Kuka vie Valioliigan nimiinsä tällä kertaa? Seuraa huippujännittävää brittifutiskautta Viaplay-palvelussa.Valioliigassa viidentenä majaileva Arsenal kärsii akuutista topparipulasta, mutta tämä tosiasia on jäänyt joukkueen siirtospekulaatioissa tähtipelaaja Mesut Özilin tulevaisuuden varjoon. Gunners-käskijä Unai Emeryltä on tullut vaikeasti tulkittavia kryptisiä lausuntoja saksalaisen tulevaisuudesta. Tämä artikkeli pohtii nimensä mukaisesti sitä, kannattaisiko Tykkimiesten myydä vai pitää pelintekijä Pohjois-Lontoossa?
Spekulaatiot Özilin tulevaisuudesta alkoivat jo Emeryn nimityksen jälkeen. Baskiluotsi otti kuitenkin ilmaa pois siirtohuhuilta nimeämällä Özilin kapteenistoon. Syksyllä kaikki näytti menevän vielä mallikkaasti, mutta marraskuun lopussa alkaneet mystiset selkävaivat löivät bensaa siirtohuhuihin.
Saksalainen on pelaaja, joka jakaa mielipiteitä. Diego Costan kaltaisista hämmentäjistä poiketen Öziliä ei kuitenkaan universaalisti vihata tai rakasteta. Mielipiteet gelsenkircheniläisestä vaihtelevat jopa ottelusta toiseen. Välillä Özil on elämää suurempi talismaani, toisinaan laiska ongelmatapaus.
Helppo sylkykuppi
Özilistä on tullut sylkykuppi, mikä johtuu muutamasta eri tekijästä. Ensinnäkin Özil oli ensimmäinen kallis ja kauan odotettu huippuhankinta, jonka Arsene Wenger teki ostaessaan saksalaisen kesällä 2013. Odotukset jumalhahmona vastaanotettua silloista ennätyshankintaa kohtaan nousivat pilviin.
Toisekseen saksalaisen pelityyli aiheuttaa närää. Hänen pallokosketuksensa on silkinpehmeä, mutta Özil on lähes yhtä pehmeä kaksinkamppailuissa. Özil liikkuu paljon, mutta käyttää kehoaan säästeliäästi. Hän ei rynnistä jokaisen pallon perään, jos näkee, ettei sitä ole mahdollista voittaa. Työntekoa ja kamppailupelaamista vaalivassa Englannissa tämä aiheuttaa usein turhautumista. Lähes täysin vailla itsesuojeluvaistoa tilanteisiin rynnineen Jack Wilsheren peräänantamattomuutta taas rakastettiin. Kaksikon loukkaantumishistoriasta voi vetää johtopäätöksiä, kumpi tyyli on pitkässä juoksussa järkevämpi.
Kolmannekseen Özil yleensä vaikenee ongelmien edessä. Tämä nähtiin kesällä, kun saksalainen joutui kotimaassaan julkisen raivon kohteeksi poseerattuaan toista kotimaataan Turkkia diktaattorin ottein johtavan Receep Tayip Erdoganin kanssa. Kohutun presidentin kanssa veljeily ei ollut ehkä fiksuin veto, mutta silti saksalainen joutui kohtuuttoman ja paikoin rasistiseksi yltyneen ryöpytyksen kohteeksi – ja arvatenkin Saksan pahasti vihkoon menneiden MM-kisojen syntipukiksi.
Özil vaikeni pitkään, mutta julkaisi heinäkuussa pitkän tiedotteen. Hän yritti kömpelösti valkopestä politiikkaa pois tapaamisesta, mutta tuli kirjoittaneeksi Erdoganin symboloivan toista kotimaataan, joka tavallaan legitimoi poliittisia vastustajiaan ja vapaata mediaa hiljentäneen presidentin aseman. Samassa tiedotteessa Özil kertoi vetäytyvänsä maajoukkueesta Saksan liiton häpeällisen kohtelun seurauksena.
Syksyn mittaan on riittänyt spekulaatioita siitä, sopiiko Özil Emeryn suunnitelmiin. (Julian Finney/Getty Images)
Arsenal pärjää ilman Öziliä
Özilin alkukausi on ollut rikkonainen. Sarjapeleissä hän on pelannut Arsenalista yhdeksänneksi eniten, muun muassa 19-vuotias Matteo Guendouzi on kellottanut Öziliä kovemmat peliminuutit. Özilin tehosarake näyttää lukemia 3+1. Hän on ollut ajoittain loistava, mutta toisinaan pahasti pelin ulkopuolella – kaiken kaikkiaan kaukana siitä, mitä sarjan kovapalkkaisimpiin pelaajiin lukeutuvan tähden pitäisi esittää.
Tilastojen valossa Özil ei ole säväyttänyt. Hän on luonut Valioliigan virallisten tilastojen mukaan vasta kaksi huipputonttia. Hänen maalisyöttöjen odottamansa on 2,43, mikä on kaukana sarjan kärkinimistä. Kenties parhaiten Özilin onnistumista kuvaavat avainsyötöt ovat myös pahassa laskussa. Hänen heikoin noteeraus on debyyttikaudelta, jolloin avainsyöttöjä merkattiin 2,9 per peli. Tämän kauden lukema on 1,8.
Arsenal pärjää ilman Öziliä. Joukkueen ykköstähti on huilannut kokonaan kuusi ottelua, joista Arsenal on voittanut viisi ja pelannut kerran tasan. Tykkimiesten pistekeskiarvo ilman saksalaista on 2,66. Özilin pelatessa pistekeskiarvo putoaa lukemaan 1,69.
In vai out?
Özilin ja Emeryn suhteesta on liikkunut mitä villeimpiä huhuja. Jotkut ovat jopa arvuutelleet baskille jääneen traumoja PSG:n isoista egoista, jonka vuoksi hän haluaisi päästä Özilistä eroon. Minkään sortin valtataistelusta ei kuitenkaan ole näkynyt viitteitä, sillä Emery on pomo, joka tekee päätökset. Tämä nähtiin tapaninpäivänä Falmer Stadiumilla, kun Arsenal-luotsi otti Özilin puoliajalla vaihtoon. Emery kertoi päätöksen olleen taktinen, mikä oli sikäli ymmärrettävä, koska Özil ei löytänyt tiloja Brightonin tiivisti puolustaneiden linjojen väleistä.
Olennaisin kysymys Özilin ja Emeryn suhteessa on se, sopiiko saksalainen päävalmentajan pelitapaan. Osa on sitä mieltä, että pelitapa pitäisi rakentaa Özilin ympärille, osa taas sitä mieltä, että saksalaisen täytyy sopeutua tai lähteä. Totuus löytyy näiden ääripäiden välimaastosta.
Jalkapallomaailmassa kuulee edelleen myyttistä puhetta siitä, kuinka pelaaminen pitäisi rakentaa, jonkun pelaajan ympärille ja antaa joillekin pelaajille täydellinen vapaus. Esimerkiksi Manchester Cityssä Kevin De Bruyne kyllä saa vapauksia ratkoa tilanteita, mutta tämä tapahtuu tarkkaan hiotun muodon sisällä.
Özilin laatua ei kuitenkaan pidä unohtaa. Hänellä on poikkeuksellinen kyky ennakoida ja havaita syöttölinjoja. Tästä saatiin viimeisin esimerkki kotivoitossa Burnleya vastaan, kun syöttökone alusti upealla oivalluksella Tykkimiesten 1–0-johtomaalin.
Wengerin suurpiirteinen tyyli oli tietyllä tapaa Özilin onni ja vitsaus. Parhaimmillaan Schalken kasvatti oli pitelemätön vapaasti virtaavassa hyökkäyspelissä, mutta katosi huippuotteluissa monesti kuvasta, kun vastapuoli otti tilan ja ajan pois, eikä Arsenalilla ollut etenemismalleja, joihin turvautua.
Emeryn alaisuudessa tilanne on päinvastainen. 47-vuotiaan baskin prosessi on pahasti kesken, mutta syksy on tarjonnut osviittaa siitä, mihin Arsenal on taktisesti menossa. Emery pureutuu yksityiskohtiin ja säätää herkeämättä. Enää Emiratesilla ei anneta palloa teknisesti taitaville hyökkäyspään yksilöille ja toivota parasta, vaan pelin eri vaiheisiin on luotu tarkkaan hiottuja malleja, joita joukkue yrittää toteuttaa yhtenäisesti.
Lokakuussa 30 vuotta täyttäneellä Özilillä pitäisi olla vielä useita huippuvuosia tankissa. Hänen pelityylinsä ei perustu räjähtävyyteen tai ravaamiseen. Özil liikkuu älykkäästi ja käyttää kehoaan taitavasti. Hän osaa ennakoida puolustavaa pelaajaa, muuttaa painopistettään ja siirtää pallon alueelle, jolloin puolustaja ei pääse iholle. Özilin tavaramerkki on hänen ilmiömäinen syöttötaitonsa, mutta hän pystyy voittamaan tilaa ja aikaa ovelilla käännöksillä sekä helpoilla, mutta peliä eteenpäin vievillä kuljetuksilla.
Jos Emery kuitenkin haluaa saada saksalaisesta maksimit irti, täytyy hänet roolittaa oikein. Özil prässää tunnollisesti, mutta ei riistä. Prässipelissä hän pystyy ohjaamaan pallollista pelaajaa muiden ulottuville. Pallon kanssa hän on mestari luomaan tilaa säätelemällä pelin painopistettä, mutta tämä vaatii täsmällisiä syöttöketjuja. Esimerkiksi Brightonia vastaan Özil jäi pelin ulkopuolella, koska hitaalla tempolla palloa alhaalla hieronut Arsenal ei saanut Brightonin puolustusmuotoa liikkumaan.
Tätä nykyä Rangersia manageroiva Steven Gerrard totesi syksyllä 2017 osuvasta Özilin olevan pelaaja, joka tulee kirsikaksi kakun päälle. Tällä Liverpool-legenda tarkoitti sitä, ettei Özil ratko pelejä yksinään, vaan hän kaipaa ympärilleen toimivia rakenteita, jotka mahdollistavat tilaisuudet murtaviin syöttöihin.
Jos palataan vielä varsinaiseen kysymykseen, eli siihen kannattaisiko Özil myydä vai ei, niin ei vielä. Saksalaismaestrolle kannattaa antaa vielä kevätkausi aikaa näyttää kykynsä. Jos tekeminen keväällä on kuitenkin yhtä epätasaista, ei Arsenalin ole järkevää maksaa 350 000 punnan viikkopalkkaa pelaajalle, joka on toisinaan maaginen ja toisinaan täysin hukassa.
Lähteet: Understat, premierleague.com, WhoScored, Transfermarkt, BT Sport
Kansikuva: Catherine Ivill/Getty Images