Toivottavasti tavoitan sinut, jonka kanssa kävin ikimuistoisen keskustelun jalkapallosta. Jos en, niin toivottavasti lukijoihini eksyisi joku niistä ikävän lukuisista vanhemmista, jotka huutavat suoranaisen rasistisia huutoja kenttien laidoilla junnupeleissä. Eriarvoisuus ei yksinkertaisesti kuulu urheilukentille.
Lopetit jalkapallon seuraamisen, kun maajoukkueeseen nousivat Shefki Kuqin lisäksi Perparim Hetemaj ja Eremenkon veljekset. Sanoit, että tällaiset kaverit ovat häpäisseet lajin. Menisivät pelaamaan oman maansa puolesta. Otit vieläpä esille Ranskan Kansallisen rintaman perustajan, nykyisen presidenttiehdokkaan isän, Jean-Marie Le Penin rasistisen kommentin, jossa hän vertasi Ranskan vuoden 1998 maailmanmestaruusjoukkuetta apinalaumaan. Sanoit: ”Suomalaiseksi synnytään.”
Et kannata HJK:ta, koska joukkue on täynnä väärän värisiä pelaajia. Mielestäsi on irvokasta, että tummaihoinen pelaaja nostaa kannun päänsä päälle. Se on Suomenmestaruus-pokaali, eikä kenelläkään muulla kuin suomalaisella ole oikeutta siihen koskea. Totesit: ”Suomalaiseksi synnytään.”
Mielestäsi jalkapallokentällä notkuvat pelaajat, eivät tee työtä kansakuntamme eteen, vaan ovat nauttimassa sosiaaliturvasta. Katsoit, että maahanmuuttajien ja muidenkin hankalasti lausuttavien sukunimien esiintyminen maajoukkuetasoa myöten vahvistaa näkemystäsi. ”Ja sitä paitsi ei näillä Yaghoupeille ja Zeneleillä ole mitään asiaa maajoukkueeseen, koska suomalaiseksi synnytään.”
Vaikka maajoukkuetason urheilu on viimeisiä patrioottisuuden linnakkeita, niin se ei kuitenkaan saa olla syy minkäänlaiseen rasismiin. On hienoa, että jääkiekon maailmanmestaruuskisat yhdistävät kansaa tavalla, joka on nostanut osaltaan Suomen sen lähihistorian suurimmasta lamasta vuonna 1995. Tulevat mestaruudet kuuluvat kuitenkin koko Suomelle. Me emme voi seistä kehityksen tiellä. Tuleva suomalaisuus on erilaista kuin mennyt. Suomalainen voi olla myös muun näköinen kuin kalkin valkoinen.
Suomalaiseksi myös synnytään, mutta suomalaiseksi voi myös kasvaa. Suurimmat suomalaiset jalkapallolupaukset ovat syntyneet muualla, mutta kasvaneet suomalaisiksi. Tosiasiassa urheilu on paras mahdollinen integraatioväline. Jokainen läpilyönyt Serge Atakayi tai Abukar Mohamed on esimerkki kovasta työstä ja onnistuneesta kotoutuksesta. Vaikka maahanmuuttoon liittyy useita ongelmia, joita on oikeutettua kritisoida, niin vaadin, että urheilukentät pidetään vapaina kaikesta rasismista ja ennakkoluuloista. En halua enää ikinä kuulla yhtäkään ”Tapa se apina!” -huutoa kentän laidan vanhemmilta junnupeleissä, saatikka lukea mielipidettä, jossa epäillään Mostagh Yaghoubin suomalaisuutta.
Jalkapallo on universaali kieli. Yhtälailla afgaaninuori pukee itsensä Messin pelipaitaan, kuin syntyperäisellä suomalaisnuorella on CR7:n julisteita seinällään. Puhumalla tätä kieltä pääsemme lähemmäs toisiamme. Urheilukentille ei kuulu uskontoihin tai politiikkaan liittyvät osittain täysin oikeutetutkin ennakkoluulot, vaan ne toimivat omilla universaaleilla säännöillään. Urheilukentät ovatkin parhaita integraation edistäjiä, niiden kautta ymmärrämme toisiamme aina vähän paremmin.
Jätetään siis ennakkoluulot ja stereotypiat kenttien ulkopuolelle ja tutustutaan toisiimme pelien tiimellyksessä. Koska jalkapallo siinä missä kaikki muukin urheilu on universaalia, jossa riippumattomilla ulkoisilla ominaisuuksilla ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista merkitystä.
Kansiuva: Paolo Bruno/Getty Images