Löytyykö Man Citylle pysäyttäjää, entä miten pärjäävät nousijat? Seuraa huippujännittävää Valioliigakautta 2018-19 Viaplay-palvelussa.Arsenalin komentoonsa ottaneen Unai Emeryn ensimmäisten pelien jälkeen Englannissa on toisteltu kyllästymiseen asti kahta asiaa: baskilla on paljon töitä edessään ja hän tarvitsee aikaa. Epäilemättä näin, mutta näiden huomioiden toistelun sijaan on kiinnostavampaa pohtia, miksi Arsenal on niin paljon perässä.
Arsenalin sarja-avauksessa Manchester City osoitti, kuinka kaukana pohjoislontoolaiset ovat sarjan kärjestä. Kauden 2018-19 toisessa ottelussa Chelseaa vastaan nähtiin viitteitä paremmasta, mutta myös se, kuinka suurelta takamatkalta Gunners tähän kauteen lähti. Pelillisistä yksityiskohdista suurinta tuskaa on tuottanut etenkin prässin purkaminen.
Kotinurmella Cityä vastaan Tykkimiehet eivät meinanneet päästä murtautumispaikkoihin, mutta Chelseaa vastaan näkymät olivat jo huomattavasti positiivisemmat. Gunners oli erittäin vaarallinen viimeisellä kolmanneksella.
Kumpi oli lauantain huippuottelussa parempi joukkue, riippuu pitkälti siitä, mitä arvottaa tulostaulun jälkeen. Chelsea hallitsi pelin virtauksia näyttävällä syöttörallillaan sen oltua pallossa yli 60-prosenttisesti.
Vastaavasti maalipaikat menivät vieraille. Maaliodottamissa (xG) Arsenal oli selvästi vahvempi. Understat laski, että Arsenalin olisi pitänyt tehdä 2,21 maalia ja Chelsean 1,66 osumaa pelissä nähdyillä paikoilla. Stats Zone -applikaatio näki Tykkimiesten rakentaneen viisi huippupaikkaa, kun taas Chelsea sai luotua yhden. Toisin sanoen, vaikka isännät dominoivat kenttätapahtumia, loi Arsenal tarvittavan määrän maalipaikkoja ottelun voittamiseksi.
Ennakkoon ottelua pidettiin erittäin mielenkiintoisena, etenkin siitä syystä, ettei kukaan oikein tiennyt mitä odottaa kahdelta muutoksen kourissa olleelta joukkueelta.
Ennen ottelua pystyi perustellusti otaksumaan, että Arsenalin pelin pitäisi olla tässä vaiheessa valmiimpaa. Pohjoislontoolaiset selvisivät MM-kisoista vähällä rasituksella ja Emery sai valmistaa ryhmäänsä lähes täydessä vahvuudessa koko preseasonin. Vastaavasti Maurizio Sarrin odotettu nimitys Chelsean manageriksi venyi ja hänen tieltään väistynyt Antonio Conte ehti vetää muutamat harjoitukset heinäkuussa.
Otteet viheriöllä viittasivat kuitenkin täysin päinvastaiseen. Chelsea loi Sarrille ominaisia kolmioita, liikutti palloa tehokkaasti ja hallitsi sitä kautta pelin virtauksia. Arsenal osasi iskeä Chelsean heikkouteen omassa päässä ja loi paikkansa ulomman laitakaistan murtautumisten myötä, mutta kokonaisvaltaisesti Chelsean tekeminen oli huomattavasti valmiimpaa.
Miten tämä on mahdollista edellä mainitut realiteetit huomioiden? Varsinkin kun tiedostaa sen tosiasian, että Stamford Bridgellä on käyty läpi huomattavasti perusteellisempi pelitaparemontti kuin Emiratesilla.
Onko Sarri parempi valmentaja kuin Emery? Mahdollisesti, mutta selityksiä kannattaa etsiä pelitavallisten nyanssien sijaan toimintakulttuurista.
Unai Emeryn ura Arsenal-managerina ei ole käynnistynyt toivotulla tavalla. (Shaun Botterill/Getty Images)
Tykkimiehiä liki 22 vuotta johtanut Arsene Wenger jäi huippufutiksen kyydistä sitä enemmän, mitä organisoidummaksi peli muuttui. Professori antoi pelaajilleen runsaasti vapauksia, mikä tarkoitti toisinaan erittäin romanttista syöttörallia, mutta toisinaan pahoja mahalaskuja.
Wenger oli pelaajien suuresti arvostama, mutta viime vuosina tekemisestä heijastui tietynlainen mukavoituminen, eikä ryhmä näyttänyt siltä, että sitä haastettaisiin harjoituskentällä.
Tämä näkyi karusti myös viheriöllä, kun Arsenal jäi viime kaudella kuudenneksi ja voitti kärkikuusikon keskinäisistä peleistä vain yhden. Wenger mullisti aikanaan koko englantilaisen jalkapallon, mutta ajat ja niiden mukana myös metodit ovat muuttuneet.
Pep Guardiola ohjeistaa pelaajiaan, mihin asentoihin hän haluaa heidän syöttävän ja saavan pelivälinettä. Katalaani myös vaatii pelaajilta jatkuvaa valmiutta reagoida, mikäli City menettää pelivälineen – on jopa puhuttu uudenlaisesta tavasta hahmottaa peliä nimeltä jalkapalloa. Mauricio Pochettino piiskaa ryhmäänsä hurjalla intensiteetillä ja valvoo kameroiden välityksellä suojattiensa tekemistä kuntosalilla.
Huippujoukkueiden huippumanagerien tekemisestä näkee, että pelin eri vaiheisiin on rakennettu erilaisia malleja. Esimerkiksi Cityn pelaajat tietävät, mihin liikkua, kun pallo on tietyllä alueella. Ainoa poikkeus on Jose Mourinho, joka vaatii omassa päässä äärimmäistä sitoutuneisuutta, mutta ei ole kyennyt kehittymään hyökkäyspelin organisoinnissa.
Nyt Arsenal on astunut samaan sarjaan työnarkomaanina tunnetun Emeryn alaisuudessa. Tykkimiesten oma kasvatti Hector Bellerin kertoi kesällä, kuinka paljon toiminta Colneyn harjoituskeskuksessa on muuttunut. Laitapakin mukaan Wenger antoi pelaajille paljon vapauksia, kun taas Emery lähestyy peliä taktisemmin. Shkodran Mustafin mukaan päävalmentaja panostaa pieniin asioihin ja ilmaisee, mitä suojateiltaan haluaa.
Englannissa on väläytelty, kuinka Emery tarvitsee useamman siirtoikkunan rakentaakseen haluamansa joukkueen. Väärin. Wenger jätti jälkeensä huippujoukkueen, jossa on toki ongelmankohtansa, mutta se ei olennaisesti kalpene muille kärkiryhmille.
Avauspeleissä on kuitenkin näkynyt karusti se, kuinka paljon toimintakulttuurin muutos vie aikaa. Arsenal on näyttänyt joukkueelta, jonka reagointi pelin eri vaiheiden välillä on pahasti työn alla – aina syöttösuuntien tarjoamisesta menetyksen jälkeiseen reagointiin.
Selvimmin ongelmat näkyvät juuri kollektiivista peliälyä vaativassa prässipelaamisessa. Wengerin repertuaariin ei koskaan kuulunut vastaprässi, eli pyrkimys voittaa palloa takaisin heti menetyksen jälkeen. Arsenal ei myöskään prässänyt ylhäältä, eikä järin yhtenäisesti.
Emeryn alaisuudessa linja on muuttunut. Onnistunut prässääminen ja vastaprässääminen vaativat kuitenkin peliälyä, joka näkyy kykynä tunnistaa tilanteita. Juuri tämän kaltaisessa pelin kokonaisvaltaisessa havainnoinnissa Arsenal oli viime vuodet raskaasti jäljessä kilpailijoitaan.
Oletettavasti juuri tästä syystä Sarrin Chelsean pelaaminen näytti huomattavasti vieraita valmiimmalta. Vaikka Conten työntekoa korostava pelifilosofia on lähes täydellinen antiteesi Sarrin pallonhallintafutikselle, on Chelsean pelaajia haastettu ja heiltä on vaadittu, mikä helpottaa mukautumista toisen italialaisen oppeihin.
Emery siis tarvitsee aikaa – etenkin toimintakulttuurin muuttamiseen ja ennen pitkää tämän pitäisi näkyä myös viheriöllä. Olisi kuitenkin naiivia olettaa, että esimerkiksi vastaprässi toimisi muutaman harjoituspelin jälkeen. Jürgen Kloppilla meni sen opettamiseen reippaasti yli puoli vuotta.
Loputtomasti Emeryllä ei kuitenkaan ole aikaa. Arsenal kohtaa tulevana viikonloppuna toisen nollakerholaisen, kun West Ham matkustaa Pohjois-Lontooseen. Pääkaupungin paikallinen Tykkimiesten pitäisi voittaa tai muuten Emeryn työrauha alkaa hupenemaan.
Kansikuva: Mike Hewitt/Getty Images