Ketkä jatkavat Mestarien liigan välieriin? Jännitä kevään kaikki UCL-ottelut Viaplay-palvelussa.Mestarien liigan puolivälierien avausosat olivat yksipuolisia näytöksiä, mutta vieläkö jatkoonpääsystä saadaan taisteluja aikaan? Muun muassa sitä, turnauksen voittajasuosikkia ja Euroopan ykköskilpailun kiinnostavuutta yleisemminkin kokoontui puimaan Faneille.comin toimittajat Kalle Tamminen sekä Jaakko Tiira.
Puolivälierien avausosissa nähtiin runsaasti maaleja, mutta mitä muuta otteluista jäi käteen?
KT: Ei juuri mitään yllättävää, jos ihan totta puhutaan. Pep Guardiolan ”Kloppo-kirous” sai jatkoa, kun saksalainen vei espanjalaista kollegaansa taktisessa taistossa aivan sata-nolla. Liverpool oli erityisesti ensimmäisellä puoliajalla mykistyttävän hyvä ja ottelun loppulukemia voidaan pitää jopa ansaittuina. Erityisesti Poolin keskikenttä maagisen James Milnerin johdolla dominoi täysin Cityn nimimiehiä. Leedsin kasvatilla on erinomainen mahdollisuus tehdä tulevissa otteluissa UCL-historiaa, sillä yksikin maalisyöttö nostaisi Milnerin UCL-kauden syöttömäärän yhdeksään, mikä olisi koko UCL-historian kovin määrä yhden kauden aikana.
Torinossa Cristiano Ronaldo jatkoi loistavia otteitaan ja pönkitti omaa asemaansa maailman tämän hetken parhaana jalkapalloilijana. Vastaavasti Juventuksen ykköstähti Paulo Dybala veti jälleen kerran yhden ison ottelun täysin vihkoon. 24-vuotiaalla argentiinalaisella on kaikki edellytykset nousta maailman parhaiden joukkoon, mutta henkisesti hän ei ole vielä valmis nousemaan supertähtikategoriaan.
Barcelonassa kotijoukkue pelasi heikon ottelun, mutta teki hyvän tuloksen. Mainion ottelun pelanneelle Romalle jäi paljon jossiteltavaa kahden oman maalin ja ainakin yhden viheltämättä jääneen pilkun myötä. Toisessa Espanjassa pelatussa kamppailussa Bayern München teki kylmän viileää työtä Sevillaa vastaan. Saksalaiset eivät esittäneet ihmeitä, mutta niitä ei vaadittukaan joukkueiden tasoeron ollessa luokkaa valtava.
JT: Omissa papereissani Real Madrid lähti ennakkosuosikkina ottelupariin, mutta olin silti yllättynyt, kuinka ylivoimaisia hallitsevat mestarit olivat. Massimiliano Allegrin taktinen valinta paineistaa pallollista pelaajaa aggressiivisesti oli iso virhe, jonka seurauksena myös Los Blancosin avausosuma syntyi. Taktisiin virheisiin sortui myös Pep Guardiola, joka jätti Raheem Sterlingin penkille ja toi Ilkay Gündoganin tarjoamaan syöttösuuntia keskikentälle. Siellä täällä vaellellut saksalainen näytti siltä, ettei hän tiennyt, mihin olisi pitänyt liikkua. Pelaajien siirtely uusille pelipaikoille ei ole Guardiolalle harvinaista, mutta Aymeric Laporten istuttaminen laitapakiksi vauhdilla vyöryvää Pool-hyökkäystä vastaan oli paha virhearviointi. Summa summarum, omat odotukseni olivat korkealla ennen puolivälieriä, mutta pahemman luokan lässähdyshän tässä koettiin.
Kaikki neljä otteluparia vaikuttavat enemmän tai vähemmän ratkenneilta. Uskotko, että jollain paikkakunnalla saadaan kuitenkin vielä jännitystä?
KT: Barcelona, Real Madrid ja Bayern München ovat satavarmasti välierissä, sillä en pysty kuvittelemaan sellaista skenaariota, jossa joku näistä joukkueista onnistuisi pupeltamaan itsensä pihalle. Prosentit ovat myös Liverpoolin puolella, mutta City voi teoriassa vielä tehdä tästä otteluparista jännittävän. Se vaatisi kuitenkin täydellistä onnistumista. Cityn on tehtävä kolme maalia, mutta ennen kaikkea pidettävä oma maalinsa puhtaana, sillä yksikin vierasmaali käytännössä sinetöisi Liverpoolin jatkopaikan. Guardiola teki ensimmäisessä osaottelussa selkeitä taktisia virheratkaisuja ja on mielenkiintoista nähdä, millä tavalla City lähestyy toista osaottelua. Liverpool tulee kärsimään Jordan Hendersonin pelikiellosta, sillä hänen oletettu korvaajansa Georginio Wijnaldum ei ole tällä kaudella päässyt parhaimpaan vireeseensä. Jätän Cityn jatkopaikalle pienen mahdollisuuden. Jos Mohamed ”maailman paras” Salah ei pelaa, on Liverpool isossa lirissä.
JT: Ihmeitä saa tapahtua, mikäli Barca, Real ja Bayern eivät ole välierissä. Ainoa altavastaaja, jolla on pienet saumat, on Man City. Nyt Guardiolan ei tarvitse arpoa, miten Liverpoolin gegenprässin saisi kesytettyä, vaan Taivaansinisten on heitettävä kaikki peliin alusta lähtien. Salahin poissaoloa en näe ihan niin dramaattisena, sillä Pool puolusti koko toisen jakson todella syvältä ja hämmentävää kyllä erittäin hyvällä menestyksellä. Näyttääkin siltä, että Jürgen Klopp sai Virgil Van Dijk’n mukana uuden puolustuslinjan. Jykevä hollantilainen hoitaa paitsi oman ruutunsa, myös ohjaa muita ja esimerkiksi Dejan Lovren pelasi avausosassa luultavasti parhaan pelinsä Reds-paidassa. Hendersonin pelikielto aiheuttaa kuitenkin harmaita hiuksia, sillä kun myös Emre Can on loukkaantuneena, ei Poolilla ole yhtäkään puolustavaa keskikenttäpelaajaa. Henderson ei ehkä ole planeetan seksikkäin pelaaja, mutta hän on yllättävän hyvä liikuttamaan pelivälinettä ja rytmittämään peliä. Milner, heikon kauden pelannut Wijnaldum ja upean maalin Cityn verkkoon tykittänyt Alex Oxlade-Chamberlain ovat enemmän ravaajia, joten keskikentän tasapaino ei ole ihanteellinen.
City taas kaipaa kipeästi Sergio Agüeroa kärkeen, sillä Gabriel Jesusista ei avausosan perusteella ole vielä isojen pelien vastuun kantajaksi. Kauden aiempi Etihadin kohtaaminen päättyi 5–0 Citylle, mutta silloin Sadio Manen punainen kortti tarjosi vetoapua isännille. Liverpool varmasti pyrkii pitämään pelin mahdollisimman pitkään maalittomana, jolloin Cityn on pakko ottaa enemmän riskejä, mikä avaa tiloja planeetan parhaalle vastaiskujoukkueelle.
Manchester City on käyttänyt järjettömiä summia joukkueensa vahvistamiseen. Nyt taival Mestarien liigassa uhkaa jälleen päättyä ennen aikojaan. City voittaa Valioliigan mestaruuden, mutta voiko joukkueen kautta pitää kokonaisuutena onnistuneena?
KT: Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys ja vastaus varmasti riippuu täysin siitä, kenelle se esitetään. Manchester Cityn kannattajat ovat kovasti uskotelleet itselleen ja muille kotimaan sarjan olevan edelleen joukkueen prioriteetti numero yksi, mutta olettaisin seuran taustavaikuttajien suurimpana päämääränä olevan merkittävän europystin tuominen Manchesterin siniselle puolelle. City tulee voittamaan tällä kaudella tuplamestaruuden, mutta en minä ainakaan joukkueen kautta nappionnistumisena voi pitää. Toki Mestarien liigassa kyse on yksittäisistä otteluista, joissa yllätyksiä voi tapahtua, mutta näillä panostuksilla jääminen välierien ulkopuolelle olisi pienimuotoinen katastrofi. Jos näin tulee käymään, on Guardiolalla ensi kaudella paljon todistettavaa kahden peräkkäisen vuoden nolon pudotuspelivaiheen tappion jälkeen.
JT: Jalkapallo on nykypäivänä niin hektistä, että tietyt realiteetit tuntuvat unohtuvan hetken huumassa. Cityn ylivoima Valioliiga-kentillä on ollut niin musertavaa, ettei kukaan tunnu muistavan joukkueen päässeen viime kaudella nippa nappa UCL-paikoille. City on kyllä käyttänyt hurjasti rahaa, mutta sen ydinryhmä alkoi olla suurelta osin parasta ennen päivän ohi, kun Guardiola remmiin saapui. Citylle tuntuu käyneen monien papereissa klassinen nälkä kasvaa syödessä -ilmiö, sillä ei sitä nostettu turnauksen voittajasuosikkeihin kauden alla. Valioliigan voittaminen oli ehdottomasti ykkösprioriteetti vaikean viime kauden jälkeen ja se on tulossa hyvin todennäköisesti sarjan uudella piste-ennätyksellä. En siis pitäisi Cityn kautta missään määrin floppina, sillä Valioliigan valloittaminen on todella haastava tehtävä, mistä kertoo jo se, että viime kauden suvereeni mestari Chelsea tulee jäämään kärkinelikon ulkopuolelle. Guardiolan projektin seuraava etappi on Mestarien liiga, joka on prioriteetti numero yksi ensi kaudella. On myös hyvä muistaa, että Jose Mourinho on polttanut lähes saman määrän puntia kaupungin punaisella puolella, mutta ei kellään tuntunut käyvän pienessä mielessäkään, että Punaiset paholaiset menisivät Mestarien liigassa päätyyn asti.
Pep Guardiola on arvostettu hahmo City-fanien keskuudessa. (Laurence Griffiths/Getty Images)
Viime viikon raadissa kyselimme lukijoilta, kuka voittaa tämän kauden turnauksen. Barcelona (33%) oli selkeä ykkönen ja Real Madrid (21%) tuli toisena. Yhdytkö lukijoiden näkemykseen?
KT: Kyllä kansa tietää! Tosin tässä tapauksessa joudun olemaan lukijoidemme kanssa hieman eri mieltä, sillä pidän Bayern Munchenia koko höskän suurimpana ennakkosuosikkina. Saksalaisten moottorin käynnistyminen vei hetken odotettua pidempään, mutta viime kuukausina nahkahousut ovat olleet Euroopan vakuuttavin seurajoukkue. Bayernin pelaajamateriaali on uskomattoman laadukas ja syvä, sillä esimerkiksi ensimmäisessä osaottelussa Sevillassa päävalmentaja Jupp Heynckesillä oli varaa jättää Arjen Robbenin ja James Rodriguezin tapaisia meritoituneita suurpelaajia penkille. Lukijoidemme suosikkien voitto ei yllättäisi, mutta omissa papereissani tänä vuonna ei löydy saksalaisten voittaneita.
JT: Tämän kauden Mestarien liiga on siitä mielenkiintoinen, että maanosan terävin kärki vaikuttaa tasaisimmalta pitkään aikaan. Viime viikolla liputin Bayernin puolesta, mutta Realin näytös Torinossa sai minut uumoilemaan valkopaitojen kolmatta perättäistä mestaruutta. Madridissa on tunnetusti priorisoitu isokorvaista pystiä ja joukkue on osoittanut suuruutensa Juvea ja PSG:tä vastaan. Zinedine Zidane tuntuu poikkeuksetta löytävän oikeat rohdot yksittäisen ottelun voittamiseen eikä Ronaldon kuusi häkkiä kolmeen jatkopeliin jätä arvailujen varaa. Blaugrana on ollut kotimaassa vakuuttava, mutta sekasortoinen Chelsea tai sympaattinen AS Roma eivät ole niin kovia mittareita, että tämän kauden Barcan venymiskykyä voisi tarkemmin arvioida. Uskallan siis asettua poikkiteloin kollegan ja lukijoiden kanssa.
Mestarien liigan loppuvaiheen ratkaisupeleissä pyörii vuodesta toiseen samat joukkueet. Joko tämä alkaa puuduttamaan ja mitä asialle voisi tai pitäisi tehdä?
KT: Kyllä puuduttaa ja samojen joukkueiden vuosittaisten kohtaamisten myötä ainakin oma intoni Mestarien liigaa kohtaan on tasaisessa laskussa. Ainoa toimenpide asian korjaamiselle lienee kylmien realiteettien hyväksyminen. Jos UEFA ei lanseeraa palkkakattojärjestelmää tai tee muita radikaaleja muutoksia raha-asioiden tasapuolistamiselle, ei tilanne tule tästä muuttumaan miksikään. Suuret ovat suuria myös kymmenen vuoden päästä, joskin mukana saattaa olla joku Manchester Cityn tai PSG:n tapainen äkkirikastunut nousukas. Kohdistaisinkin päähuomioni Euroopan muihin jalkapalloturnauksiin. Uusimpien uudistusten myötä UCL on jatkossa lähinnä Euroopan neljän suursarjan suurjoukkueiden temmellyskenttä, mutta pienellä viilauksella Eurooppa-liigasta voisi saada varsin toimivan ja viihdyttävän turnauksen. Se, kiinnostaako näistä asioista päättäviä vähemmän mediaseksikkäiden seurojen asioiden ajaminen onkin sitten ihan eri asia.
JT: Palkkakatto on teoriassa kiinnostava ajatus, mutta ei korjaa ongelmaa. Palkkaerot ovat seurausta yhä epätasaisemmaksi käyvästä tulonjaosta, johon pitäisi puuttua. Miten, onkin sitten kinkkisempi kysymys. Valioliigan nettoamia tv-varoja, kun ei voi jakaa esimerkiksi hollantilaisseuroille. Tietyllä tapaa myös Mestarien liiga on paradoksaalinen. Europeleistä poissulkemisen uhalla UEFA voi painostaa seuroja noudattamaan FFP-sääntöjä, mutta yhtäältä UCL-rahat kasvattavat tuloeroja suurien ja keskisuurien seurojen välillä. Yleisesti ottaen jalkapallotalous ilmaisee markkinatalouden toimintalogiikkaa osuvasti. Jalkapallo on kokenut etenkin 2000-luvulla hurjan talouskasvun, joka on tuonut kaikkien kassoihin lisää varoja, mutta kuten kapitalismissa yleisemmin, ovat isot ja rikkaat kasvun vetureita ja keräävät sitä kautta suurimmat voitot. Tai, ehkä meidän on vain odotettava, että Lionel Messi ja Cristiano Ronaldo lopettavat uransa, jotta kilpailu tasoittuisi. Superpelaajat ovat dominoineet futismaailmaa aika tarkkaan kymmenen vuotta ja vain kolmena kautena iso korvainen pokaali on livennyt kaksikon edustamien seurojen ulkopuolelle.
Kansikuva: Shaun Botterill/Getty Images