Liverpool neljä, Arsenal nolla. Sunnuntain huippuottelu oli yksipuolinen näytös, joka olisi voinut päättyä vaikka 7–0, sen verran järisyttävä tasoero Anfieldillä nähtiin. Suurin syy kahden huippujoukkueen väliselle kuilulle löytyy valmennuksesta –siinä missä Liverpool oli erinomaisesti organisoitu, ei Arsenalin tekemisestä löytynyt mitään punaista lankaa.
Tämä artikkeli ei kuitenkaan ota kantaa siihen täysin epärelevanttiin kysymykseen, pitäisikö Arsene Wengerille antaa potkut. Debatti on täysin turha, sillä ranskalaisella ei ole, eikä tule olemaan tulosvastuuta ja hän johtaa pohjoislontoolaisia ainakin seuraavat kaksi vuotta, aivan sama kuinka syvälle Arsenal vajoaa.
Futistoimittaja ja -kirjailija Michael Cox vieraili kesällä Arsecast-fanipodcastissa, jossa hän kuvasi Arsene Wengeriä loistavaksi valmentajaksi, mutta ei niin hyväksi taktikoksi. Gunners-legenda Dennis Bergkamp puhui elämänkerrassaan siitä, kuinka Wenger antaa suojateilleen vapauden pelata ja toteuttaa itseään. Pian 21 vuotta pohjoislontoolaisia palvellut manageri ei koskaan ole ollut pelin opettaja tai organisoinnin mestari. Ranskalaisen vahvuudet liittyvät talenttien löytämiseen ja niiden jalostamiseen.
Iso tasoero pelin jokaisella osa-alueella
Huipputeknisten pelaajien haaliminen ei enää kuitenkaan riitä. Tämän Wenger on saanut huomata karulla tavalla, kun modernin huippujalkapalloilun hallitseva taktinen paradigma on siirtynyt pallonhallinnasta organisoidun kollektiivin suuntaan. 2010-luvun alun hidastempoisemmassa pallonhallintapelissä Arsenal vielä pärjäsi, mutta vuoden 2017 yhtenäisesti liikkuva ja nopeasti reagoiva huippujoukkue on sille liikaa, kuten Liverpool osoitti.
Joukkueiden välinen tasoero näkyi karusti, etenkin syöttöpelissä. Liverpool löysi koko ajan syöttösuuntia, se tuli välillä keskeltä, välillä laidoilta, sai palloa välitiloihin ja pääsi jatkuvasti etenemään kohti Arsenal päätyä positiivisessa peliasennossa.
Tykkimiesten pallollisessa pelaamisessa taas ei ollut minkäänlaista punaista lankaa. Wenger luottaa pelaajiensa luovuuteen ja Arsenalin syöttötyöskentely näytti lähinnä siltä, että jokainen pelaaja vuorollaan otti pallon ja aprikoi mitä sillä pitäisi tehdä. Ja ne kerrat kun Liverpool lähti yhtenäisesti prässäämään, oli Arsenal täysin neuvoton, eikä syöttösuuntia löytynyt mistään. Isäntien kenttäpuolella pallokosketukset – etenkin keskikaistalla – olivat lähes poikkeuksetta selkä maalia kohti otettuja.
Alexis Sanchezin paluu ei Tykkimiehiä auttanut, sillä joukkue ei saanut yhtäkään laukausta kohti Pool-maalia, kun taas isännät ampuivat kymmenen kertaa tolppien väliin.
Myös joukkueiden prässipelaaminen oli täysin eri planeetalta. Liverpool ei ryntää päälle hullunlailla, vaan odottaa paikkojaan – ja sitten kun paikka aukeaa, vyöryy Jürgen Kloppin ryhmä yhtenäisesti pakottaen vastustajan vaikeisiin ratkaisuihin.
Arsenalin prässääminen taas oli lähinnä huono vitsi. Riippumatta prässitason korkeudesta, pääsi Liverpool etenemään helposti kohti tyhjiä tiloja. Miksi näin? Koska Liverpoolilla on etenemismalleja, eikä Arsenalin huonosti organisoidun ja epäyhtenäisen prässin purkaminen ole huippujoukkueelle vaikeaa.
Eikä vielä olla päästy edes puolustuksen organisointiin. Toisena keskikentän pohjapelaajana operoinut Aaron Ramsey seilasi taas kerran missä sattuu, joka tarjosi Liverpoolille jatkuvia ylivoimatilanteita keskikentän keskustaan. Wingbackeina pelanneet Alex Oxlade-Chamberlain ja Hector Bellerin eivät tulleet tarpeeksi alas ja näin ollen jättivät liukkaat Sadio Manen ja Mohamed Salahin uloimmille toppareille. Ja sitten kun Rob Holding ja Nacho Monreal joutuivat reagoimaan, jäi keskustaan isoja tiloja, joista myös Liverpoolin ensimmäinen maali syntyi. Arsenalin puolustaminen oli löysää ja se joutui koko ajan reagoimaan, mikä piti Liverpoolin askeleen edellä.
Lentääkö kolmen alakerta romukoppaan?
Viime kauden lopussa toiminut ja optimismia herättänyt 3–4–3 on nyt vaihdettu Arsenalin jokaisessa kolmessa ottelussa. Kyseinen pelijärjestelmä on toimiessaan tehokas, mutta se vaatii monelta pelaajalta todella paljon. Juuri wingbackit ovat ratkaisevassa asemassa, sillä heidän täytyy ehtiä sekä puolustamaan vastustajan laitureita ja mukaan omiin hyökkäyksiin.
Kolmen alakerran vahvuus on myös se, että sitä vastaan on vaikeampi prässätä. Wengerin nippu vaan oli niin huonosti organisoitu, että syöttösuunnat meinasivat loppua jopa sivuttain.
Wengerin kokoonpanovalinnat herättivät jälleen keskustelua, Shkodran Mustafi ja Sead Kolasinac istuivat koko pelin penkillä. (Michael Regan/Getty Images)
Voi siis hyvin olla, että Wenger palaa aiemmilta vuosilta tuttuun 4–2–3–1-ryhmitykseen. Ryhmityksen numeroyhdistelmällä ei kuitenkaan ole väliä, jos Arsenalin tekeminen ei ole yhtenäistä. Jos systeemi on kunnossa, on pelaajilla taktinen selkänoja johon tukeutua. Tykkimiehillä ei näytä tällä hetkellä olevan edes rähjäistä patjaa, vaan pelaaminen määrittyy täysin yksilöiden tekemisen kautta.
Kaikki kunnia tietysti Liverpoolille, joka oli erinomainen. Arsenalin surkeutta ei kuitenkaan voi vähätellä. Jo ottelun ensimmäinen kymmenen minuuttia antoi viitteitä ilmassa roikkuvasta selkäsaunasta.
Osansa löylytykseen on myös Gary Nevillen mainitsemalla piittamattomuudella, jota Arsene Wenger vastustajaa kohtaan osoittaa. Pakkilegenda tarkoitti kommentillaan erityisesti sitä, ettei Wenger huomioi vastustajaa tarpeeksi, vaan luottaa omaan tekemiseensä. Liverpool lienee planeetan vaarallisimpia joukkueita tyhjään kenttään hyökätessä. Tämän kaltaisista hyökkäyksistä isännät iskivät kolme jälkimmäistä maaliaan, vaikkakin kolmas oli Bellerinin karmaiseva henkilökohtainen virhe.
Wenger saa katsoa peiliin – jälleen kerran – kokoonpanovalintojensa suhteen, joista kirjoitimme jo viikko sitten. Vasenjalkainen Sead Kolasinac istui penkillä, kun Bellerin osoitti jälleen kerran ettei hän pysty pelaamaan vasemmalla. Siirtohuhujen kohteena oleva huipputoppari Shkodran Mustafi oli niin ikään vaihdossa. Saksalaisen tilalla hääräsi nuori Holding, jonka Wenger pudotti heikon Leicester-pelin jälkeen reserveihin, mutta kaivoi takaisin huippuotteluun. Kenties erikoisin veto oli heittää Danny Welbeck avaukseen ja jättää 50 miljoonan punnan Alexandre Lacazette penkille. Ja kun ranskalainen pääsi 60. minuutilla irti, pelasi hän vasempana laiturina.
On kuitenkin yhdentekevää kenet Wenger olisi kentällä heittänyt, oltaisiin Anfieldillä nähty isäntien näytös. Klopp nimittäin vei Wengeriä taktisesti 100-0. Sulkaa saksalaisen hattuun ei kuitenkaan kannata ripustaa, sillä veteraanimanagerin taktinen peittoaminen ei vaadi nykypäivänä ihmeitä.
Vapaasti virtaava ja luova pelaaminen voi huippupelaajien myötä toimia pienempiä seuroja vastaan, mutta Liverpool osoitti karulla tavalla, ettei sillä peitota yhtenäisesti pelaavia huippujoukkueita. Tämän päivän huippujoukkueet ovat organisoituja kummassakin päässä kenttää ja ne toteuttavat pelin eri osa-alueita yhdessä. Arsenalin kohdalla rastia ei voi laittaa yhteenkään noista ruuduista.
Hyvin kuvaavaa oli vaihtoon otetun Alexis Sanchezin naureskelu penkillä. Chileläinen näytti silmin nähden huvittuneelta joukkueensa surkeudesta. Näin ollen ei kannata yllättyä jos joulukuussa 29 vuotta täyttävä hyökkääjä jättää siirtopyynnön alkuviikosta. Siitä alkaa Arsenalin tie kohti keskikastia.
Seuraa Valioliigan huippujännittäviä vaiheita Viaplay-palvelusta, koko kauden ajan.
Kansikuva: Michael Regan/Getty Images