Keskiviikkona arvottiin UEFA:n uuden innovaation, Nations Leaguen historian ensimmäiset alkulohkot. Moni varmasti vieläkin ihmettelee, mikä ihme on Nations League, mutta kaikessa yksinkertaisuudessa kyse on perinteiset harjoitusottelut korvaavasta turnausmuodosta. Joukkueet on jaettu neljään divisioonaan ja niiden sisällä vielä kolmen tai neljän maan alkulohkoihin. Jokaisen liigan paras joukkue saa itselleen kisapaikan kesän 2020 EM-kisoihin, joten panosta otteluissa ainakin tulee riittämään. Faneille.comin toimittajat Jaakko Tiira ja Kalle Tamminen keskustelivat siitä, onko uudistus hyvä ja miltä Huuhkajien mahdollisuudet arvonnan jälkeen näyttävät.
Lähdetään liikkeelle kaikkien aikojen urheilukysymyksellä: Miltä nyt tuntuu? Mitä mieltä olet uudesta Nations Leagusta ja sen formaatista?
JT: Tuntojen purkaminen lienee hyvä aloittaa siitä, että formaatti on melkoisen sekava ja siitä selvyyteen pääseminen vaati hieman älyllistä ponnistelua. Kannattaa tsekata tämä Viafreestä löytyvä video, jos formaatti edelleen askarruttaa. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, en ole muodostanut kantaani uuden turnauksen suhteen. Annan sille ehdottomasti mahdollisuuden, sillä harjoituspelien korvaaminen ja ylimääräiset kisaliput saattavat buustata Vanhan mantereen maajoukkuefutista. Ongelmiakin toki on. Maaotteluita pelataan jo nykyisellään runsaasti, mistä esimerkiksi Perparim Hetemaj’n maajoukkueuran loppuminen 31:n vuoden iässä kertoo. Se on tietysti hienoa, että harjoitusottelut korvataan kilpailullisilla matseilla saman tasoisia maita vastaan, mutta toisaalta missä nousevia kykyjä sitten testataan jos ei harjoituspeleissä?
KT: Ensimmäinen fiilis on hieman ristiriitainen. Maajoukkueiden harjoitusottelut ovat melko turhanpäiväinen konsepti, sillä pelin taso harvoin huimaa päätä ja pelaajat lähinnä välttelevät kaksinkamppailuja loukkaantumisten pelossa. Toisaalta, en tiedä kaipaako huippujalkapallo lisää kilpailullisia otteluita. On selvää, että maajoukkuefutis, erityisesti Euroopassa elää tällä hetkellä tietynlaista välivaihetta, sillä karsintaottelut eivät tunnu aiheuttavan kannattajissa hurjan suurta innostusta. Huippujalkapalloilu on melko konservatiivista ja muutosvastaista, joten saa nähdä miten hyvin Nations League saa tuulta purjeisiinsa. Kisapaikka on iso bonus pienemmille maille, mutta en ole ihan varma siitä, onko D-divisioonan parhaalle jaettava kisapaikka loppupeleissä hyvä asia EM-kisoille, joissa on jo nyt mielestäni liikaa maita. Mutta, jos jaaritteluni summaisi jotenkin ytimekkäästi, niin olen varovaisen toiveikas tämän uudistuksen suhteen.
Nations Leaguen korkeimman, eli A-divisioonan joukkueet kamppailevat EM-kisapaikan lisäksi turnauksen voitosta. Näetkö, että Nations Leagusta voisi koskaan tulla esimerkiksi EM-kisojen tapaan arvostettu turnaus?
JT: Ei missään nimessä. Iso osa turnausten arvostusta kumpuaa perinteistä, joita neljän maan yhdessä viikonlopussa pelaama loppuhuipennus tuskin tulee haastamaan. Final fouriin yltäville maille turnaus on varmasti hyvää harjoitusta arvokisojen ratkaisupelejä silmällä pitäen. Pokaali on aina pokaali, mutta eiköhän Nations Leaguen suurin arvo ole siinä jaossa olevissa kisalipuissa, ei turnauksen voitossa.
KT: Samaa mieltä, ainakin itselleni on hyvin vaikea nähdä tästä turnauksesta muodostuvan hieman kilpailullisempia harjoitusotteluita kummoisempaa tapahtumaa. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi kisapaikat ratkaisevan pudotuspelivaiheen lisäksi pitää vielä erikseen pelata keinotekoinen final four aivan kovimpien maiden kesken. Lähtökohtaisesti tämä turnaus on iso asia nimenomaan astetta pienemmille maille ja lähtökohtaisesti maanosan parhaille tämä turnaus lienee jotain Confederations Cupin tapaista pakkopullaa.
Huippujalkapallossa pelataan nykyään hurja määrä otteluita jokaisella kaudella. Nations Leaguen myötä panoksellisten otteluiden määrä kasvaa entisestään, miten suhtaudut tähän?
JT: Hieman penseästi, kuten jo raadin ensimmäisessä kysymyksessä annoin ymmärtää. Nations League tuo mukaan minimissään kuusi ottelua, kun taas EM-karsinnoissa pelataan 10 ottelua ja kaikki tämä 14 kuukauden sisään. Kuinka paljon Nations League lopulta tuo lisärasitusta, riippuu pitkälti kuinka paljon maa on harjoituspelejä pelannut. Muutamia maajoukkueen harjoituspelejä paikan päällä nähneenä, väitän, että näiden korvaaminen on hyvä asia, mutta maaotteluiden kokonaismäärää voisi mielestäni vähentää. Jos ajattelee asiaa esimerkiksi Perpan näkökulmasta, saa hän jatkossa huilata usean pelin lisäksi treenit ja matkustukset, mikä voi parhaassa tapauksessa jatkaa taistelijan uraa huipulla kaudella tai parilla.
KT: Huippujalkapalloilukin on loppupeleissä bisnestä, jossa seurat, firmat ja maanosien lajiliitot koittavat tahkota mahdollisimman paljon rahaa. Pelaajat ovat joutuneet tässä yhtälössä sijaiskärsijöiden rooliin, sillä huippupelaajien pitää tarjota entistä enemmän sirkushuveja maksaville katsojille. Tämä taas aiheuttaa sen, että aivan absoluuttisen huipputasolle pelaavat pelaajat urheilevat jo nyt osittain terveytensä kustannuksella. Ainakin omassa kyynisessä mielessäni on jo nyt selvää, etteivät huippuseurojen liki sata ottelua vuodessa pelaavat pelaajat urheile puhtaat jauhot pussissa jo siitä yksinkertaisesta syystä, että vuodesta toiseen keskimäärin kolmen täyden jalkapallo-ottelun pelaaminen viikon sisällä on fyysisesti huippuraskas urakka. Kun ottelut lisääntyvät, lisääntyvät samalla loukkaantumiset. Koska maajoukkuepelit ovat kunniatehtävä ja pelaajat tienaavat elantonsa seurajoukkueissa, tulee paine maajoukkueesta vetäytymiseen lisääntymään rutkasti tulevaisuudessa. Tähän kun lisätään se, että jatkossa esim. MM-kisat järjestetään Qatarin kaltaisissa maissa, voi maajoukkuetoiminta muuttua radikaalisti tulevien kymmenien vuosien aikana.
Perparim Hetemaj’n päätökseen lopettaa maajoukkueura vaikutti takuulla Nations Leaguen myötä lisääntyvät pelimäärät. (KIMMO BRANDT/EPA/AOP)
Markku Kanervan valmentama Huuhkajat arvottiin samaan alkulohkoon Viron, Unkarin ja Kreikan kanssa. Millaisena näet Suomen mahdollisuudet?
JT: Rive itsekin totesi Unkarin olevan mieluinen vastustaja, eikä 1. korista oikein parempaa olisi voinut saada. Kreikka taas on paha, sillä maa on kerännyt rivinsä viime EM-karsintojen katastrofin jälkeen. Lohkon voittaminen vaatii huippuonnistumista, mutta en näe sitä missään määrin mahdottomana. Kotona pitäisi melkeinpä napsia täydet pisteet ja saada jokunen pinna vieraista. En nyt lähtisi vielä lohkovoittolippiksiä tilaamaan, mutta kyllä printtiä voi jo vähän suunnitella.
KT: Aivan ensimmäinen tunne arvonnan jälkeen oli valtava pettymys. Itse ajattelen näitä otteluita lähtökohtaisesti kannattajan näkökulmasta ja toivoin kovasti jotain kiinnostavia matkakohteita Suomen kanssa samaan lohkoon. Unkari ja Kreikka ovat entuudestaan tuttuja maita ja nyt emme valitettavasti saaneet mitään eksoottisia uusia maita vierailtavaksi. Pelillisesti ajatellen lohko oli nappionnistuminen. Unkari ja Kreikka ovat Suomelle tuttuja maita ja ehdottomasti kaadettavissa, niin kotona kuin vieraissa. Viro taas on sympaattinen naapurimaamme, jonka pitäisi kaatua ongelmitta kummassakin ottelussa. Voin jo nyt kuvitella, millainen karnevaali Tallinassa tulee olemaan perjantai-iltana pelattavan ottelun ympärille. Paikalle matkustanee tuhansittain suomalaisia, joten tunnelmaa ottelussa pitäisi ainakin riittää.
Huhujen mukaan kahden korkeimman divisioonan voittajat lunastaisivat kisalipun kesän 2022 MM-kisoihin. Onko Suomella mitään mahdollisuuksia nousta nykyistä korkeampaan divisioonaan kamppailemaan historian ensimmäisestä MM-kisapaikasta?
JT: B-divisioonaan nousu vaatisi lohkovoiton, joka on jo itsessään kovan työn takana. Kahden vuoden päästä pitäisi voittaa B-divari, missä pelaa tällä hetkellä muun muassa Tanskan ja Ruotsin kaltaisia tiensä MM-kisoihin selvittäneitä maita. Hommaa mutkistaa vielä se, että kahden vuoden päästä B-sarjaan putoaa neljä A-divarin maata, jotka voivat hyvinkin olla esimerkiksi Hollanti ja Kroatia, joita ei arpa lykästänyt. Elleivät Mikael Soisalo, Sergei Eremenko ja muut Suomen nuoret lupaukset kehity parissa vuodessa huippupelaajiksi, taitaa MM-kisalipun lunastaminen Nations Leaguen kautta olla täydellistä utopiaa.
KT: Jos minä jotain olen kannattajahistoriani aikana oppinut, niin sen ettei Suomen kisapaikkamahdollisuuksiin kannata ainakaan liian optimistisesti suhtautua. Teoriassa on mahdollista, että Suomi jopa nousisi MM-karsintavaiheeseen mennessä B-divisioonaan, mutta siellä vastaan asettuu jo niin kovia maita, että kisapaikan saavuttaminen olisi palloiluhistoriamme suurin ihme. Itse asiassa Suomen kisapaikan kannalta oleellisempaa olisi pudottautua huonoimpaan, eli D-divisioonaan, jonka parhaalle maalle aukeaa paikka EM-kisoihin. Kyseisen divisioonan parhaat maat näissä karkeloissa lienevät Valko-Venäjä ja Makedonia, joten tuolta olisi kisapaikka irrotettavissa melko helposti.
Kansikuva: Robert Hradil/Getty Images
10 € ILMAINEN NBA-LIVEVETO – Hae omasi ja katso matsit suorana Betsafella