Bayern München polkaisi Bundesliiga-kautensa käyntiin viime perjantaina 3-1 kotivoitolla Hoffenheimista. Odotetusta lopputulemasta huolimatta voitto ei irronnut helpolla ja monien mielestä münchenilaiset saivat vielä tarpeetonta vetoapua tuomariston suunnalta. Sisukkaasti taistellut, pahasti siipirikkoinen Hoffenheim osoitti esimerkillään, että kenties tällä kaudella Bayern olisi viimein haastettavissa Bundesliigassa.
Heynckesistä Kovaciin
Kuten tunnettua, Bayern värväsi uudeksi valmentajakseen Eintracht Frankfurtista saapuneen Niko Kovacin, joka korvasi entisen moninkertaisen mestari-luotsin – ja seuralegendan – Jupp Heynckesin kesällä. Seuran toimitusjohtaja Karl-Heinz Rummeniggella ja presidentti Uli Hoenessilla on ainakin julkisesti kova usko siihen, että Kovac pystyy toimimaan pestissään yhtä menestyksekkäästi kuin Frankfurtissa.
Riskit ovat kuitenkin ilmeiset.
Kovacin lähtökohdat ja odotusarvot Frankfurtissa olivat täysin päinvastaiset verrattaessa niitä nyt Müncheniin, eikä 46-vuotiaan luotsin kokemattomuus tämän mittaluokan pestistä tee varsinaisesti asiasta yhtään helpompaa. Nyt Bayernissa hänellä on hallittavanaan koko joukko maailman kärkipelaajia, joista monet tiedetään, noh, haastaviksi persooniksi, jos sen näin kauniisti ilmaisee. Kovac ei ole vastaavaa aikaisemmin joutunut kokemaan ja tämä onkin yksi potentiaalinen kompastuskivi berliiniläissyntyiselle kroaatille. Kautta maailman sivu on nähty, miten monella kokeneemmallakin luotsilla on karannut langat käsistä isojen egojen kanssa.
Tämän lisäksi odotukset – ja sen myötä paineet – ovat valtavat. Menestyksen yltäkylläisyydessä piehtaroivan Bayernin ei odoteta vain voittavan jokaisen ottelunsa, vaan tekevän sen myös tyylillä. Kovac on entinen Bayernin pelaaja ja tietää siksi kyllä vuorenvarmasti pelin hengen, mutta valmentajan roolissa hän on tähän saakka saanut toimia vaatimattomin odotusarvoin. Frankfurtissa Kovac sai käyttöönsä nippa nappa keskikastin joukkueen, josta hän loi ryhmän joka kohosi paremmaksi kuin osiensa summa. Bayern München yhtenä maailman suurimmista seuroista on täysin toista maata.
Ikääntyvä runko
Arjen Robben ja Franck Ribery ovat palvelleet Bayernia iäisyyden ja 34- ja 35-vuotiaat laiturit ovat väistämättä lähestymässä kohti komeiden uriensa auringonlaskua. Kummatkin heistä ovat menettäneet jo silmin nähden nopeuttaan, eikä heidän varaansa pitäisi voida laskea enää liikoja.
Mutta vaikka Bayernin keskikenttä pursuaa laatua, ei Robbenin ja Riberyn tyyppisiä laitapelaajia joukkueessa ole enempää. Kingsley Coman pelasi vahvasti avausottelussa Hoffenheimia vastaan, mutta nuorukainen jyrättiin kovaotteisesti lasarettiin jo ensimmäisen kolmevarttisen aikana ja huonolla tuurilla ranskalainen on sivussa jopa kuukausia.
Serge Gnabry on toinen kiehtova nuori pelaaja, jolle on helppo ennustaa kirkasta tulevaisuutta. Mutta Comanin ja Gnabryn jälkeen tuleekin sitten tyhjää. Nuori kanadalaislupaus Alphonso Davies on tietysti yksi vaihtoehto, mutta totuuden nimessä häntä ei ole syytä odottaa pelaavaan kokoonpanoon vielä pitkään aikaan. Siispä Bayern on vielä pakotettu turvautumaan ”Robberyn” palveluksiin.
Ei ison rahan hankintoja
Vaikka Renato Sanches ja Gnabry palasivatkin lainapesteiltään takaisin Müncheniin, käytännössä Bayernin ainoa hankinta kaudelle 2018-2019 oli ilmaiseksi siirtynyt Leon Goretzka. Rummenigge ja Hoeness ovat tähän asti kritisoineet äänekkäästi muiden seurojen harrastamaa, tolkuttomaksi äitynyttä tuhlailun kulttuuria. Toisin kuin vaikkapa PSG, Manchester City tai Juventus, Bayern on kiistänyt tarpeensa hankkia isolla rahalla supertähtiä joukkueeseen, vaikka nykytyyli ei ole tuonut sille seuran kovasti kaipaamaa Mestarien liigan voittoa.
Vaikka lompakon nyörien suitsiminen onkin sinänsä jalo ajatus, heikentää se silti ratkaisevasti Bayernin menestysmahdollisuuksia. Muut Euroopan suurseurat ovat vahvistuneet viime kaudesta Bayernin jäädessä sivustakatsojan rooliin. Esimerkiksi viime kaudella Mestarien liigassa pettymään joutunut Juventus hankki Cristiano Ronaldon jo valmiiksi vahvaan miehistöönsä ja Valioliigan isot ovat tänä vuonna vieläkin isompia.
Saksassa vallitseva konservatiivisempi, jopa riskejä välttelevä linja, selittänee tietyllä tavalla myös Bayernin haluttomuutta hypätä altaan syvään päähän. Sen sijaan Bayernin tapa, eli kupata muiden Bundesliiga-seurojen parhaat pelaajat vuosi toisensa perään, on tehnyt siitä kotimaassaan ylivoimaisen, mutta taso ei ole silti riittänyt enää Euroopan kentillä. Isossa kuvassa tämä jopa näkyi osaltaan myös MM-kisoissa.
Kuuden peräkkäisen Bundesliiga-mestaruuden jälkeen Bayernin suurin huomio kohdistuukin eittämättä juuri Mestarien liigan voittamiseen. Seura voitti himoitun tittelin edellisen kerran vuonna 2013, jonka jälkeen saksalaiset ovat kerta toisensa jälkeen törmänneet espanjalaiseen muuriin. Niin Real Madrid, kuin myös Barcelona ja Atletico Madridkin ovat vuorollaan pyyhkineet FC Bayernin tieltään pudotuspelivaiheessa.
Kriisimieliala Bayernin toimistollla Säberner Strassella nostaa päätään, mikäli tälläkin kaudella toteutuu sama kohtalo. Ja tämä skenaario on vieläpä vallan mahdollinen. Pakkomielteinen panostaminen Mestarien liigaan voi lopulta aiheuttaa ongelmia myös Bundesliigassa, jos baijerilaisjätti alkaa aliarvioimaan vastustajiaan.
Ja tätä vaihtoehtoa odottaa kaikki vesi kielellä – Bayern Münchenin kannattajia lukuunottamatta.
Artikkelikuva: Getty Images