Monet meistä ihmisistä on luotu toisistaan välittäviksi. Olennoiksi, jotka kykenevät pitämään huolta ja auttamaan. Ihmiskunnan historia on joutunut todistamaan aitiopaikalta aikakausia, pitkiäkin sellaisia, jolloin välittäminen ja ihmisarvon tunteminen on valunut läpi sormien kuin hienokiteinen hiekka. Yksi yksittäinen kivirae kerrallaan.
Noina aikoina pahuutta kylväneet ovat pitäneet sääliä sairautena. Ajatus, jonka valitettavan monet allekirjoittavat vielä tänäkin päivänä.
Kun ajatuksen siirtää jalkapalloon, se saa hiukan erilaisen merkityksen. Ei siis ihmisyyden tasolla, vaan seuratasolla. Alueella, joka on erittäin harmaa varsinkin Espanjassa, ja sinne joutunut seura saa itseensä kaikki ne kyseisen värin seitsemän eri sävyä.
Kammottava
Yksi viime vuosien harmaan alueen hirvein esimerkki on Baleaareilla sijaitseva Real Club Deportivo Mallorca. Seuran tilanne on niin kammottava, että saariryhmästä puhuttaessa keskittyisi mieluummin suomalaisiakin houkuttelevasta teknohappo-jyystöstä, jota maaläntit tarjoavat vuoden- tai kellonajasta riippumatta.
Mallorcan kohdalla ei pysty sanomaan täysin varmasti onko sääli todella sairautta. Seura, kun on ajanut itse itsensä nykyisen turmiollisen koloon. Kirjoitushetkellä RCD Mallorca on Espanjan toiseksi korkeimman sarjatason Segunda Divisiónin 21. sijalla, eli toiseksi viimeisenä. 42 kierroksesta 38 on pelattu ja joukkue on neljä pistettä viimeisen säilyjän paikasta. Tilanne ei ole kenties niin dramaattinen, mitä aiemmin annettiin ymmärtää?
Kyllä se on. Ja, jotta sen sisäistää on veivattava aikaviisareita joitakin vuosia taaksepäin.
On olemassa monta teoriaa, ja vähintään yhtä monta syytä sille, miksi Mallorca on tällä hetkellä siinä tilanteessa kuin on. Yksi on vuorenvarma, ja se on sekoilu. Totta kai loistavalla La Liga -kaudella 2009-2010 kammettu viides sija ja siitä hyötymättä jääminen taloudellisen tilanteen vuoksi oli iso kolaus. Mutta viime vuosien omistaja, johtaja ja valmentaja uunoilut ovat nostaneet idiotismin riman todella korkealle.
Sekoilu
Seura tippui kauden 2012-2013 päätteeksi sarjaporrasta alemmaksi nykyiseen La Liga 2:een ollen pääsarjassa sijalla 18. Kyseisestä sesongista tähän kauteen asti sijoitukset Segundassa ovat olleet 17., 16. ja 17. Tänä aikana Palma de Mallorcan ylpeyden lippulaivan ruorissa on ollut käsittämättömät 11 päävalmentajaa. Yksitoista.
Pikaisen laskutoimituksen mukaan tuon ajan pisin valmennuskausi kesti 14 kuukautta ja ”uroteosta” vastasi seuran oma kasvatti ja entinen hyökkääjä José ”Pepe” Gálvez. Nykyisin 42-vuotias Gálvez vastaa Mallorca B -joukkueen edesottamuksista. Surullisen hupaisaa on se, että Miquel Soler kerkesi luotsata joukkuetta kahdesti yhden vuoden aikana.
Jos äärettömän tuntuinen savotta on ollut käynnissä käskyttäjissä, on seuran omistuspuolellakin ollut pienimuotoista karusellia. Elokuussa vuonna 2014 Lorenzo Serra Ferrerin johtaman hallituksen aikana Mallorca pestasi toimitusjohtajakseen entisen maalivahdin Dudu Aouaten. Aouate potkaisi ensitöikseen aiemmin kesällä joukkuetta valmentamaan saapuneen Solerin ulos ja palkkasi Venäjän entisen maajoukkuepelaajan Valeri Karpinin johtamaan joukkoja. Karpin selvisi seuraavaan helmikuuhun, jonka jälkeen hänelle annettiin monoa. Samalla ovenavauksella lähti Aouate.
Hiukan tästä ja Serra Ferrer päätti myydä osake-enemmistönsä saksalaiselle Utz Claassenille, joka vastaavasti nimitti Solerin takaisin Mallorcan peräsimeen.
Claassen kuitenkin kyllästyi leikkikaluunsa hyvin nopeasti ja tammikuussa 2016 amerikkalaisesta Robert Sarverista tuli seuran omistaja suurimmalla osakesalkullaan. Sarver palkkasi Mallorcan käytännön asioista huolehtivaksi henkilöksi Maheta Molangon. Molango antoi Gálvezilla hyvin pian kenkää ja Fernando Vázquez tuotiin tilalle. Vázquezin jälkeen joukkue on nähnyt vielä kaksi valmentajaa.
Voiko tällaista mittavan seurakulttuurin tuhoamista sääliä? Vai pitäisikö toimintaa ymmärtää, koska nykymaailma kun sattuu olemaan sellaista, jossa nopeat päätökset ovat nostettu etusijalle?
Se on kuitenkin varmaa, että Mallorcan seurahymnissä lausuttavat sanat ”Me voitamme, Me juhlimme, Mallorca on ylivoimainen” kuulostavat vielä hyvin pitkään irvokkailta.
Kuva: Jasper Juinen/Getty Images.