Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Vajaa vuosikymmen sitten – kesän kynnyksellä 2009 -VfL Wolfsburg oli tuore Bundesliigan mestari. Itseasiassa vielä kolme vuotta sitten, kaudella 2014-2015, samainen seura kuului edelleen Bundesliigan kärkikastiin, sijoittuen sarjassa toiseksi heti Bayern Münchenin jälkeen ja voittamalla myös DFB-Pokal nimellä kulkevan Saksan cupin. Eurokentilläkin on kulkenut. Vihreäpaidat ylsivät puolivälieriin asti Mestarien liigassa keväällä 2016, kaataen kotikentällään jopa Real Madridin, joka kruunattiin lopulta koko kilpailun voittajaksi.
Siitä huolimatta Wolfsburgin loiston päivät ovat enää kaukaiselta tuntuva muisto, seuran taannuttua vain nipin napin pääsarjapaikkansa arvoiseksi. Viime kevät ”huipentui” putoamiskarsintaan, jossa se kalkkiviivoilla sai säilytettyä paikkansa ylimmällä tasolla selätettyään 2. Bundesliigan Eintracht Braunschweigin.
Miten ihmeessä seura, joka nauttii saksalaisen autojätti Volkswagenin voimakkaasta tuesta, on romahtanut viimeisten vuosien aikana?
Menestystä ja entistä kovempia satsauksia
Kun kaudella 2013-2014 Wolfsburg oli jäänyt vaivaisen pisteen päähän Mestarien liigan karsintapaikasta, oli seuran ympärillä kova luotto, että seuraavalla kaudella paikka neljän parhaan joukossa olisi saavutettavissa. Myös katetta toiveille löytyi, olihan joulukuussa 2012 tullut valmentaja Dieter Hecking tehnyt hyvää työtä Volkkari-seuran peräsimessä.
Nappiin onnistuneiden kesähankintojen ansiosta Heckingillä oli riitävät työkalut Wolfsburgin menetyksen luomiselle. Kirsikkana kakun päällä oli tammikuussa 2014 Chelseasta tullut Kevin De Bruyne, joka oli juuri puhkeamassa kukkaan Heckingin alaisuudessa. Belgialainen nautti isosta vastuusta, jota ei kunnolla koskaan saanut Jose Mourinhon tähtiä vilisevästä Chelsea-miehistössä. Omat kasvatit Aaron Hunt ja Sebastian Jung toivat uskottavuutta ja olivat osoitus jatkuvuudesta.
Tuoreita hankintoja olivat myös Arsenalin hylkäämä Niklas Bendtner sekä Atletico Madridista aluksi lainapestillä tullut – sittemmin vakinaistettu – keskikenttämies Josuha Guilavogui. Sen lisäksi joukkueesta löytyi laatua Luiz Gustavon, Naldon ja Ivica Olicin muodossa.
Kun sesonki 2014-2015 sitten lopulta potkaistiin käyntiin, alkoi se Wolfsburgin osalta yskähdellen, sen voitettua vain yhden viidestä ensimmäisestä ottelustaan. Oikea rytmi löytyi lopulta ja Heckingin miehistö vyöryi komeaan kuuden ottelun voittoputkeen, jonka ansiosta joukkue nousi sarjakakkoseksi. Tämä sijoitus piti käytännössä koko kauden loppuun saakka. Vaikka realistista saumaa FC Bayernin tavoittamiseen ei lopulta ollutkaan, oli Wolfsburgista tullut kiistattomasti Bundesliigan toinen kärkiseura heti baijerilaisten jälkeen.
Seuraavalla kaudella ainoana tavoitteena oli kuroa kiinni ero Pep Guardiolan tähtisikermään. Tätä kunnianhimoista tavoitetta vauhdittaakseen Wolfsburg hankki ennen kauden alkua isolla rahalla FC Schalke 04:sta suurimpiin saksalaislahjakkuuksiin kuuluneen Julian Draxlerin. Münchenista tuli vielä kolminkertainen Bundesliiga-mestari brasialialaispuolustaja Dante sekä Borussia Mönchengladbachista rutinoitunut hyökkääjä Max Kruse.
Kaiken piti olla hyvin, vaan eipä ollut. Edessä oli oleva melkoinen alamäki.
De Bruynen lähtö käynnisti negatiivisen kierteen
Sen sijaan että Wolfsburg olisi vahvistunut entisestään, uudet hankinnat päinvastoin menettivät merkityksensä, seuran jouduttua luopumaan suurimmasta tähdestään De Bruynesta siirtorajan viimeisimpinä hetkinä elokuussa 2015. Manchester Cityn 76 miljoonan euron tarjous oli yksinkertaisesti liian iso ohitettavaksi. Myös belgitähti itse janosi päästä näyttämään kykynsä uudestaan Valioliigassa.
Samalla oven avauksella italialaiseen Inter Milaniin lähti vielä Ivan Perisic, jonka poistumisen myötä Heckingin ryhmä olikin yhtäkkiä jo syyskuussa menettänyt ratkaisevasti kilpailukykyään haastaakseen täyspäisesti münchenilaiset.
Vaikka Kevin De Bruynen lähtö isompiin ympyröihin oli lopulta vain ajan kysymys, oli tähtipelaajan menetys Wolfsburgille liian iso pala purtavaksi. (Kuva: All Over Press)
Kahden profiilipelaajan myymisen myötä Wolfsburgissa voitiin unohtaa puheet Bundesliigan voitosta. Eritoten De Bruynen lähti kirpaisi pahasti. Luova pelaaja oli Wolfsburgin pelin rytmittäjä, sielu ja selkäranka. Ilman häntä ”Die Wolfen” muuttui kuin napin painalluksesta yhdestä Bundesliigan parhaista vastaiskujoukkueista yhdeksi huonoimmista. Ja vaikka joukkueesta löytyi edelleen Krusen, Draxlerin ja Andre Schürrlen kaltaisia huippuyksilöitä, näkyi otteluissa räikeällä tavalla, että he eivät saaneet muodostettua toimivaa hyökkäyskollektiivia.
Samaan aikaan alkoi kiiriä julkisuuteen huhuja, että Wolfsburgin pukuhuoneessa olisi useita pelaajia jotka eivät olisi sitoutuneita seuraan. Otsikoihin paukahti myös Volkswagenin surullisenkuuluisa päästöskandaali ja kohun seurauksena epäiltiin, että konserni tulisi vähentämään tukeaan jalkapalloseuraa kohtaan. Kun vielä urheilutoimenjohtaja Klaus Allofs joutui myrskyn silmään hänen juonittuaan joidenkin pelaaja-agenttien kanssa omia diilejä, oli ilmapiiri seurassa muuttunut dramaattisesti.
Erottamisia, ristiriitoja
Kausi 2015-2016 alkoi kaikesta huolimatta kuitenkin komeasti. Wolfsburg voitti ensin FC Bayernin DFL-Supercupissa kauden alussa, jatkaen hyvää voitokasta virettään myös Bundesliigan ensimmäisillä kierroksilla. Toiveet edelliskauden menestyksen toistamisesta saivat kuitenkin merkittävän kolhun, kun Wolfsburg hävisi hallitsevalle mestarille syyskuun lopulla rumasti 5-1. Puolalaistykki Robert Lewandowskin alle kymmenessä minuutissa takomat viisi maalia ja sitä seuranneet Guardiolan ilon ja hämmennyksen sekaiset kasvot nousivat välittömiksi klassikoiksi sosiaalisessa mediassa.
Kausi päättyi kahdeksanteen sijaan ja 43 pisteen eroon kärkeen, vaikka joukkue oli pelaajapalkkojensa puolesta yksi Bundesliigan kalleimmista. Sijoituksen myötä meni paikka Euroopan kentillä ja suurimmat tähdet kuten Dante, Kruse, Naldo ja Schürrle jättivät heti ensimmäisen tilaisuuden tullen uppoamaksi luulemansa laivan.
Draxler seurasi esimerkkiä myöhemmin tammikuussa 2017, hänen siirryttyä Pariisiin PSG:n riveihin. Ranskalaisseura oli yrittänyt ostaa saksalaistähteä jo kesällä, jota Wolfsburg ei ollut kuitenkaan halukas myymään. Lopputulemana Draxler kiukutteli koko loppuvuoden 2016 ja teki selväksi ettei halunnut pelata Wolfsburgissa enää peliäkään.
Lokakuussa 2016 valmentaja Hecking sai potkut penkin alle menneen alkukauden johdosta. Seura rimpuili ensin aikansa reservijoukkueesta nostetun Valerien Ismaelin johdolla, toivoen naiivisti parempia tuloksia noviisitason valmentajan avulla. Yhtälö ei ottanut tuulta purjeisiinsa missään vaiheessa ja myös sekavassa johtoportaassa poreili niin, että urheilujohtaja Allofs erotettiin ennen vuoden vaihdetta.
Vihdoin helmikuussa 2017 uudeksi päävalmentajaksi hankittiin hollantilainen Andries Jonker, joka saapui englantilaisseura Arsenalin akatemian johtotehtävistä. Ehkä Wolfsburgin olisi ollut syytä pestata Jonkier aiemmin, eikä vasta 12 kierrosta ennen kauden päättymistä, sillä joukkueen peli piristyi alkuun selvästi hollantilaisen saavuttua. Joukkue ylsi kauden pisimpään tappiottomien otteluiden putkeen Bundesliigassa. Kuvaavaa Wolfsburgille oli, että tuo putki oli vain neljän ottelun mittainen ja ohdakkeisesti sujuneen kevään päätteeksi autokaupungin joukkue löysi itsensä putoamiskarsinnasta.
Wolfsburgin onni kuitenkin oli, että vastaan tulleella 2. Bundesliigan Eintracht Braunschweigilla ei riittänyt tulivoimaa haastamaan liki paikallisvihollisen asemassa ollutta alisuorittanutta Bundesliigajyrää tasapäisesti. Kahden nihkeän 1-0 voiton myötä Wolfsburgin sarjapaikka säilyi, mutta niin on näyttänyt säilyvän myös vaikeudet.
Tämä kausi jatkanut edelliskauden viitoittamaa tietä
Moni odotti Wolfsburgin pystyvän palaamaan täksi kaudeksi resurssiensa edellyttämälle tasolleen, turhaan. Alisuorittaminen jatkuu edelleen eikä seurassa tunnu olevan todellista punaista lankaa tahi pitkän tähtäimen suunnitelmaa.
Martin Schmidtille riitti alle puoli vuotta Wolfsburgin peräsimessä. (Kuva: All Over Press)
Jonker sai potkut jo varhaisessa vaiheessa viime syyskuussa, ja tilalle palkattiin hyvää työtä Mainzissa tehnyt Martin Schmidt. Jotain seuran sisäisestä sekasorrosta kertoo, että arvostettu Schmidt erosi pari viikkoa sitten yllättäen oma-aloitteisesti seuran palveluksesta. Hän ehti luotsata vihreäpaitoja vain viiden kuukauden ajan, ennenkuin päätti astua sivuun tehtävästä. Tilalle tulleen valmentaja Bruno Labbadian palkkaaminen ei todellakaan ole askel eteenpäin Volkkareille, mutta harvoinpa laatuvaihtoehtoja on saatavilla enää kesken kauden.
Se mitä tulevaisuus tuo Wolfsburgille tullessaan jää nähtäväksi, mutta olisi koko sarjan kannalta tervetullut asia, että organisaatio löytäisi oikean suunnan ja polun jota edetä määrätietoisesti. Seuralla olisi rahkeita haastaa Bundesliigan kärkiseuroja ja se voisi hyvin ottaa paikkansa yhtenä saksalaisista suurseuroista.
Tällä hetkellä Wolfsburg on putoamiskarsintarajan yläpuolella vain maalieron turvin, eikä juuri nyt mikään viittaa valoisampaan tulevaisuuteen.
Artikkelikuva: Getty Images