Paras tapa seurata Serie A:ta on tietysti katsoa pelejä. Se onnistuu parhaiten Viaplay-palvelussa.KOHTI MANCHESTERIA – Voita matka Old Traffordille Manchester Unitedin ja Arsenalin väliseen otteluun
Italia ja sen jalkapallo tunnetaan ennenkaikkea loistavista kannattajista ja komeista koreografioista. Ultra-kannattajiin harvoin yhdistetään mitään positiivista, mutta todellisuudessa Italian kannattajaskene on varsin monipuolinen ja mielenkiintoinen. Yksi maan kannattajakulttuurin ominaispiirteistä on gemellaggiot, eli kahden seuran kannattajien väliset vahvat ystävyyssuhteet. Gemellaggion suora suomennus on ystävyyskaupunki ja kannattajien lämpimien välien taustalla on yleensä varsin mielenkiintoisia tarinoita ja selittäviä tekijöitä. Tässä jutussa pureudumme tarkemmin Italian viiteen tunnetuimpaan seurojen väliseen ystävyyssuhteeseen.
Genoa ja Napoli
Italian ehdottomasti tunnetuin ystävyyssuhde on kahden perinteisen seuran Genoan ja Napolin välillä. Genova ja Napoli ovat maantieteellisesti kaukana toisistaan, mutta niitä yhdistää isot satamat ja rosoinen imago. Seurojen kannattajien välinen ystävyys juontaa juurensa vuoteen 1982, jolloin kyseiset seurat kohtasivat kauden viimeisessä ottelussa. Ottelun panokset olivat hurjat, Genoa tarvitsi pisteen säilyttääkseen sarjapaikkansa ja tasapelin myötä toiseksi korkeimmalle sarjatasolle putoaisi katastrofaalisen huonon kauden pelannut AC Milan. Koska Napolin ja Milanin kannattajien väliset suhteet olivat vihamieliset, alkoivat kotijoukkueen kannattajat kannustaa avoimeisti Genoaa Napolin mentyä ottelussa johtoon. Lopulta joukkeet tasasivat pisteet lukemin 2 – 2, minkä myötä kotijoukkue Napoli selvisi UEFA-Cupiin ja Genoa säilytti sarjapaikkansa.
Vuoden 1982 ottelu ei ole suinkaan ainoa, jossa kyseiset joukkueet ovat pelanneet sulassa sovussa molempia osapuolia tyydyttävän tuloksen. Kaudella 2006-2007 Genoa ja Napoli kohtasivat Italian toiseksi korkeimman sarjatason Serie B:n viimeisellä kierroksella. Serie B:n kummien sääntöjen myötä kolmanneksi sijoittunut joukkue nousisi suoraan pääsarjatasolle, jos ero neljänneksi sijoittuneeseen joukkueeseen olisi yli kymmenen pistettä. Tämä tarkoitti sitä, että tasapelin myötä molemmat joukkueet nousisivat takaisin pääsarjatasolle ja ottelu päättyi, yllätys yllätys, maalittomaan tasapeliin. Loppuvihellyksen jälkeen kummankin seuran kannattajat ryntäsivät kentälle juhlimaan yhdessä paluuta pääsarjakentille. Nyt molemmat perinneseurat ovat vakiinnuttaneet paikkansa Serie A:ssa ja joukkueiden väliset kamppailut ovat perinteisesti tunenlmaltaan varsin leppoisia. Genoan ja Napolin välinen kamppailu on myös yksi harvoista otteluista, johon vierasjoukkueen kannattajat pääsevät ilman tessera di tifosoa, koska järjestyshäiriöiden mahdollisuus on häilyvän pieni.
Inter ja Lazio
Joskus seurojen välisten ystävyyssuhteiden taustalla on politiikka. Interin ja Lazion kannattajat sijoittuvat historiallisesti äärioikeistoon ja esimerkiksi Lazion otteluissa avoimet kansallissosialismiin viittaavat viestit olivat vielä 1990-luvulla arkipäivää. Interin kannattajapääty ei ole aivan yhtä avoimesti kallellaan oikealle, mutta seuran suurimmilla kannattajajaosastoilla, kuten Boys Sanilla on perinteisesti ollut lämpimät välit äärioikeistoilaisiin ryhmittymiin. Seurojen kannattajien välinen ystävyysuhde juontaa juurensa 1980-luvulle, jolloin Lazion pahamaineinen, pari vuotta sitten komean paluun Stadio Olimpicolle tehnyt ultrajaosto Irrudicibili perustettiin.
Vuoden 1998 Uefa Cupin finaali Interin ja Lazion välillä on hyvin muistissa Italian jalkapalloihmisten keskuudessa. Pariisissa pelattu finaali oli tunnelmaltaan outo, sillä Interin ja Lazion kannattajat lauloivat tasapuolisesti toistensa kannatuslauluja ja Lazion kannattajat juhlivat avoimesti Ronaldon tekemää finaalin viimeiseksi maaliksi jäänyttä 3 – 0 osumaa. Moni muistaa hyvin myös kauden 2009-2010 tapahtumat. Inter kamppaili Serie A:n mestaruudesta Lazion paikallisvastustaja Romaa vastaan. Lazio isännöi Interiä kauden kolmanneksi viimeisessä ottelussa ja panokset olivat huipussaan. Hengettömästi esiintynyt Lazio hävisi ottelun lopulta lukemin 2 – 0 ja toisen puoliajan puolessa välissä Lazion kannattajakatsomoon ilmestyi ironinen AS Romaa pilkannut ”oh noo” banneri. Voiton myötä Inter nousi Roman ohi Serie A:n sarjataulukon kärkeen ja voitti lopulta mestaruuden kahden pisteen erolla ennen ikuisen kaupungin punakeltaisia.
Fiorentina ja Hellas Verona
Moni saattoi ihmetellä, miksi viime viikonloppuna pelatussa Veronan derbyssä pahamaineisen Hellas Veronan kannattajapäädyssä näkyi satoja Fiorentinan huiveja. Eleen suurimpana syynä oli tietysti tribuutti traagisesti menehtyneelle Fiorentinan kapteenille Davide Astorille, mutta Fiorentinan ja Hellas Veronan kannattajien välillä on yksi Italian lämpimimmistä ystävyyssuhteista. Asian tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että Hellas Veronan kannattajaporukka Brigate Giallobluta ei varsinaisesti pidetä kovin sympaattisena ja ultraporukan epävirallinen motto onkin ”Solo contro tutto”, eli vapaasti suomennettuna yksin kaikkia vastaan. Fiorentinan kannattajat taas tunnetaan siitä, että heillä on sääntönä olla sotkematta politiikka kannattamisen kanssa, vaikkakin Violan ultrat liitetään usein vasemmistolaisiin ja fasistisiin arvoihin. Hellas Veronan pahamaineiset kannattajat vastaavasti yhdistetään usein äärioikeistoon ja avoimen rasistiseen maailmankuvaan.
Jostain kumman syystä Fiorentina on kuitenkin poikkeus Hellas Veronan sääntöön, joskaan kannattajien välit eivät aina ole olleet näin lämpimät. Vielä 1970-luvulla seurojen kohdatessa katsomoväkivalta ja joukkotappelut olivat arkipäivää. 1980-luvulla seurojen välit paranivat, pääasiallisesti siitä syystä, että Hellas Veronaan siirtyi paljon entisiä Fiorentinan pelaajia. Juuri kyseiset pelimiehet olivat isossa roolissa, kun Hellas juhli sensaatiomaisesti Italian mestaruutta kauden 1984-1985 päätteeksi. 1990-luvulla seurojen välit lähenivät entisestään ja kaudella 1991-1992 Fiorentinan kannattajapäädyssä nähtiin jopa valtava Hellas Veronan väreistä koostunut koreografia seurojen välisen ystävyyden osoituksena. Vuodet ovat vierineet ja paljon on ehtinyt tapahtua, mutta Veronan derbyn tapahtumat todistavat, että seurojen kannattajien välit ovat pysyneet ennallaan.
AC Milanin kannattajapääty on yksi Italian kuuluisimmista. (Marco Luzzani/Getty Images)
AC Milan ja Brescia
Perinteisesti kahden samalta alueelta ponnistavan seuran kannattajien välit ovat jalkapallomaailmassa kiltisti sanoen viileät. Italia on poikkeuksellinen maa tässäkin suhteessa, sillä kahden perinteisen lombardialaisseuran kannattajien välillä on pitkä ja lämmin ystävyyssuhde. AC Milan on ultras-kulttuurin kannalta varsin merkittävä seura, sillä vuonna 1968 perustettua Fossa dei Leonia pidetään yleisesti Italian ensimmäisenä organisoituna ultra-ryhmittymänä. Myös Brescian Curva Nord on yksi Italian pitkäaikaisimmista kannattajaporukoista, joten on tavallaan luonnollista, että kahden perinteisen ja laajasti kannatetun seuran ultrat ovat löytäneet toisensa.
Milanin ja Brescian lämpimille väleille on vaikea löytää yhtä yksittäistä syytä. Yksi tärkeimmistä selittävistä tekijöistä lienee yhteinen vihollinen, sillä milanolaiset ja brescialaiset vihaavat yhtä rajusti Lombardian alueen kolmatta keskeistä jalkapallokaupunkia Bergamoa ja sen ylpeyttä Atalantaa. Brescian ja Milanin välisissä otteluissa ei välttämättä lauleta vastustajajoukkueen kannatuslauluja, mutta Atalantaa ja Bergamon kaupunkia pilkkaavat laulut ovat arkipäivää. Kahden seuran kannattajien välejä eivät ole viilentäneet edes Brescian urheilullisesti vaikeat viime vuodet. Vuonna 1911 perustettu seura putosi kauden 2011 päätteeksi Italian toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, jossa se on pelannut vaihtelevalla menestyksellä tähän päivään asti.
Sampdoria ja Parma
Sampdorian ja Parman välisen ystävyyden voidaan sanoa alkaneen 1990-luvun alusta, kun Parma nousi historiansa ensimmäistä kertaa Italian pääsarjaan. Sampdorian ja Parman välinen ystävyyssuhde eroaa muista siinä mielessä, että se lähti alunperin liikkelle seurojen silloisten omistajien ystävyttyttyä keskenään joukkueiden pelattua vastakkain. Aluksi kannattajien välit eivät olleet lainkaan yhtä lämpimät kun seurojen johtoportaan, mutta pikku hiljaa omistajien avustamana myös seurojen kannattajat löysivät toisensa. 2000-luvulle tultaessa seurojen kannattajilla on ollut tapana tullaa tukemaan toisiaan tärkeisiin paikkoihin. Yksi konkreettinen esimerkki asiasta nähtiin kaudella 2004-2005, kun liki kymmenen tuhatta Sampdorian kannattajaa matkasi Parman kannattajien mukana Bolognaan Serie A:n karsintojen jälkimmäiseen otteluun. Parma oli otteluparissa parempi ja säilytti molempien seurojen suureksi iloksi sarjapaikkansa, kun taas Bologna joutui hakemaan vauhtia Serie B:stä.
Sampdorian ja Parman kannattajien välinen ystävyys ulottuu myös jalkapallokenttien ulkopuolelle. Parman huiveihin ja väreihin pukeutuneet miehet ja naiset olivat tuttu näky Genovan kaduilla auttamassa paikallisia vuoden 2011 tulvien jälkeisessä jälleenrakennuksessa. Sampdorian kannattajat vastaavasti tukivat isoilla summilla konkurssin jälkeen uudella nimellä alasarjoista aloittanutta Parmaa, joka on nyt muutamassa vuodessa noussut Serie D:stä Italian toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Ensi kaudella Parma ja Sampdoria saattavatkin jälleen kohdata muutaman vuoden tauon jälkeen, sillä kinkkukaupungin ylpeys on tällä hetkellä Serie B:ssä seitsemäntenä tiivisti mukana nousukamppailussa.
Kansikuva: Francesco Pecoraro/Getty Images