Faneille.com, urheilumedian Zlatan.Inter Milanilla on edessään kohtalon kesä. Seura on romahtanut nopeasti Mestareiden liigan voittajasta yleiseksi vitsiksi, jolla ei tunnu olevan minkäänlaista pitkän tähtäimen ideaa siitä, miten joukkuetta oikein rakennetaan. Faneille.com koosti kuuden kohdan listan siitä, mitä Interin pitää ensi kesänä tehdä, jotta seuran uskottavuus palautuisi edes lähelle normaalitasoa.
1) Seuran taustat kuntoon
Inter on ollut viime vuosina kuin ilman kapteenia seilannut laiva. Massimo Moratti luopui kovasti rakastamansa seuran omistajuudesta vuonna 2013 ja käytännössä siitä lähtien Inter on ollut sekava, kriisistä toiseen seilaava joukkue. Sekasortoisessa Italiassa on vaikea rakentaa mitään pysyvää ilman, että asiat seuran taustalla ovat kunnossa. AC Milan nousi Euroopan parhaaksi seuraksi Silvio Berlusconin ja Adriano Gallianin valvovan silmän alla ja nykyseuroista Juventus on oiva esimerkki siitä, mitä ammattitaitoinen johtoporras voi saada aikaan.
Inter otti fiksun askeleen palkatessaan Walter Sabatinin urheilupuolen tekniseksi neuvonantajaksi. Sabatini on hyvämaineinen, tasonsa todistanut urheilupuolen ammattilainen, joka viime töikseen vastasi AS Roman operatiivisesta toiminnasta siirtomarkkinoilla. Sabatini on kunnostautunut eritoten nuorten lahjakkuuksien tunnistajana, joten hän sopinee lähtökohtaisesti varsin hyvin Interin uuden projektin keulakuvaksi.
Nimitys ei kuitenkaan ole mutkaton. Sabatinin tarkasta työnkuvasta ei tunnu olevan täyttä selkoa, sillä Interillä on palkkalistoillaan myös urheilutoimenjohtaja, jonka kanssa Sabatini toimii ikään kuin lomittain. Sabatinin vastuualueena on koko Interin omistavan Suning Holding Groupin urheilullisen toiminnan johtaminen, mutta raporttien mukaan juuri Sabatini on ollut neuvottelemassa Interin uutta päävalmentajaa. Viimeinen asia, mitä Inter kaipaa on sisällissota kulisseissa, joten olisi jo seuran itsensä kannalta toivottavaa, että Nerazzurri tekee työntekijöilleen hyvin selväksi sen, mitä kunkin vastuualueelle kuuluu.
2) Valmentajanimitys
Jose Mourinho tuli, näki ja voitti, jättäen Interin suurena mestarina vuonna 2010. Tämän jälkeen Interillä on ollut seitsemässä vuodessa peräti 11 päävalmentajaa ja vain Roberto Mancini on pysynyt työpaikassaan yli yhden kauden ajan. Osa valmentajahulinasta menee taustojen muutoksien piikkiin, mutta Interillä ei myöskään ole ollut minkäänlaista pitkäjänteistä suunnitelmaa valmentajiensa varalle. Loogisesti voisi ajatella, että Interin tapainen seura tietää minkälaista jalkapalloa se haluaa pelata, mutta viimeisen viiden vuoden ajan päävalmentajat ovat edustaneet varsin erilaisia jalkapallofilosofioita ja jälki kentällä on ollut ymmärrettävästi varsin sekavaa.
Roberto Mancini kyllästyi Interin omistajien sekavaan toimintaan ja irtisanoutui vain kaksi viikkoa ennen kauden alkua. Hänen korvaajakseen nimitettiin Frank De Boer, joka ei saanut lyhyen valmistautumisajanjaksonsa jälkeen Interiä pelaamaan lainkaan haluamallaan tavalla. De Boerin ajanjakso Milanossa kesti vain 14 ottelun ajan, jonka jälkeen uudeksi yrittäjäksi valikoitui Stefano Pioli, joka niin ikään sai potkut ennen kauden päätöstä.
Inter on käytännössä jo useamman kuukauden ajan puolijulkisesti etsinyt uutta valmentajaa ensi kaudeksi ja uuden projektin viralliseksi keulakuvaksi. Interiä ja sen omistajia ei voi ainakaan kunnianhimottomuudesta syyttää, sillä seura oli tosissaan Antonio Conten ja Diego Simeonen perässä. Inter oli valmis tarjoaman huimaa, liki 15 miljoonan vuosipalkkaa kahdelle valmentajavelholle, mutta kumpikaan heistä ei siltikään ole ilmaissut kiinnostusta ottaa sekavaa seuraa ja ympäristöä vastuulleen. Myös Tottenhamissa erinomaista työtä tehnyt Mauricio Pochettino kieltäytyi kohteliaasti milanolaisten kosinnoista, joten tällä hetkellä toiveet on suunnattu Monacon UCL-välieriin valmentaneen Leonardo Jardimiin tai Romasta pois lähtevän Luciano Spallettiin. Interin uskottavuus on ollut jälleen kerran koetuksella useiden rukkasten vuoksi, joten Sabatinin ykköstehtävänä on löytää mahdollisimman nopeasti Interin projektiin sitoutunut valmentaja, joka pääsisi aloittamaan työnsä puhtaalta pöydältä heti harjoituskauden alkaessa kesäkuun loppupuolella.
3) Selkeän pelillisen identiteetin rakentaminen
Inter jäi jo viidettä vuotta putkeen Mestarien liigan ulkopuolelle, vaikka seura käytti jälleen kerran viime kesänä yli 100 miljoonaa euroja uusiin pelaajiin. Ja saapuneet pelaajat olivat profiililtaan kovia, sillä Joao Maria, Gabriel Barbosa sekä Antonio Candreva kiinnostivat varmasti muitakin suurseuroja. Interillä on tällä hetkellä varsin laaja materiaali joukkueeksi, joka ei pelaa europelejä ensi kaudella. Jatkuvat valmentajamuutokset ovat tarkoittaneet sitä, että uudet valmentajat ovat tuoneet joka kesä haluamiaan pelaajia Milanoon. Tämä taas on aiheuttanut sen, että useammalla kovapalkkaisella ja kalliilla pelaajalla on ollut suuria vaikeuksia mahtua pelaamaan isoja minuutteja viikosta toiseen.
Huhujen mukaan Interillä on ensi kesänä valtava, yli 200 miljoonan euron siirtobudjetti. Eurooppalaisen jalkapallon taloussäännöt koskevat vain europeleissä pelaavia joukkueita, joten Inter voi huoletta tehdä ensi kaudella niin paljon tappiota, kun sen omistajat vain haluavat. Olisi kovin intermäistä suunnata sen suurempia miettimättä siirtomarkkinoille ison profiilin hankintojen perään. Fakta on kuitenkin se, että Interin käytettävissä oleva materiaali on jo valmiiksi niin hyvä, että sen pitäisi taistella aivan muista sijoituksista kuin mitä se viime vuosina on tehnyt.
Uuden valmentajan pitääkin ensitöikseen päättää, mitä se tekee käytettävissä olevilla pelaajillaan. Interillä on useita pelaajia, joita on huhuttu muualle ja esimerkiksi keskikentälle on tällä hetkellä niin paljon tunkua, että jonkun nimimiehen on melkeinpä pakko vaihtaa maisemaa kesällä. Hyökkäyspäässä Interin materiaali kestää vertailun mihin tahansa Serie A -joukkueeseen ja Nerazzurrin suurimmat puutteet ovatkin puolustuspäässä. Interin on pakko löytää ensi kaudeksi uusi avauskokoonpanon toppari Mirandan vierelle. Lisäksi myös laitapakkiosasto kaipaa kipeästi parannusta, vaikkakin Danilo D´Ambrosio pelasikin uransa parasta kautta.
”Icardi halpamainen valehtelija” oli kannattajien terveisistä painokelpoisin. Kuva: AOP
4) Nuorten pelaajien esiinmarssi
Interillä on yksi koko Euroopan parhaista junioriakatemioista, mutta se harvoin pääsee nauttimaan kasvattiensa palveluksista, sillä valtaosa Interin akatemian kirkkaimmista timanteista pelaa muualla kuin Milanossa. Leonardo Bonucci, kaikkien tuntema Mario Balotelli sekä Torinossa pelaava Marco Benassi edustavat sinimustien pelaajatuotannon kärkeä nykyhuipuista. Interin lähihistorian suurin ongelma on ollut kallispalkkaiset ja jo parhaat ikänsä nähneet pelaajat. Interin helmisynti on antaa kokeneille pelaajille aivan liian pitkiä ja rahakkaita sopimuksia, joista on vaikea päästä eroon. Tästä johtuen esimerkiksi huhuttu Pepen hankinta ei välttämättä ole se fiksuin mahdollinen veto, vaikka kyseessä onkin ehdottomasti maailmanluokan toppari.
Seuran identiteetin ja kollektiivin kannalta omat kasvatit ovat ensisijaisen tärkeässä asemassa. Interin on saatava oman uskottavuutensa kannalta jatkossa nostettua akatemiastaan entistä enemmän pelaajia ykkösjoukkueen mukaan. Tälläkin hetkellä Interissä on tukku lupaavia pelaajia, mutta valmentajat tuntuvat ennemmin peluuttavan jo aikoja sitten parhaat päivänsä nähneitä pelaajia ennemmin kuin nuoria tulevaisuuden toivoja. Tähän on tultava muutos ja seuraavalle päävalmentajalle on ehdottomasti tehtävä selväksi se, että tulevaisuuden Inter rakentuu nuorten pelaajien varaan, jotka tuntevat seuran identiteetin.
5) Välirauhan solmiminen kannattajien kanssa
Inter on kerännyt Italian mittapuulla kovia yleisömääriä surkeista pelillisistä esityksistä huolimatta ja esimerkiksi tällä kaudella seuran kotiotteluita on käynyt katsomassa paikan päällä keskimäärin liki 50 000 ihmistä. Inter-kannattajien kärsivällisyyttä on koeteltu tällä kaudella ja seuran ultrat ovat ottaneet useampaan otteeseen yhteen joukkueen pelaajien kanssa. Pahin ja eniten otsikkopalstoja kerännyt selkkaus nähtiin alkukaudesta, kun Interin ultrat kimpaantuivat seuran kapteeni Mauri Icardille hänen elämäkerrassaan lukeneista asioista. Interin kannattajat vaativat julkisesti Icardin kapteeniuden poistamista ja useissa otteluissa pelaajan ja kannattajien välillä nähtiin tiukkailmeistä sananvaihtoa. Icardi nöyrtyi lopulta ja pyysi anteeksi seuran kannattajilta ja tällä hetkellä pelaajan ja kannattajien välillä tuntuu olevan jonkin sortin välirauha.
Inter voitti kauden kymmenestä viimeisestä ottelustaan vain kaksi ja romahti kokonaan ulos ensi kauden europeleistä. Tämä ei luonnollisesti tyydyttänyt seuran kannattajia, jotka marssivat teatraalisesti ulos kahdesta Interin edellisestä ottelusta. Vanhan sanonnan mukaan kannattajat tekevät seuran ja jos tämä väite pitäisi paikkaansa, ei Interiä olisi tällä hetkellä olemassa. Kannattajat ovat seuran tärkein sidosryhmä ja Interin on saatava kesän aikana Ultrat taakseen, jotta uusi valmentaja voisi keskittyä tulevana kesänä vain ja ainoastaan asiaan ilman turhia lisähuolia.
6) Uskottavuuden palauttaminen
Kaikki yllä olevat johtavat kohti Interin ensi kauden tärkeintä tavoitetta. Seurasta on muutamassa vuodessa tullut yleinen vitsi, jolle nauretaan niin Italiassa kuin muuallakin maailmassa. Jos puhutaan huonoisti johdetuista seuroista, on Inter yleensä ensimmäinen esiin nostettava esimerkki. Kritiikki ja naureskelu on kaikkea muuta kuin keksittyä, sillä Inter on rehellisesti sanoen onnistunut tyrimään likipitäen kaikessa mahdollisessa muutaman viime vuoden aikana. Nyt oppirahat on toivottavasti maksettu, sillä Serie A tarvitsee elinvoimaista Interiä, sillä kyseessä on kuitenkin iso, laajasti kannatettu ja perinteikäs suurseura.
Kansikuva: Emilio Andreoli/Getty Images