jollain tapaa tyylikästä menoa.
Kotia kohti ja reissu pakettiin
Kaikki päättyy aikanaan, niin tämäkin tapahtumarikas ja ikimuistoinen reissu. Aika nousta Omskin kentältä vielä kerran porukalla koneeseen ja lähteä matkustamaan kohti Suomea. Koneessa näkyy selvästi erialan ammattilaisten juuri päättynyt työreissu. Juttu luistaa, kone on täynnä hymyileviä ihmisiä ja muutamat juomatkin kippistellään eri porukoissa. Upeaa huomata kuinka tällaisellä lyhyelläkin reissulla ennaltaan toisilleen tuntemattomat eri alojen ihmiset hitsautuvat tiiviiksi porukaksi. On sitä tullut monella melkosen paljon tylsemmälläkin lennolla istuskeltua. Se on muutenkin jotenkin täysin uskomaton fiilis lennellä ”omalla” lentokoneella joukkueen kanssa pitkin Siperiaa niin, että myös koko lentohenkilökunta on ikäänkuin täysin samaa tuttua porukkaa, joka kiertää mukana matseissa, kaupungilla, syömässä ym. Muuttaa touhua melkolailla erilaiseksi. Siirtyminen uuteen kaupunkiin, kone parkkiin ja siinä se venttailee kuin auto konsanaan aina niin pitkään kunnes lähdetään taas uudestaan liikkeelle.
Tälläisesta täysin spesiaalista reissusta vielä paremman tekee sellaiset toisista täysin turhalta tuntuvat asiat. Se, että saa olla kokoajan aivan joukkueen iholla ja mukana. Samat kyydit, ruuat, hotellit ym. Näiden lisäksi on vielä useita pieniä jutussakin mainittuja itselle tärkeitä asioita. Pelaajat tervehtii aina esim. hotellilla ohikulkiessaan tai tulee kyselemään kuulumisia lentokentällä että miten on reissu mennyt, mitä on tullut tehtyä taikka nähtyä. Samoin tällä reissulla nuo muutamat pelaajien kanssa olleet tapaamiset on todella upeita lisiä hienoon retkeen. Yhtenä isona juttuna Helsinkiin laskeuduttua jäi mieleen, kun Henrik Karlsson tuli oikein vartavasten kättelemään ja kiittämään reissussa mukana olosta ”Thanks for the support..”. Jollekkin pieniä asioita, itselle niitä mitkä tällaisestä reissusta tekee erityisen.
Upean reissun kruununa sain vielä tilaisuudeen istua Helsinkiin laskeutumisen ajan ja lennon noin viimeiset 30min ohjaamossa upeita maisemia katsellen ja lentäjien työskentelyä seuraten. Aivan mieletön kokemus ja fiilis seurata koko laskeutuminen täysin uudesta perspektiivistä. Upeeta katsella ja kuunnella kuulokkeista, kun ammattilaiset tuo saumattomalla yhteistyöllä ison koneen tyylikkäästi kiitoradalle. Ei oikein edes sanat riitä kuvailemaan näitäkään fiiliksiä. Kiitoksia tästä Finnair ja etenkin Jokerilennolla ollut loistava lentohenkilökunta.
Havaintoja Venäjästä
Yksi mikä pisti molemmissa kaupungeissa silmään oli kaupunkien katujen likaisuus joka kulkeutui jaloissa joka paikkaan. Suorastaan hävetti kävellä hotelleihin, kauppoihin ym. liikkeisiin, kun jaloista vaan valui rapaa pitkin lattioita. Tästä johtuen jokaisessa paikassa oli 1-2 siivoojaa jotka jatkuvasti moppasivat lattioita puhtaaksi. Ei mikään palkitsevin duuni. Just saat paikat puhtaaksi niin tulee seuraava asiakas likaisilla jaloilla sotkemaan paikat.
Tämä oli itselle ensimmäinen reissu Venäjällä ja kyllä muuttui mielipide niin täysin kuin vain muuttua voi. Ei pitäisi ikinä asettaa mitään ennakkoasenteita tai luuloja paikkaa kohtaan ennenkuin on siellä itse käynyt totuuden tarkistamassa. Hieno, yllättävän tyylikäs ja kehittynyt maa jossa myös asukkaat on äärettömän mukavia ja ystävällisiä. Koko reissussa ei minkäänlaista varsinaista ongelmaa tai ikävää tilannetta. Päinvastoin, upeita kokemuksia ja hauskoja ihmisiä. Toki jatkuvasti oli tietyllä tapaa ongelmia ja ihmeteltävää, mutta ne johtui aikalailla täysin kielimuurista, joka lähes jokaisen kanssa tuli eteen. Ja sen perusteellahan on turhaa syyttää mitään tai ketään mistään ongelmista. Oma häpeä, kun ei paikallista kieltä edes muutamaa sanaa osaa. Varmasti tulee mentyä tulevaisuudessa vielä Venäjälle monta kertaa uudestaan. Noin viikonpäästä onkin itsellä jo seuraava kiekkoreissu joka suunnataan Pietariin. Lähden tsekkaamaan jääpalatsiin SKA-Jokerit -matsia paikanpäälle joten pysykäähän ihmiset kuulolla. Kuvaa ja raporttia taas luvassa tuttuun tyylin.
Loppuun vielä kerran Venäjän kokoiset kiitokset Leena Hiltunen, Vivus, Jokerit, NordicBet, ja muut matkakumppanit jotka mahdollistitte tämän todella upean reissun ja teitte siitä omalla panoksellanne ikimuistoisen. Toivottavasti vielä joskus jossain uudestaan.