Kuinka käy Millwallin ja Tim Cahillin? Seuraa kiivasta Championshipia Viaplay-palvelussa.Englannissa nähtiin vilkas tammikuun siirtoikkuna, mutta erityisesti yksi siirto herätti huomiota. Ei niinkään siirtosummien tai tähtiloiston takia, vaan jalkapalloromantiikan suhteen, kun australialainen Tim Cahill, 38, palasi Millwalliin 14 vuoden tauon jälkeen.
Kengurumaan suurimmassa kaupungissa Sydneyssä syntynyt Cahill pelasi nuoruutensa kotikaupungin seuroissa, joista viimeisin oli Sydney United. Samoalaiset sukujuuret äidin puolelta ja englantilaiset isän suvusta omaava Cahill suuntasi Eurooppaan vain 18-vuotiaana, kun Millwall hankki nuorukaisen.
Lopulta Cahillin seikkailu Etelä-Lontoossa kesti seitsemän vuotta ja päälle 200 ottelua. Leijonista matka jatkui seuraan, josta aussi muistetaan parhaiten. Everton pulitti keskikenttäpelaajasta vajaat kaksi miljoonaa puntaa, minkä voi jälkikäteen nostaa yhdeksi liverpoolilaisseuran kaikkien aikojen kaupoista. Parhaalla Valioliiga-kaudellaan Cahill maalasi 11 kertaa. Hänen kokonaissaldonsa Evertonissa ovat komeat 272 ottelua ja 66 maalia.
Toffees-kannattajien suosikiksi nousseen keskikenttäpelaajan Everton-ura kesti kahdeksan vuotta, jonka jälkeen hän on viihtynyt Yhdysvalloissa, Kiinassa ja kotimaassaan Australiassa, ennen paluuta Millwalliin.
Yksi kaikkien aikojen pääpelaajista
Tim Cahill ei ole isokokoinen pelaaja, sillä hänen varressaan on mittaa vain 178-senttiä, mutta mies tunnetaan kenties koko Valioliiga-historian parhaana pääpelaajana. Cahill tunnetaan erityisesti pelaajana, joka osaa ajoittaa liikkeensä lähes täydellisesti, jonka lisäksi hänen puskutaitonsa hakee vertaistaan. Pääpeliosaamisen lisäksi Cahill ihastutti erityisesti Everton-faneja periksi antamattomalla asenteellaan, eikä hän vältellyt tilanteita.
Juuri fantastisten pääpelitaitojen takia David Moyes istutti suojattinsa kärjen alapuolelle, vaikka hänet tunnettiin aiemmin box-to-box-pelaajana. Yleisesti ottaen Cahill on kuitenkin ollut erittäin monipuolinen pelaaja, joka on pystynyt hoitamaan keskikentän eri rooleja menestyksekkäästi.
Yksittäisistä hetkistä Cahillista on jäänyt mieleen erityisesti huima volley-maali viime MM-kisoissa Hollantia vastaan, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen kisamaaleista. Aussi-tähti tykitti takaa tulleen keskityksen yläriman kautta pussiin. Cahill on muutenkin tullut tunnetuksi Socceroosin uskollisena palvelijana. Maaotteluita miehen vyöllä on jo 103 kappaletta, joissa maaliverkko on heilunut 50 kertaa.
Cahillin ja Socceroosin tähtihetki osui Saksan MM-kisoihin vuonna 2006, kun Mark Vidukan ja kumppaneiden tähdittämä joukkue paineli alkulohkosta jatkoon ja oli hyvin lähellä pudottaa tulevan mestari Italian neljännesvälierissä. Heppoinen rankkari kuitenkin pelasti vajaamiehisen Italian.
Juuri rakkaus maajoukkueeseen on Cahillin Millwall-siirron taustalla. Sopimus kattaa vain loppukauden. Tarkoituksena on kuitenkin saada pelejä alle ennen Venäjän MM-kisoja, sillä Melbourne Cityssä Cahill jäi vähälle vastuulle, mutta hän on edelleen tärkeä pelaaja Socceroosille. Tulevat kisat ovat Cahillin komean uran neljännet.
Cahill toivotettiin tervetulleeksi The Denille. (James Chance/Getty Images)
Millwall on maineensa vanki
Sarjanousija Millwall on pelannut mukiinmenevän kauden Championshipissa, sillä se majailee sijalle 14. ja eroa putoamisviivaan on jo turvalliset yhdeksän pistettä. Toisin sanoen etelälontoolaiset ovat pelanneet yli odotusten, sillä he olivat likipitäen jokaisen kausiennakon suurin putoajakandidaatti.
Leijonien manageri Neil Harris luottaa perinteiseen kalinapalloon, sillä Millwall on ollut tällä kaudella pallossa 43-prosenttisesti ja syöttää omille vain reippaat kuusi kertaa kymmenestä.
Jalkapalloilullisista ansioista huolimatta Millwallia seuraa menneisyyden haamu, nimeltään huliganismi. F-troop, joka muuttui myöhemmin Bushwackersiksi, on yksi Brittien saarten pahamaineisimmista ja väkivaltaisimmista huligaanifirmoista. Nykypäivänä meininki The Denillä on rauhoittunut, mutta etenkin 70- ja 80-luvuilla tappelut olivat arkipäivää. Seuran juuret on tiukasti työväessä, sillä Millwall on satamatyöläisten perustama joukkue, jonka kiivain vihollinen on ollut toinen satama-taustainen lontoolaisseura West Ham.
Myöskään populaarikulttuuri ei ole kohdellut Leijonia hyvin, sillä esimerkiksi futishuligaani-leffoissa, kuten Green Street Hooliganisssa tai Football Factoryssa, Millwallin kannattajat ovat elokuvien pahiksia. Rooli ei kuitenkaan ole sattumaa, sillä Millwall-kannattajat laulavat edelleen ”No one likes us, we don’t care”.
Viime kaudella perinteikäs seura joutui taistelemaan olemassaolostaan myös kentän ulkopuolella, kun kotikenttä The Den oli purku-uhan alla ja tontti mahdollisesti menossa pakkolunastukseen. Yhteisö kuitenkin järjestäytyi ja seura sai pitää stadioninsa. Loppuen lopuksi viime kausi päättyi onnen kyyneliin, kun veteraanihyökkääjä Steve Morison ampui nousun tuoneen voittomaalin nousukarsintafinaalissa vain viisi minuuttia ennen täyttä aikaa. Intohimoa Lions-kannattajilta edelleen löytyy, sillä he valtasivat päätösvihellyksen jälkeen kentän, mikä ei ole kaikista helpoin temppu Wembleyllä.
Suomen ulkoministeri Timo Soinin suosikkiseuran loppukauden tavoite on tiukasti sarjapaikan uusimisessa. 38-vuotias Tim Cahill ei välttämättä ole enää niin suuri pelillinen vahvistus, mutta Australian kaikkien aikojen pelaaja tuo mukavasti väriä Millwallin muuten tuntemattomaan nippuun. Nykyryhmän nimekkäimmät pelaajat ovat luultavasti entinen ManU-lupaus Ryan Tunnicliffe sekä ex-Burnley-kapteeni Jason Shackell.
Cahillin siirtoa Millwalliin täytyykin arvioida futisromanttisesta näkökulmasta. Edelleen pelaavan legendan, kenties kulttipelaajan arvonimen omaavan pelaajan paluu seuraan, jossa hänen ammattilaisuransa alkoi, on paljon hienompaa kuin Aubameyangien, Coutinhojen ja kumppaneiden megasiirrot isoilla rahapinoilla.
Nauttikaamme siis tämä kevät Cahillin edesottamuksista, sillä kesän MM-kisojen jälkeen ura on hyvin suurella todennäköisyydellä paketissa.
Kansikuva: Matt King/Getty Images