Meksiko selvisi kisoihin jatkokarsinnan kautta. (Getty)
Faneille.comin täsmävahvistus jalkapallon MM-kisojen ajaksi, Luis Orozco, tulee seuraamaan Meksikon otteita suurennuslasin kanssa kisojen ajan. Ensimmäiseksi Luis käy läpi Meksikon kokoonpanon kisoissa. Maalla oli vaikeuksia karsinnoissa, mutta joukkue kuitenkin selvitti tiensä MM-kisoihin jatkokarsinnassa Uutta-Seelantia vastaan. Lopullinen joukkue on nimitetty, ja jos ketään ei menetetä loukkaantumisille, seuraavat pelaajat näyttävät taitonsa Brasiliassa:
José de Jesús Corona (maalivahti – Cruz Azul): ”Chuy” Corona on ollut pitkään yksi Meksikon parhaimmista maalivahdeista. Vuonna 2006 Saksassa hän oli kakkosmaalivahtina Oswaldo Sánchezin jälkeen, mutta ei päässyt Etelä Afrikan kisoihin baaritappelun vuoksi. Nyt hän kohtaa kovaa kilpailua pelipaikastaan, mutta on näköjään valmentajan suosikki hyvän boksin hallinnan ja liikumisen takia. ”Chuy” voitti kultaa Olympialaisissa kaksi vuotta sitten.
Guillermo Ochoa (maalivahti – Ajaccio): ”Memo” Ochoa aloitti jo nuorena Meksikon suurseuran Américan ykkösmaalivahtina, ja Meksikon mestaruuden jälkeen moni odotti hänen lähtöään ulkomaille. Doping-skandaalin takia Euroopan suurseurat eivät raottaneet ovea, mutta kun hänet todettiin viattomaksi, sai hän tarjouksen Ranskan Ajacciosta. Häntä pidetään yhtenä Ranskan liigan parhaimmista maalivahdeista. Valitettavasti, hänet nähdään vain shot-stopperina, joten kohtalona voi olla jäädä penkille kolmansissa peräkkäisissä MM-kiskoissa.
Alfredo Talavera (maalivahti – Toluca): Chivas-kasvatti ”Tala” on nostanut pelitasoaan huomattavasti Toluca-siirron jälkeen. Hyvin tekninen maalivahti, mutta pettää joskus luottamuksen. Selkeästi kolmas maalivahti.
Miguel Layún (vasen/oikea wingback – América): Veracruzista kotoisin, oli ensimmäinen meksikolainen pelaaja Italian Serie A:ssa kun sai kutsun Atalantaan, mutta hän ei viihtynyt siellä pitkään. Epäonnistumisen jälkeen hän sai kuitenkin paikan ja valmentajan luottamuksen Américassa. Américan fanit eivät pidänneet hänestä ja alkoivat kiusamaan häntä twitterissä hashtagilla #TodoesculpadeLayún (kaikki on Layúnin syytä) aina kun hän teki virheen. Kaverin piti oikeasti käydä psykologilla ja on nyt Meksikon parhaimmista pelaajista, ja melkein varmasti avauskokoonpanossa. Layúnilla on nykyisin oma vaatemallisto, jonka nimi on tietysti #Todoesculpadelayún.
Carlos Salcido (vasen wingback / toppari / puolustava keskikenttä – Chivas): Jos Salcido olisi syntynyt Yhdysvalloissa, hänen elämäntarinastaan olisi tehty jo elokuva: Kotoisin köyhästä perheestä länsi-Meksikosta, äitinsä kuoli kun hän oli 8 vuotias. Nuorena hän yritti muuttaa laittomasti Yhdysvaltoihin kolme kertaa, mutta ei saanut jäädä. Hän oli jo 20 vuotias kun Chivas-scoutitlöysivät hänet, ja sittemmin hänen jalkapallouransa on vienyt hänet PSV Eindhoveniin (jossa oli ensimmäinen meksikolainen Eredivisien mestari), Fulhamiin ja takaisin Meksikoon. Salcido on ollut maajoukkueessa aika pitkään ja oli myös mukana kun Meksiko voitti olympiakultaa.
Paul Aguilar (oikea wingback – América): Paul Aguilar kasvoi Sinaloassa, jossa baseball on suositumpi kuin jalkapallo. Lapsena hän haaveli MLB-urasta, mutta nämä ovat jo hänen toiset jalkapallon MM-kisat. Hän pystyy hyökkäämään yhtä hyvin kuin puolustamaan.
Andres Guardado (vasen wingback / vasen keskikenttä / vasen winger – Bayer Leverkusen): ”El Principito” (pikku prinssi) oli Meksikon suuri yllätys vuoden 2006 kisoissa, jossa hän oli vasta 18-vuotias. Hänellä on jo pitkä ura Euroopassa, jossa hän on pelannut Deportivo La Coruñassa ja Valenciassa ennen siirtoaan Saksaan. Hän on nopea ja tarjoaa erinomaisia keskityksiä.
Héctor Moreno ( toppari – Espanyol): Pumas UNAM:in kasvatti voitti Meksikon ensimmäisen alle 17-vuotiaden maailmanmestaruuden vuonna 2005. Siirtyi nuorena AZ Alkmaariin, ja sieltä Espanyoliin jossa hän on ollut jo 3 vuotta. Pelasi jo Etelä-Afrikan kisoissa.
Francisco Javier Rodríguez (toppari – Cruz Azul): ”Maza” Rodríguez on Meksikon toiseksi pisin pelaaja. Häntä ajattellaan olevan kömpelö ja puolustuksen heikoin lenkki, mutta hän on silti edustanut Chivasia, PSV Eindhovenia, VfB Stuttgartia ja Américaa ja on melkein varmasti avauskokoonpanossa Brasiliassa. Fyysinen puolustaja, mutta tekee virheitä huolestuttavan usein ja on aika kuumaverinen.
Diego Reyes (toppari – Porto): Nuori pelaaja, joka siirtyi viime vuona Portugaliin Américasta ja voitti Olympiakultaa Lontoossa vuonna 2012. Laadukas puolustaja, mutta maajoukkueen paita painaa vielä liikaa, kuten nähtiin karsinnoissa, kun Meksiko hävisi Hondurasia vastaan Azteca stadionilla.
Rafi Marquez alkaa olla kelpoinen ikämiessarjoihin, mutta on edelleen yksi johtavista puolustajista Meksikossa. (Getty)
Rafael Márquez (toppari / libero / puolustava keskikenttä – León): ”Rafa / El Káiser de Michoacán” Márquez on varmasti yksi tunnetuimmista Meksikon pelaajista eurooppalaiselle yleisölle. Siirtyi nuorena Atlasista Monacoon, jossa voitti Ranskan mestaruuden, ja sieltä Barcelonaan, jossa hänellä oli loistava pitkä ura, joka sisälsi Espanjan Ligan ja Champions League:n mestaruuksia. Siirtyi sen jälkeen New York Red Bullsiin, mutta Isossa Omenassa ei peli kulkenut, ja edessä oli paluu Meksikoon. Márquez nousi tuhkista pelillisesti uudelleen Leónissa, jossa hän auttoi seuran voittamaan mestaruuden. Hän ei ole enää niin nopea, mutta on edelleen puolustuksen järjestävä mies ja antaa erinomaisia pitkiä syöttöjä hyökkäykseen.
Miguel Ángel Ponce (vasen wingback – Toluca): ”El pocho” (yleensä halventava termi meksikolais-yhdysvaltalaisille) syntyi Sacramentossa Californiassa, mutta on Chivasin kasvatti. Hän oli pelaamassa MM-kultaa voittaneessa juniorijoukkueessa. Melkein varmasti penkillä Brasiliassa, mutta tulevaisuudennäkymät ovat hyvät.
José Juan Vázquez (puolustava kesikenttä – León): ”El gallito” (kukko) aloitti uransa Toros Celayassa ennen siirtoaan Leóniin samassa Guanajuaton osavaltiossa. ”Negro” Medinan loukkaantumisen jälkeen hän näyttää olevan Meksikon keskikentän ankkuri MM-kisoissa.
Javier Aquino (oikea keskikenttä / oikea winger – Villarreal): Siirtyi Cruz Azulista Espanjaan viime kaudella, ja pikkuhiljaa sai peliaikaa seurassa. Nopea pelaaja, joka sai kutsun maajoukkueeseen ihan viimeisillä hetkillä Luis ”Chapo” Montesin jalanmurtuman jälkeen toukokuun lopussa. Hän oli myös mukana Lontoon Olympialaisissa.
Hector Herrera (keskikenttä / keskikenttä- Porto): ”Zorro” (kettu) Herrera on yksi Meksikon mielenkiintoisista pelaajista. Ujo, laiha mies joka juoksee koko matsin ja voi puolustaa yhtä hyvin kuin hyökkätä. Pachucan kasvatti, oli tärkeä osa Meksikon olympiakultaa saavuttaneessa joukkueessa.
Isaac Brizuela (keskikenttä – Toluca): ”Conejito” (pupunen) Brizuela on nopea, tekninen keskikenttämies, joka oli myös mukana Lontoossa.
Marco Fabián (hyökkäävä keskikenttä – Cruz Azul): ”Marquito” Fabián on yhtä tunnettu erinomaisesta vasemmasta jalastaan kuin pitkistä baarikierroksistaan. Auttoi Chivasia etenemään Copa Libertadoresin finaaliin vuonna 2010. Ura, joka oli jo menossa alamäkeen Lontoon olympiakisojen jälkeen kääntyi uuteen nousuun sirrolla México D.F.:n Cruz Azuliin. Barcelonan kannattajat muistavat hänet näistä maaleista.
Carlos Peña (keskikenttä – León): ”Gullit” Peña on yksi niistä pelaajista, joista voisi ajatella että hänellä ”on neljä keuhkoa”, kun mies jatkaa kentän edestakaisin ravaamista koko matsin ;). Auttoi Leónia nousemaan Meksikon pääsarjaan ja voittamaan kaksi liigamestaruutta perakkäin.
Oribe Peralta on yksi Meksikon tärkeimmistä pelaajista. (Getty)
Oribe Peralta (hyökkääjä – Santos Laguna): ”El Cepillo” (harja) / ”Hermoso” (komea) Perallan harteilla on Meksikon toiveet Brasiliassa. La Partida, Coahuilan ura alkoi loistamaan aika myöhään, ja meni pitkään ennen kuin sai valmentajiensa luottamuksen ja pääsi pelaamaan. Hänen maalinsa Brasiliaa vastaan Olympiafinaalissa varmistivat paikan Meksikon jalkapallohistoriassa ja meksikolaisten jalkapallofanien sydämessä. Hän loisti myös karsinnoissa Uusi-Seelantia vastaan México D.F.:ssä ja Wellingtonissa.
Javier Hernandez (hyökkääjä – Manchester United): ”Chicharito” (pikku herne) Hernández melkein lopetti jalkapallouransa kun ei saanut peliaikaa Chivasin riveissä. Kuitenkin, kun hän teki 21 maalia 28 ottelussa kaudessa 2009-2010, sai hän siirron Manchester Unitediin, jossa aloitti kovalla vauhdilla, muttei ole viime aikoina saanut enää peliaikaa. Hän pelasi Etelä Afrikassa, ja oli yksi parhaimmista Meksikon pelaajista silloin, vaikka ei ollut avauskokoonpanossa. Erinomainen maalintekijä, aloittaa valitettavasti melko varmasti penkillä Brasiliassa. Hänen isoisänsä ja isänsä ovat myös pelanneet MM-kisoissa.
Giovani dos Santos (hyökkääjä – Villarreal): ”Gio” voitti alle 17-vuotiaiden maailmanmestaruuden vuonna 2005, kun oli jo Barcelonan La Masian jalkapallo-opistossa. Kun ei päässyt Barcelonaan ykkösjoukkueeseen, yritti käynnistää ammatilaisena muualla. Uransa on viennyt hänet Tottenham Hotspuriin, Ipswich Towniin, Galatasaray:iin, Racing Santanderiin ja Real Mallorcaan, mutta tähti alkoi loistaa oikeasti vasta Villarealissa. Hän on yhtä hyvä pelirakentaja kuin viimeistelijä.
Raúl Jiménez (hyökkääjä – América): Jiménez auttoi Meksikoa silloin kun apua tarvittiin karsinnoissa tällä maalilla. Ei varmasti pelaa, mutta häntä on hyvä seurata tulevaisuudessa.
Alan Pulido (hyökkääjä – Tigres UANL): Pulidolla on vaikea saada peliaikaa seurassaan, mutta maajoukkuessa hän on jo tehnyt neljä maalia ystavyysotteluissa. Myös varteenotettava tähti tulevaisuutta ajatellen.