Venäläinen kansanedustaja – ja maan palloliiton jäsen Igor Lebedev – ehdotti viime viikolla, että jalkapallohuliganismista tulisi tehdä oma virallinen urheilulajinsa ennen ensi kesänä Venäjällä järjestettäviä jalkapallon MM-kisoja. Kauneimman urheilulajin siivellä aikojen alusta asti roikkunutta vitsausta on kohupoliitikon toimesta jälleen nostettu jalustalle, tällä kertaa varsin eriskummallisella tavalla.
Lebedev on aikaisemminkin tullut tunnetuksi vastaavan kaltaisista, terävistä lausunnoistaan. Mies on toisen tunnetun rääväsuupoliitikon Vladimir Zhirinovskin poika, joten kauas ei ole omena pudonnut puusta.
Mutta mistä tämänkaltaiset ideat kumpuavat ja mitä löytyy seuraaviin MM-kisoihin valmistautuvan kansakunnan syvistä riveistä?
Tutkija perkaa taustoja
Sosiologiaa, Venäjän yhteiskuntaa ja sen rikollisverkostoja yli 20 vuotta tutkinut tohtori Svetlana Stephenson kertoi näkemyksiään DW:n Worldlink-podcastissa. Hän ei uskonut poliitikon olevan täysin vakavissaan ehdotuksensa kanssa.
— Lebedev taisi olla puolitosissaan. Lähinnä hän yritti vaikuttaa uhmakkaalta. Tuskinpa kukaan otti hänen kommenttejaan kirjaimellisesti.
Lebedevin ehdotus oli toki provosoiva, mutta kertoo silti jotain asenteista itärajan tuolla puolen. Venäjällä suhtautuminen väkivaltaan on aina ollut varsin löyhä ja länsimaihin verrattuna paljon koruttomampi. Lebedev oli esimerkiksi viime kesän EM-kisojen levottomuuksien suhteen täysin eri linjoilla muiden virallisten tahojen kanssa. Hän kehui vuolaasti pahennusta aiheuttaneita maanmiehiään ”hyvin tehdystä työstä”.
Lebedevin visiossa kaksi 20 hengen kokoista aseistamatonta ryhmää kohtaisivat toisensa stadionilla ”dhakan”, eli tappelun, merkeissä.
Suomessa vähälle huomiolle on jäänyt se, että Latviassa on jo perustettu muutama vuosi sitten organisaatio nimeltä Team Fighting Championship, TFC. Youtubesta voi löytää vaivattomasti materiaalia, joissa kaksi viiden hengen joukkuetta ottavat kehässä mittaa toisistaan turnausmuotoisesti. Näissä tapahtumissa joukkueen jäsenet ovat ainakin nimellisesti eri jalkapalloseurojen kannattajia ja muun muassa ruotsalaisen IFK Göteborgin huligaaniryhmä Wisemen on jo osallistunut hämmentävään kamppailutapahtumaan.
— On totta, että Venäjälläkin on järjestetty jo pitkään huligaaniryhmien, eli firmojen, välisiä organisoituja tappeluita. En silti usko, että kukaan osallisista haluaisi väkivallan olevan valtiovallan ohjaamaa. Se veisi pohjan koko kuviosta. Se, että huliganismi on lailla kiellettyä, tekee siitä entistä kiehtovampaa monen silmissä, Stephenson arvioi.
Moskovassa syntynyt, mutta Lontoossa Metropolitan-yliopistossa opettajana toimiva Stephenson tietää mistä puhuu. Hän julkaisi vuonna 2015 kattavan teoksen nimeltä Gangs of Russia — From the Streets to the Corridors of Power, joka kertoo syväluotaavasti Venäjän alamaailmasta ja huligaanikulttuurista. Hän tietää kertoa myös, että venäläiset ovat erittäin organisointikykyisiä, joka onkin yksi erittäin leimallinen ominaisuus venäläisessä huligaanikulttuurissa.
— He ovat jo kauan sitten kehittäneet käsitteen, joka tunnetaan yleisesti ”Venäjän tyylinä”. Ensin sovitaan jokin syrjäinen paikka ja osallistujien määrä. Sen jälkeen paikalle saavutaan treenattuna ja hyvin valmistautuneena, tarkoituksena piestä vihollisryhmä mahdollisimman tehokkaasti, Stephenson valottaa.
— Mutta heille väkivallan ilo – jos näin voi sanoa – tulee siitä, että toiminta on täysin laitonta. Sen vuoksi en usko, että Lebedevin ehdotus voisi ikinä toimia.
Lebedev on yrittänyt perustella kantaansa sillä, että valvotut yhteenotot suuntaisivat hallitsemattoman rettelöinnin rauhallisempaan suuntaan. Väite tuntuu vähintäänkin kummalliselta, sillä väkivaltahan ei kuitenkaan koskaan ole rauhallista.
Stephenson toteaa, että ”Venäjän tyyliin” kuuluu, että firmat tappelevat keskenään. Konfliktit tapahtuvat vain vihollisen, eli vastustajajoukkueen kannattajien, kanssa. Ulkopuoliset ja sivustaseuraajat ovat ”siviilejä”, jotka pyritään normaalisti jättämään rauhaan. Huligaanit haluavat itse säännellä toimintansa, ei antaa valtaa hallitukselle.
Marseillessa kylvettiin tuhoa
Viime kesänä Ranskan EM-kisoissa venäläiset kannattajat olivat isosti otsikoissa huonon käytöksensä takia. Kun muistelee uutiskuvia esimerkiksi Marseillen Velodrome-stadionilta, on vaikea yhtyä väitteeseen ettei ulkopuolisia vahingoitettaisi. Venäläiset huligaanit näyttivät nimittäin aivan tietoisesti hyökkäävän tavallisten englantilaisturistien kimppuun katsomossa.
— Venäläiset jalkapallokannattajat käyttäytyvät eri lailla ollessaan ulkomailla. Kotimaassaan keskenään kamppailevat firmat yhdistyvät yhteisen edun nimissä, kukistaakseen muiden maiden fanit, taustoittaa Stephenson.
Venäläiset huligaanit ovatkin aivan omaa kaliiperiaan muihin verrattuna. He ovat treenattuja ja huippukuntoisia. Vahvoja miehiä, jotka ovat myös mentaalisesti viimeisen päälle valmistautuneita. Tappeluja hakiessaan he ovat selvin päin ja liikkuvat tiiviissä ryhmissä. Tämän vuoksi he saivat muun muassa Marseillessa aikaan niin valtavaa tuhoa. Oluen kyllästämät britit eivät yksinkertaisesti pystyneet vastaamaan haasteeseen, vaikka heitä oli kaupungissa reilu enemmistö.
Marseillessa oli levotonta ennen Englannin ja Venäjän välistä ottelua. (Kuva: Carl Court/Getty)
Huliganismin on vuosikausia sanottu olevan vain nuorten miesten tapa päästellä höyryjä ja saada sisältöä tylsään elämään. Mutta varsinkin itäblokin maissa siitä on yhä enenevissä määrin tullut myös tapa osoittaa omaa maskuliinisuuttaan. Kyse ei ole enää pitkään aikaan ollut pelkästä huono-osaisten harrastuksesta. Keskiluokkaisuus on vahvasti edustettuna myös tässä genressä.
Välillä kuulee puhuttavan kunnian koodista. Mitä ihmettä sillä tarkoitetaan. Onko sellaista edes olemassa?
— Kyseessä on alakulttuuri, jossa on omat kirjoittamattomat lakinsa, johon ei kuulu esimerkiksi lapsien, naisten tai vanhuksien pahoinpitely. Mutta kuten niin usein tämän kaltaisissa kirjoittamissa laeissa, säännöt ovat häilyviä. Tämä korostuu etenkin silloin, kun alkoholi on mukana kuvioissa. Sanoisin kuitenkin, että yleisenä pyrkimyksenä edelleen on välttää ”siviileihin” kohdistuvaa väkivaltaa, Stephenson sanoo.
— Korkean riskiluokituksen otteluissa ne katsojat, jotka eivät identifioidu vastustajan kannattajiksi, saavat todennäköisemmin olla rauhassa, verrattuna niihin, jotka vaatetuksellaan linkittyvät selvästi esimerkiksi toisen joukkueen firmaan.
Idässä pitkä historia pieksäjäisillä
Palataan vielä kansanedustaja Lebedevin päänavaukseen joukkotappeluiden muovaamisesta omaksi urheilulajikseen. Vaikka kuinka pyörittelee, ajatus kahden huligaaniryhmän valvotuista yhteenotoista tuntuu silti täysin käsittämättömältä. Kuinka viranomaiset pystyisivät takaamaan, ettei kukaan kuole väkivallan seurauksena? Myös tutkija Stephenson ymmärtää problematiikan, mutta yrittää samalla kuitenkin hahmottaa kääntöpuolta.
— Lebedevin tarkoitusperänä saattaa olla eräänlaisen rehellisen taistelun järjestäminen. Tietysti väkivallan luonne on aina hyvin arvaamaton, joka voi äärimmillään johtaa jopa kuolemaan.
— On silti sanottava, että aloite ei ole ainutlaatuinen. Niin hullulta kuin tämä kuulostaakin, tiedän Venäjällä olevan paikkakuntia joissa viranomaiset järjestävät tappelutapahtumia, pieksäjäisiä. Brutaali miesten välinen kamppailu on niin juurtunut osa venäläistä muinaisperinnettä.
— Viimeisimmät tutkimukseni Moskovassa ovat osoittaneet, että siellä kaupungin lähiöissä on hyvin yleistä, että erilaiset katujengit selvittävät välejään, Stephenson lisää.
Venäläisen ja perinteisen länsimaisen huligaanin ero ei silti ole niin yksiselitteinen kuin voisi helposti kuvitella. Kaikki eivät idässäkään pidä ”Venäjän tyylistä” ja kaikesta siitä järjestelmällisyydestä mitä se sisältää. Monet ihannoivat edelleen länsimaista kulttuuria, jossa asiat tapahtuvat spontaanimmin ja epäjärjestelmällisemmin.
Kuuma kysymys on, miten käy 2018 Venäjän kotikisoissa?
Venäläiset fanit näyttivät todella ruman puolen itsestään viime kesän EM-kisoissa. Odottaako tohtori Stephenson kannattajien yhteenottojen raaistuvan entisestään ensi kesänä, kun kisat käydään Venäjän omalla maaperällä?
— Uskon että väkivalta on valitettavasti väistämätöntä. Mutta tiedän Venäjän poliisilla olevan paljon valtaa. He pyrkivät valmistautumaan kisoihin hyvin etukäteen, pyrkien keskusteluyhteyteen firmojen kanssa. Yleisesti ottaen huligaanit kaikkialla ovat samanlaisia. He eivät halua vankilaan, saati saada matkustuskieltoja. Tämä antaa poliisille lisää työkaluja ongelmien ennaltaehkäisemiseen.
Tuoreessa BBC:n tekemässä dokumentissa eräs haastateltavaksi suostunut huligaani epäilee, että tavalliset turistiperheet lapsineen saanevat olla rauhassa. Sen sijaan ulkomaalaiset miesporukat – varsinkin englantilaiset – voivat varautua ”saavansa turpaansa”.
Venäjällä ei luotto oman maan viranomaisiin ole edelleenkään erityisen suurta. Normaalisti huono maine ei ole hyve, mutta tässä asiassa siitä on poliisille hyötyä.
Jalkapallokannattajat tietävät, että Venäjän poliisin kanssa ei parane joutua ongelmiin. Varsinkin nyt, kun uhkakuvia on maalailtu laajasti ympäri jalkapalloilevaa maailmaa, haluaa presidentti Vladimir Putin varmasti todistaa syytökset turhiksi.
Ulkokuori tullaan kiillottamaan vaikka väkisin. Ja silloin kaikki keinot ovat sallittuja.
Artikkelikuva: Getty