Ota 10 € riskitön UCL-mobiiliveto Unibetille – avaa tili tänään!
Nyt se tuntuu olevan pinnalla, ja jopa muodikasta. Valioliiga-seura Arsenalin managerin Arsène Wengerin ”dissaaminen”, kuten nykynuoriso sen niin hauskasti ilmaisee. Arvonsa ymmärtävä ranskalainen tuntuu saavan lokaa joka tuutista, jopa Suomessa. Urheilulehden (9.2.2017) 6. numeron kannessa komeili aihetunniste ”#wengerout” (suom. Wenger ulos). Eikä Wengeriin kohdistunut kritiikki lopu vain manageriin, omansa saa myös koko joukkue ja yksittäiset pelaajat. Maamme eturivin selostajiin kuuluva Tuomas Virkkunen totesi eräässä Arsenal-pelissä Mesut Özilin otteista: ”jos on löysä, niin on löysä”.
Onko Wenger valmentajana niin löysä, että hänen olemuksensa ja valmennusmetodinsa alkavat heijastua myös pelaajiin? Sataprosenttista varmuutta 67-vuotiaan konkarimanagerin valmennusmetodien vaikutuksesta joukkueeseen ei ole, mutta hyvin paljon pystyy päättelemään. Jalkapallo on osoittanut jälleen rumat kasvonsa tapaus-Wengerissä: mies, jota pidettiin uudisraivaajana ja mullistajana, on nyt tuomittu kelkasta pudonneeksi dinosaurukseksi, joka yrittää pyristellä mukana vielä viimeiseen asti.
Pohjimmainen selitys
Ovathan dinosaurus-vertaukset täysin selitettävissä. Wenger on ollut hyvin pitkälti teoreettinen ja filosofinen valmentaja, idealisti sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta käsittämätöntä kyllä, hän on vasta viime vuosina tutustuttanut joukkueensa tiiviiseen, matalablokkiseen puolustamiseen ja siitä seuranneisiin vastahyökkäyksiin. Tilanteenvaihtopeliin on siis tuotu välittömän pallokontrollin sijaan korkeariskisempi ja suoraviivaisempi vastahyökkäys. Tuntuu jotenkin brutaalilta, että yksi meritoituneimmista ransakalaismanagereista löytää pelifilosofiaansa vasta uran ehtoopuolella uusia, selkeitä elementtejä.
Tai ehkä kyse on vain siitä, että Tykkimiesten fanit ovat turhautuneita vähäiseen pokaalisaldoon ja helpoin väylä tunnepatojen purkautumiselle on osoittaa ne penkinpäässä toppatakkinsa kanssa taistelevaan älykköön. Tälläkin hetkellä Arsenalilla on Valioliigan puolella vain viisi tappiota ja viisi tasapeliä ja joukkue on muun muassa päästänyt vähemmän osumia kuin Manchester City. Ei siis kokonaan huonosti.
Aikanaan vallankumouksellinen älykkö, tänä päivänä huippufutiksesta jälkeen jäänyt jäärä? Kuva: Jasper Juinen/Getty Images
Toinen teoria on, että Wenger on vain yksinkertaisesti pudonnut nykyvalmentajien kelkasta, jonka tuloksena tilanne näyttää paljon karummalta kuin se oikeasti onkaan. Otteluiden sisällä ja otteluiden välillä tapahtuu liian suuria tasonnotkahduksia ja taktista reagoimattomuutta, jotta ranskalainen mestariluotsi voitaisiin rinnastaan modernien jalkapallonerojen yhteyteen.
Viimeinen oljenkorsi
Wengerin Arsenal voi sanoa jo lähes varmasti hyvästit Valioliigan mestaruudelle, jolloin suurista pokaaleista jäljelle jää Mestarien liiga. Eipäs sekään kovin ruusuisesti jatku, sillä vastaan asettuu saksalainen suurseura FC Bayern München. Joukkueilla on värikäs historia keskenään juuri Mestarien liigan puolelta, mutta tässäkään kohtaamisessa ei saisi mennä liikaa historian havinoihin.
Suurin ja merkittävin teko tapahtuu kuitenkin kentällä. Viheriöllä, vihreällä veralla. Yksittäisten pelaajien yksittäisiin suorituksiin ei historian tuntemus vaikuta. Joillekin se toki saattaa aiheuttaa henkistä epävarmuutta, mutta kyseessä on kuitenkin rautaiset urheilijat puolin ja toisin. Asiat, joka ottelun lopputulemaan vaikuttavat ovat pelilliset teot ja se, miten valmentajat saavat ryhmitettyä, rytmitettyä ja opastettua pelaajat omaa joukkuetta hyödyttäville alueille.
Ja näin päästään jälleen kerran Wengerin heikkouden ytimeen: miten luoda kahteen tuiki tärkeään otteluun voittava ja toimiva pelitapa? Arsenal on osoittanut, että se kykenee puolustamaan kollektiivisesti ja syvällä omalla puolustuskolmanneksella. Puuskaiseksi vastatuuleksi tulee kuitenkin erittäin tasapainoinen ja vahvan yhteistyön omaava Bayern. Vastahyökkäykset perustuvat onnistuneeseen tilanteenvaihtoon ja sitä seuraavaan tasapainottoman vastustajan piiskaamiseen. Vastahyökkäyksillä pyritään käyttämään laajat tyhjät tilat epäsuhtaisesti ryhmittyneen vastustajan takana, väleissä ja etupuolella.
Onko siis Wengeristä taktisten pähkinöiden särkemiseen, jos tilanteenvaihdot eivät onnistukaan vastustajan kovan vastaprässin ansiosta? Jos Bayernin neljän pelaajan puolustuslinja ei sorru tasapainottomuuteen tai keskikentän pohjapelaajat kykenevät liikkeellään paikkaamaan tyhjiä tiloja? Mikä siis on Wengerin täsmäase Bayernia vastaan?
Pahoin pelkään, ettei tällaista ole.
Kaikki Mestarien liigan ottelut ovat nähtävissä ViaPlay-palvelussa.
Kansikuva: Shaun Botterill/Getty Images