Italian Serie A:n 12. kierroksen ehdottomana herkkupalana nähdään sunnuntai-illan huippukamppailu Milanon kahden suurseuran, AC Milanin ja Interin välillä.
Klo 21.45 alkavassa ja 161. kertaa Serie A:ssa pelattavasta ottelusta ei puutu tälläkään kertaa panosta, sillä takkuillen kautensa aloittaneet joukkueet tarvitsevat kiperästi kolmea pistettä, jotta haaveet UCL-jalkapallosta pysyisivät vielä hengissä.
AC Milan:
Derbyn näennäinen kotijoukkue Milan on aloittanut kautensa melko vaiherikkaasti. Viime vuoden valmentajasekoilun jälkeen uudeksi päävalmentajaksi nimitetty Pippo Inzaghi sai koota haluamansa joukkueen ja seura aloitti Serie A kauden kahdella komealla voitolla Laziosta ja kauden virallisesta kriisijoukkueesta Parmasta. Vahvan kauden alun jälkeen Milan hävisi megakamppailussa Juventukselle ja joukkueen alkukauden vahva vire kääntyi jyrkähköön laskuun. Seuraavassa kahdessa pelissä joukkue sai vaivoin kaksi pistettä kahdelta sarjanousijalta Empololta ja Cesenalta, eikä joukkue varsinaisesti vakuuttanut pelillisesti. Tällä hetkellä Milan surffaa neljän ottelun voitottomassa putkessa ja joukkueen edellisestä voitosta on kulunut jo reipas kuukausi.
Milanin alkukautta on luonnehtinut raju tason ailahtelu jopa yksittäisten otteluiden sisällä. Varsinkin joukkueen puolustuspeli on jättänyt paljon toivomisen varaa, sillä kauden yhdessätoista ottelussa omissa on soinut peräti 16 kertaa. Milanin kaltaisen joukkueen ongelmista on hölmö syyttää yksittäistä pelaajaa, mutta alakerran sekoilut ovat tällä(kin) kaudella henkilöityneet vahvasti yhteen mieheen, Daniele Boneraan. 33-vuotias kokenut puolustuksen yleismies on omilla sekoiluillaan aiheuttanut puolentusinaa vastustajan maalia ja käytännössä kukaan Milania seuraava ei ymmärrä, miten mies on nauttinut niin Massimmo Allegrin, Clarence Seedorfin kuin myös Pippo Inzaghin luottamusta. Topparin koulutuksen saanut Bonera on tällä kaudella ajanut useassa ottelussa itsensä avaukseen jopa vasemmaksi laitapakiksi samaan aikaan kun Pablo Armeron tapainen tasonsa todistanut luontainen hyökkäävä laitapakki on jäänyt käytännössä ilman vastuuta. Milanin kannalta hienoa onkin se, että Bonera sekoili edellisessä Serie A-matsissa Sampdoriaa vastaan itselleen punaisen kortin ja on näin ollen pelikiellossa tulevassa derbyssä.
Noviisivalmentaja Inzaghi ei ole alkukauden otteluissa osoittanut suurta muutoshalukkuutta, sillä hänen Milaninsa on pelannut käytännössä koko ajan 4-3-3 formaatiossa. Täksi kaudeksi Real Madridista hankittu Diego Lopez tuli kovin odotuksin Milaniin, mutta hänen alkukautensa on ollut toistaiseksi melko vaikea. Mies päästi kauden toisessa ottelussa Parmaa vastaan yhden kauden koomisimmista omista maaleista ja loukkasi samassa tohinassa jalkaansa niin pahasti, että hän oli sivussa pelikentiltä useamman viikon ajan. Kokenut Cristiano Abbiatti paikkasi Lopezia hyvin, mutta täyteen kuntoon päässyt espanjalainen aloittanee maalilla ensimmäisessä Derby Della Madonninassaan.
Keisuke Honda ja Nigel De Jong. (Getty)
Inzaghilla on käsissään potentiaalinen puolustajaongelma, sillä joukkueen ainoan luontaisen oikean laitapakin Ignacio Abaten pelikunto ottelun alla on suuri arvoitus. Uudeksi Paolo Maldiniksi luonnehdittu superlupaus Mattia De Sciglio pystyy pelaamaan tarvittaessa myös oikealla, mutta jostain syystä jo mainittu Kolumbian maajoukkuepakki Pablo Armero ei nauti Inzaghin luottamusta. Armeron tilanteesta kertoo kaiken se, että ennakkospekulaatioissa avaukseen hänen edelleen ollaan pääsääntöisesti huhuiltu joko puhdasta topparia Adil Ramia tai urallaan nolla ottelua laitapakkina pelannutta keskikenttäpelaaja Andrea Polia. Rami aloittanee oikealla, joka tarkoittaa sitä, että Milanin toppariparina esiintyy kohteliaasti ilmaistuna hidas ja kömpelö kaksikko Philippe Mexes–Alex.
Yksi Milanin alkukauden suurimmista ongelmista on ollut se, että joukkueen keskikenttä ei ole pallollisesti lähelläkään riittävän kyvykäs Inzaghin suosiman jalkapallon toteuttamiseen. Kapteeni Ricardo Montolivo loukkasi jalkansa kesän MM-kisoja edeltävässä harjoitusmaaottelussa ja ei ole vielä palannut kokoonpanoon. Milanin kapeahkossa materiaalissa ei ole toista ”Rickyn” kaltaista pelaajaa ja esimerkiksi Juventusta vastaan Milanin keskikentän kolmikon puujalkaisuus tuli karulla tavalla esille. Aliarvostettu Nigel De Jong on ollut alkukaudella Keisuke Hondan ohella Milanin paras yksittäinen pelaaja, mutta Montolivon poissaollessa Hollannin maajoukkuemies on joutunut ottamaan liian suurta pallollista vastuuta. Jotain Milanin keskikentän huonoudesta kertoo se, että joukkue on koko Serie A:n eniten pitkiä palloja pelannut joukkue. Varsinkin Milania kovempia joukkueita vastaan joukkueen pääasialliset pelinrakentajat ovat olleet topparit, jotka räiskivät päämäärättömiä pitkiä palloja juoksuvoimaisille laitureille, jotka ovat mahdottoman tehtävän edessä vastustajien puolustajien kanssa. Interiä vastaan De Jong saanee totutusti viereensä viime aikoina roimasti petranneen Giacomo Bonaventuran sekä kovasti tsemppaavan Sulley Muntarin.
Inzaghi on omaksunut modernin jalkapallon lainalaisuudet ainakin siinä mielessä, että hän suosii pelitapaa, jossa ei ole yhtään varsinaista puhdasta hyökkääjää. Lähinnä laiturina tunnetuksi tullut, täksi kaudeksi PSG:stä Milaniin siirtynyt Jeremy Menez on esiintynyt tällä kaudella pääsääntöisesti valeysin roolissa, mikä ei välttämättä täysin tue miehen pelillisiä ominaisuuksia. Menez on tehnyt neljä maalia, mutta mies ei kuitenkaan ole mikään kliininen viimeistelijä, vaan ennemminkin juoksuvoimainen tilanteiden luoja, joka on omimmillaan 1vs1 tilanteissa. Oikealla laidalla vapaassa roolissa pelaava Keisuke Honda on paukuttanut tällä kaudella jo kuusi sarjamaalia, mutta Milanin otteluita katsoessa on tullut väistämättä mieleen se, että paremmin roolitettuna miehestä voisi saada vielä huomattavasti nykyistä enemmän irti. Honda ei ole laituri, vaan ennemminkin taitava ja pallovarma kymppipaikan pelaaja, joka saattaisi eri roolissa helpottaa Milanin keskikentän taitovajetta. Toisella laidalla lähes vuoden loukkaantumisen jälkeen tositoimiin palanneen Stephan El Shaarawyn pitkä pelaamattomuus on näkynyt otteista, mutta mies on pikku hiljaa palaamassa omalle huipputasolleen ja teki viime viikon maajoukkuepeleissä paluun Azzurripaitaan lähes kahden vuoden tauon jälkeen. Chelseasta lainalle hommattu Fernando Torres on valitettavasti jatkanut Milanissa siitä, mihin Chelseassa jäi, mutta mies uhkuu haastattelujen perusteella pelihaluja ja haluaa todistaa kaikille meille miestä kritisoineille, että hän on yhä kyvykäs paukuttelemaan kaksinumeroisia maalimääriä huippusarjoissa. Uuteen maahan ja kulttuuriin sopeutuminen vie aina hetkensä, joten Torresille pitää antaa aikaa, vaikka alkukausi ei ole juuri antanut odottaa lupauksia paremmasta.
Inter:
Allekirjoittanut monen muun tahon tapaan ennakoi Interiä mahdolliseksi tämän kauden yllättäjäksi Serie A:ssa. Joukkueen materiaali vaikutti varsin tasapainoiselta, joten Interiä pidettiin yleisesti Napolin, Roman ja Juventuksen kovimpana haastajana taistelusta Mestareiden Liiga-paikkaan. Joukkueen alkukausi on ollut kuitenkin muutamaa valonpilkahdusta lukuunottamatta todella vaikea, ja viime viikolla seura uutisoi antaneensa potkut puolitoista vuotta joukkuetta valmentaneelle Walter Mazzarrille. Korvaajan nimittämisessä ei kestänyt kauaa, sillä Inter nimitti Mazzarrin potkuja seuranneena päivänä kaikille Italian ja Englannin jalkapallon ystäville tutun Roberto Mancinin edustusjoukkueensa uudeksi päävalmentajaksi.
Mancini ei ole suinkaan ensimmäistä kertaa urallaan ”Nerazzurrin” päävalmentajana. Mancini nimitettiin vuonna 2004 onnistuneen Lazio-jakson jälkeen Interin uudeksi päävalmentajaksi ja heti hänen ensimmäisen valmentajakautensa aikana Inter nappasi ensimmäisen kansallisen pystinsä sitten vuoden 1989 voittamalla Coppa Italian finaalissa Roman tylysti lukemin 3-0. Interin ja Mancinin todelliset menestysvuodet alkoivat Coppa Italian voitosta, sillä Calciopoli-skandaalin jälkimainingeissä Inter dominoi Serie A:ta mielin määrin. Mancini voitti kolme scudettoa ja kaksi Coppa Italiaa, mutta ei ikinä onnistunut viemään Interiä silloisen seurapomo Massimo Morattin toiveiden mukaisesti pitkälle Euroopassa. Mancini sai potkut keväällä 2008 ja hänen seuraajansa Jose Mourinho voitti Interissä muutaman vuoden aikana käytännössä kaiken mahdollisen.
Interin uusivanha päävalmentaja Roberto Mancini. (Getty)
Walter Mazzarrin aikainen Inter ei ollut varsinaisesti huono joukkue, mutta se tuntui esiintyvän jatkuvasti kentällä ikäänkuin käsijarru päällä. Joukkue loi riittävän määrän maalipaikkoja ja esiintyi otteluiden sisällä erinomaisesti, mutta kliinisyyden puute vastustajan maalin edessä yhdistettynä alokasmaisiin virheisiin omassa kenttäpäädyssä johtivat Napolissa kansainväliseen maineeseen nousseen Mazzarrin potkuihin. Mazzarri saa syyttää asiasta myös itseään, sillä hänen Interinsä oli poikkeuksellisen hidastempoinen, varovainen ja mielikuvitukseton joukkue. Mazzarrin aikana Inter puolusti kollektiivisesti hyvin, mutta hyökkäyspäässä joukkue oli lähinnä loistavien yksilöidensä varassa. Hälyttävin asia Mazzarrin Interissä oli se, ettei joukkueen peli kehittynyt puoltentoista vuoden aikana käytännössä pätkääkään, sillä joukkueen pelilliset ongelmat ovat olleet nähtävissä jo pitkään, eikä Mazzarri löytänyt lääkkeitä niiden poistamiselle.
Kauden suurin yksittäinen pettymys on ollut kovin odotuksin Manchester Unitedista siirtynyt Nemanja Vidic, joka on sekoillut alkukaudella lähes yhtä pahasti, kun Milanin oma sankari Bonera. Vidic on ylipelannut ja tehnyt hänelle erittäin epätyypillisiä radikaaleja sijoittumisvirheitä, jotka ovat johtaneet useampaan vastustajan maaliin alkukauden aikana. Vidic on yhä laatupelaaja, joten alkukauden heikot otteet voidaan pistää uuden sarjan ja sekasortoisen ympäristön piikkiin.
Siinä missä Mazzarri peluutti joukkuettaan pääsääntöisesti kolmen topparin linjalla, on Mancini vannonnut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta 4-3-1-2 peliformaation nimiin. Interin alkukauden ehdottomasti paras yksittäinen pelaaja on ollut maalivahti Samir Handanovic, joka teki viime kierroksella uuden Serie A ennätyksen peräkkäisissä pilkkutorjunnoissa. Slovenian maajoukkuemaalivahti on nyt torjunut peräti viisi peräkkäistä pelitilannepilkkua ja kiitos hänen hyvien torjuntojen, on Inter sarjassa tällä hetkellä yhdeksäntenä vain pisteen paikallisvastustajansa perässä.
Romasta lainalle Interiin siirtynyt laitapakki Dodo on alkanut pikku hiljaa lunastamaan niitä odotuksia, joita mieheen on aikoinaan laitettu. Vuonna 1992 syntynyt erittäin hyökkäävä laitapakki oli omimmillaan Mazzarrin 3-5-2 formaatiossa, joten on äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, miten loukkaantumisista kärsinyt pelaaja sopeutuu uuteen rooliinsa, jossa miehen vastuu puolustuspäässä kasvaa kovasti. Täksi kaudeksi Interin uudeksi kapteeniksi nimetty Andrea Ranocchia on tullut läpi uransa tunnetuksi puolustajana, joka tekee tasaisin väliajoin käsittämöttmiä virheitä omassa puolustuspäässä. Tälläkin kaudella Ranocchia on esiintynyt pääsääntöisesti erinomaisesti, mutta muutama alokasmainen moka heikentää miehen kokonaiskuvaa rajusti. Ranocchiaa ei voida pitää minkäänlaisena johtajatyyppinä, joten valinta joukkueen kapteeniksi tuli melko yllättäen. Hänen vierellään 23-vuotias Juan Jesus on sen sijaan ollut tällä kaudella mainio ja hän on paikkaillut topparipariensa virheitä parhaansa mukaan. Jesus on noussut myös mukaan Brasilian maajoukkueeseen ja nuorelle puolustajalle on helppo ennustaa hienoa uraa Euroopan suurseuroissa.
Paperilla Interin suurimmat vahvuudet ovat keskikentällä, jonne joukkueella on heittää useampi vähintäänkin hyvä Serie A pelaaja. Mancinin 4-3-1-2 formaatio sopii siis nyky-Interin materiaalille monella tapaa, eikä vähiten siksi, että superlupaava keskikenttäpelaaja Mateo Kovacic pääsee jatkossa pelaaman entistä paremmin itselleen sopivaan rooliin kymppipaikalle varsinaisten hyökkääjien taakse. Mazzarrin suosimassa 3-5-2 Kovacicin joutui pelaamaan liian puolustuspainotteisessa roolissa, mutta Mancinin aikana mies saa keskittyä toimimaan entistä enemmän Interin hyökkäyspelin kapellimestarina. Kovacic saa tukea pelinrakennukseen hieman alempana pelaavalta Freddy Guarinilta, joka on viime aikoina keskittynyt pelaamiseen siirtokitinöiden sijaan. Pre-seasonilla vahvasti esiintynyt ranskalainen ongelmapelaajan maineessa oleva Yann M´Vila ei ole vielä sarjapeleissä yltänyt kesän tasolle, mutta uuden pelitavan pitäisi sopia myös hänelle paremmin kuin Mazzarrin pakonomaisesti peluuttama 3-5-2.
Jo mainitun Nemanja Vidicin lisäksi suurin yksittäinen pettymys Interin joukkueessa on ollut kesän MM-kisoissa Argentiinaa edustanut Rodrigo Palacio, joka ei ole vielä tämän kauden kymmenessä pelaamassaan Serie A ottelussa osunut kertaakaan maalipuiden väliin. Palacio on rakennellut kelvollisesti tilanteita Interin muille pelaajille, mutta hänen statuksellaan ja palkalla liikkuvalta pelaajalta odotetaan ennen kaikkea maaleja, joita mies ei siis vielä ole onnistunut tekemään. Palacio on tullut tunnetuksi tasaisena miehenä, joka ei petä ja tekee paikan saadessaan varmasti maalin. Tällä kaudella ruuti on ollut erittäin märkää, vaikka mies on päässyt erinomaisiin maalipaikkoihin. Interin kannalta positiivista on se, että Mauri Icardi on pelannut erinomaisen alkukauden tehden yhdessätoista liigamatsissa seitsemän maalia. Myös Icardi on vaikean miehen maineessa, mutta tällä kaudella 21-vuotias hyökkääjä on näyttänyt kypsymisen merkkejä, joskin mies meni haukkumaan Interin kannattajat julkisesti edelliskierroksen 2-2 kotitasuriin päättyneen Hellas Verona ottelun jälkimainingeissa.
Ottelun kulku:
Milanon kuuluisan duomon huipulla olevan patsaan mukaan nimettyä paikalliskamppailua pidetään yleisesti yhtenä maailman parhaista derbyistä, vaikka se ei alkukantaisen intohimon tasolla yllä esimerkiksi Rooman derbyn tasolle. Ottelut ovat poikkeuksetta loppuunmyytyjä ja kummankin joukkueen kannattajapäädyt esittelevät koko katsomon kattavia äärimmäisen komeita tifojaan ottelun aloitusvihellyksen aikaan. Inter on ollut derbyissä viime aikoina niskanpäällä, joskin viime kaudella voitot tasattiin kahden 1-0 kotivoiton myötä.
Milanin tämän kauden ongelmat ovat olleet samansuuntaisia kun Mixu Paatelaisen huuhkajilla. Milanin pelitapa ei välttämättä sovellu parhaalla mahdollisella tavalla käytössä olevaan materiaaliin. Inzaghin aikana Milan on pyrkinyt pitämään palloa ja rummuttamaan hitaita ja puolihitaita hyökkäyksiä, mutta joukkueen keskikenttä ei pelinrakennusvaiheessa ole ollut riittävän hyvä tehokkaan pallonhallintajalkapallon pelaamiseen. Joukkueen kärjessä pelaava Menez on kaikkea muuta kuin kohdepelaaja, vaan mies liikkuu usein todella syvälle omalle alueelle, osittain siitä syystä, ettei mies ole urallaan juurikaan pelannut kärjessä ennen siirtymistään Milaniin. Rossoneron pelaajamateriaali sopisi parhaiten nopeatempoiseen, laitapainotteiseen vastaiskupeliin, jossa joukkue hyökkäisi nopealla temmolla hyödyntäen hyökkäyspään pelaajiensa vahvuuksia. Milanilla on käytössään Giampaolo Pazzinin ja Fernando Torresin tapaisia puhtaita kärkiä, mutta Inzaghi on silti suosinut Meneziä, joka olisi parhaimmillaan laidalla. Samaan aikaan tehokkaasti alkukaudella esiintynyt Keisuke Honda jää liian usein pelin ulkopuolelle pelatessaan laidalla. Kaikesta tästä huolimatta Milan on ollut parhaimmillaan vähintäänkin kelvollinen, mutta vähänkin organisoidumpia puolustuksia vastaan pelitavan ongelmat ovat tulleet esille.
Roberto Mancini peluutti Interiä edellisellä visiitillään pääsääntöisesti joko 4-4-2 tai 4-3-1-2 formaatiossa. Yhteistä oli neljän puolustajan linja, sekä kaksi melko puolustusorientoitunutta keskikentän keskustan pelaajaa. Manchester Cityssä Mancini flirttaili hetkittäin kolmen puolustajan linjalla, mutta lienee hyvin todennäköistä, että ainakin Mancinin alkuajalla Inter pelaa hänelle eniten tutulla 4-3-1-2 formaatiolla. Mancinin joukkueet ovat pääsääntöisesti tiiviisti puolustavia, sillä esimerkiksi pelitavan kummatkin hyökkääjät osallistuvat puolustuspelaamiseen tavallista useammin. Mancinin suosimassa pelitavassa hänen joukkueensa pyrkii iskemään silloin, kun vastustaja on heikoimmillaan, eli heti pallonriistojen jälkeen. Englannissa Mancini kehitti peliään entistä enemmän pallonhallinnalliseen tyyliin, mutta tulevassa derbyssä Inter pyrkinee luovuttamaan pallonhallinnan Milanille ja iskemään vastustajan haavoittuvaiseen puolustukseen organisoiduilla vastaiskuilla. Walter Mazzarrin aikana Interin pelaaminen oli äärimmäisen hidasta, mutta Mancini on tullut tunnetuksi kovatempoisesta pelistä, joten Interin pelitavallinen muutos tulee olemaan iso. Roomaa ei rakennettu päivässä, joten on mielenkiintoista nähdä miten valmista Interin peli tulee olemaan. Mancini fiksuna miehenä tullee ajamaan omaa pelitapaansa sisään pikku hiljaa, joten sunnuntaina nähtävä Inter ei ole välttämättä sitä, mitä Mancini haluaa joukkueensa olevan. Lähtökohta ei ole helppo, sillä Mancinin paluuottelu on heti tähänastisen kauden tärkein ja kannattajille ei kelpaa mikään muu tulos kuin voitto. Interin onneksi Mancini on kokenut valmentaja, joka tietää aikaisemman kokemuksensa myötä paikallispelin lainalaisuudet ja sen merkityksen seuran kannattajille.
Omissa papereissani Inter lähtee otteluun pienoisena ennakkosuosikkina. Mancini on ehdoton huippuvalmentaja, joka osannee ulosmitata Mazzarria paremmin Interin käytössä olevan materiaalin. Milanin pelin heikkoudet ja materiaalin ongelmat ovat niin selkeät, että Inter osannee iskeä oikeisiin paikkoihin riittävän tehokkaasti. Interillä riittää laatua keskikentällä ja hyökkäyksessä, joten Milanin hitaahkolle puolustuksella on helppo ennustaa pitkää ja hikistä iltapuhdetta. Milan hallinnee ottelusta isoja jaksoja, mutta onko joukkue oppinut maajoukkuetauon jälkeen luomaan maalipaikkoja myös hitaista hyökkäyksistä? Milanon derbyt ovat olleet viime aikoina vähämaalisia ja tästäkään ottelusta on tuskin odotettavissa mitään suurta maali-iloittelua. Interin maalin voitto lienee todennäköisin lopputulos.
Kertoimet:
Betsson pitää ottelua lähtökohtaisesti erittäin tasaväkisenä. Kotietua ei tässä pelissä ole, joten AC Milanin suosikkiasema selittynee kaksi pykälää korkeammalla sarjasijoituksella. 1X2 kertoimet on asetettu seuraavasti: 2.60 – 3.25 – 2.70. Interin tasan maalin voitosta (AC Milan – Inter : Handicap 1. – 0 ) saa rahansa takaisin 4.30 -kertaisesti. Kohteita on tarjolla tähän derbyyn todella mukavasti aina erikoiskohteista lähtien. Tsekkaa kaikki Betssonin kohteet ja kertoimet tästä.