Jatkuuko Kettujen satu? Seuraa joukkueen taivalta niin Mestarien liigassa kuin Valioliiga-kentillä Viaplay-palvelusta.Palataan hetkeksi viime kauteen ja Leicester Cityn satumaiseen mestaruuteen. Villeimmät vedonlyöntikertoimien laskijat tarjoilivat putoajaksi ennakoidun Leicesterin mestariksi veikanneille rahansa takaisin 5000-kertaisesti. Brittilehti The Mirror keräsi mestaruuden ratkettua tapahtumia, jotka saivat Kettujen mestaruutta pienemmät todennäköisyydet: David Moyes X-Factor tuomariksi, Arsene Wengerille potkut ja Piers Morgan korvaajaksi, Simon Cowell Brittien pääministeriksi tai David Cameron Aston Villan manageriksi. Täysin absurdeja skenaarioita, mutta sitä oli myös Leicesterin mestaruus.
On oikeastaan jo pieni ihme, että Leicester pelasi ylipäätään Valioliigassa kaudella 2015-16. Vuoden vaihtuessa Kettulauma oli sarjataulukon pohjalla saalistettuaan vain 13 pistettä 19 pelistä. Kahdeksan kierrosta ennen loppua Leicester piti edelleen perää 19 pisteellään, seitsemän pinnaa viimeistä säilyjää perässä. Sitten alkoi yksi kaikkien aikojen nousuista. Nigel Pearsonin poppoo voitti viimeisistä kahdeksasta pelistään yhtä vaille kaikki ja säilyi.
Viime kausi taas oli jotakin täysin käsittämätöntä. Lähes yleisenä vitsinä Valioliigaan palannut Claudio Ranieri sai ennen kauden alkua pienimmät kertoimet ollakseen ensimmäinen potkut saava manageri. Sitten alkoi kausi ja tuli voitto, sitten toinen voitto, sitten kolmas, eikä Leicester yksinkertaisesti suostunut häviämään. Joukkueen mestaruussaumoihin alettiin uskomaan vastan helmikuun alussa nähdyn suvereenin esityksen jälkeen, jossa Manchester City jäi täysin jalkoihin Etihad Stadiumilla loppuluvuin 1–3. Lopulta Ranierin suojatit seilasivat mestaruuteen jättäen toiseksi tulleen Arsenalin kymmenen pisteen päähän.
Yllätyksiä urheilussa nähdään tämän tästä, jättiyllätyksiäkin toisinaan. Esimerkiksi Kreikan EM-kulta vuonna 2004 oli järjenvastainen tarina. Leicesterin Valioliiga-mestaruus pisti sanan YLLÄTYS mittasuhteet täysin uusiin sfääreihin. Lyhyen turnauksen voi voittaa muutaman pelin suonenvedolla, mutta 38 ottelun sarja – jota pelataan elokuun puolivälistä toukokuun puoliväliin – on asia erikseen. Jamie Carragherin näkemykseen Leicesterin mestaruudesta kaikkien aikojen pommina koko urheilun rikkaassa historiassa on helppo yhtyä.
Menestyksen myötä kasvavat luonnollisesti odotukset. Ranieri teki kesällä maltillisia peliliikkeitä, mutta suurin voitto oli Jamie Vardyn ja Riyad Mahrezin pitäminen seurassa. Mestaruuskrapula oli kamala ja Leicester oli lähes täysin aseeton matalalla puolustaneita joukkueita vastaan. Lopulta pelaajat kääntyivät Ranieria vastaan ja seurajohto teki kivuliaan, mutta oikean ratkaisun potkiessaan mestariluotsin pihalle.
Sittemmin Leicesterin meno on ollut täysin erilaista. Loppukauden joukkoja johtavan Craig Shakespearen ryhmän ensimmäiseksi uhriksi joutui Liverpool, joka oli täydellinen vastaantulija uudesti syntyneen Kettulauman vieraana. Sittemmin Leicester on noussut viivan alta hätyyttelemään sijoitusta kärkikymmenikössä ja ennen kaikkea edennyt Mestarien liigan puolivälieriin.
Muutos Shakespearen ja Ranierin Leicesterin välillä on ollut massiivinen, ei pelkästään tuloksellisesti, vaan myös pelillisesti. Häntä maassa vaeltavat Ketut ovat historiaa ja viime kuukausina on nähty viime kaudelta tuttu, taisteleva Leicester. Muutoksen ilmentymä on ollut ennen kaikkea Jamie Vardy, joka oli ennen helmikuun loppua osunut yhteensä seitsemän kertaa. Shakespearen alaisuudessa entinen tehdasduunari on päässyt jälleen palloon ja viimeistellyt kuusi maalia yhdeksään otteluun.
Jamie Vardy on herännyt henkiin viime kuukausina. (Clive Rose/Getty Images)
Vaikka Leicester on hallitseva Valioliiga-mestari, on moni unohtanut ettei sympaattinen keskienglantilaisseura täytä missään määrin eurooppalaisen huippuseuran kriteerejä. Viime vuoden helmikuussa teimme jutun, jossa kerrottiin Leicesterin joukkueen maksaneen yhteensä 41 miljoonaa puntaa, eikä tuo ryhmä ole olennaisesti muuttunut.
Esimerkiksi Kettujen puolustus on raavittu kasaan pääosin muiden seurojen roskalavoilta. Kippari Wes Morgan tuli viisi vuotta sitten vajaalla miljoonalla Nottinghamista. Roberth Huth ei mahtunut Stokessa pelaamaan ja irtosi lopulta vain kolmella miljoonalla punnalla. Oikea puolustaja Danny Simpson heivattiin sarjasta pudonneen QPR:n toimesta, eikä Schalke nähnyt käyttöä Christian Fuchsille. Loukkaantunutta Morgania tiistaina stunttaava Yohan Benalouane tuli toissa kesänä Atalantasta vajaalla kuudella miljoonalla punnalla. Puolivälierävastustaja Atleticon varavaihtoehto oikeaksi pakiksi, Sassuolosta tullut Sime Vrsaljkokin maksoi lähes 15 miljoonaa puntaa, vaikka Patjantekijät eivät varsinaisesti ole tullut tunnetuksi isoja siirtokorvauksia maksavan seurana, on ero Leicesteriin järisyttävä, mitä tulee joukkueen kasaamiseen.
Eikä Leicesterin muukaan joukkue ole maltaita maksanut, vaikka täksi kaudeksi tulleisiin Islam Slimaniin, Wilfried Ndidiin tai Ahmed Musaan upposi nykymarkkinoiden mukaisia summia. Vardyn tarina on kaikille tuttu, Mahrez maksoi alle 500 000 puntaa, Danny Drinkwater miljoonaan ja joukkueen tämän kauden paras pelaaja, Kasper Schmeichel tuli aikanaan puolellatoista miljoonalla.
Siirtosummat eivät tietenkään kerro koko totuutta, mutta Leicester voitti viime kauden mestaruuden ja taistelee Mestarien liigan välieräpaikasta pitkälti ”tutkan alta” tulleilla pelaajilla. Toisin sanoen se, että Leicester on nykyryhmällään ainoana englantilaisjoukkueena Euroopan ykköskilpailun puolivälierissä, on saavutus, joka hakee vertaistaan.
Vaikka Kettujen tarina sai Ranierin potkujen myötä ikävän tahran, on Shakespearen pyykkiporukka tehnyt siitä huomattavasti himmeämmän. Mestaruus ja Euro-seikkailu ovat täysin absurdeja skenaarioita Leicesterin tasoiselle joukkueelle ja seuralle, sitä ei kannata unohtaa.
On lopulta yhdentekevää jatkaako Leicester välieriin, on joukkue tehnyt jotakin poikkeuksellisen upeaa. Se on osoittanut jalkapallon olevan viimeisen päälle joukkuepeli, jossa kaikki on mahdollista ja tehnyt sen aikana, jolloin rahan merkitystä ei sovi vähätellä. Nautitaan siis vielä Kettujen sadusta, se nimittäin on täysin ainutlaatuista.
Kansikuva: Laurence Griffiths/Getty Images