Kuka vie Valioliigan nimiinsä tällä kertaa? Seuraa huippujännittävää brittifutiskautta Viaplay-palvelussa.Valioliigan kärjessä paahtava Manchester City on ollut viime aikoina myrskyn silmässä. Saksalaislehti Der Spiegel näytti öljyrahassa kylpevän seuran pimeän puolen. Abudhabilaisten PR-projektina pidetty seura on rikkonut härskisti UEFA:n reilun pelin -sääntöjä keksiessään, mitä epätyylikkäämpiä tapoja pumpata seuraan rahaa ja peitellä kuluja. Pahimmillaan Cityä uhkaa sulkeminen ensi kauden Mestarien liigasta.
Manchesterin länsipuolella tarina on toinen. United on kasvanut jättiseuraksi erityisesti urheilullisen menestyksen turvin, mikä taas on kasvattanut seuralle massiivisen globaalin kannattajapohjan ja tehnyt seurasta kenties maailman tunnetuimman urheilubrändin.
Yhtä kaikki Manchesterin seurat kylpevät rahassa.
Talouslehti Forbes arvioi Unitedin planeetan arvokkaimmaksi futisseuraksi. Lehden mukaan ManU:n arvo on liki 3,5 miljardia euroa. City on listauksessa viidentenä. Sen arvoksi on määritetty noin 2 miljardia euroa.
Deloitten vuosittain julkaiseman Football Money League -raportin mukaan Unitedin liikevaihto, 676 miljoonaa euroa vuodessa on maailman suurin. City tulee viidentenä 528 miljoonan euron liikevaihdollaan. United tekee eron vuonna 2008 äkkirikastuneeseen naapuriinsa etenkin 125 miljoonan euron pelipäivän tuloilla, jotka ovat noin puolet korkeammat kuin Cityllä.
City haluaa voittaa, United tehdä rahaa
Vietin kevään 2016 Manchesterissä ja vierailin useampaan otteeseen kummankin kotipeleissä. Suurin ero on turistien määrässä, joita Old Trafford pullistelee pelipäivinä. Tämä on Unitedin dilemma. Etenkin Aasiasta matkaavat turistit tuovat paikallisia kannattajia enemmän rahaa, mutta tappavat tunnelman.
Cityä voi syystäkin pitää muoviseurana, mutta sen peleissä tunnelma on yleensä parempi naapurilla, koska lehtereillä on suhteessa enemmän paikallisia. Kärjistetysti voisi todeta Cityn olevan manchesterilainen futisseura, Unitedin kansainvälinen viihdekoneisto, joka toimii Manchesterissa.
Seurojen toimintamallit ovat luonnollisesti hyvin erilaisia, mikä johtuu niiden vahvasti eriävistä rakenteista. Cityn omistava Sheikh Mansour on polttanut seuraan tolkuttomasti rahaa ja vaikka City tekee näennäisesti voittoa, omistajalle seuran todellinen arvo on sen PR-hyödyissä. Unitedin taustalla taas ei hääri namusetää, vaan liiketoimintamalli on hiottu viimeisen päälle huippuunsa. Vipuvartta tosin on haettu mittavilla lainoilla.
Rakenteiden erot näkyvät erityisesti seurojen operatiivisessa toiminnassa. United-kannattajien universaalisti vihaama ja myös NFL-seura Tampa Bay Buccaneersia hallinnoiva Glazierin omistajaperhe edustaa amerikkalaista urheilubisnestä, jossa seurojen on tarkoitus tuottaa omistajilleen voittoa. Juuri tästä syystä ManU:n operatiivisesta toiminnasta vastaa pankkiiritaustainen Ed Woodward, joka ymmärtää jalkapalloa vain välttävästi.
Kaupungin itäisellä puolella tilanne on täysin toinen. Jalkapallon lähihistoria tuntee erilaisia omistajia, joista toiset osallistuvat seuran pyörittämiseen enemmän kuin toiset. West Hamin heikot viime vuodet henkilöityvät erityisesti omistajakaksikko David Sullivanin ja David Goldin liian innokkaaseen läsnäoloon. Kaksikko ymmärsi vihdoin astua taaemmas ja palkkasi seuraan urheilutoimenjohtajan, joka vastaa pelaajapolitiikasta. Roman Abramovich taas on palkannut Chelseaan päteviä alaisia, mutta vastaa aina viime kädessä isoista linjoista, mikä on tehnyt seurasta tuulisen.
City on tässä suhteessa piristävä poikkeus. Mansour ei ole koskaan sekaantunut seuran operatiiviseen toimintaan, vaan on palkannut osaavat henkilöt pyörittämään seuraa ja pysytellyt itse kulisseissa. Barcelonassa kannuksensa hankkinut Ferran Soriano on johtanut Cityn johtokuntaa vuodesta 2012 lähtien. Samalla ovenavauksella sisään tuli niin ikään Blaugranasta tuttu Txiki Begiristain, joka toimii urheilutoimenjohtajana.
Ferran Soriano (vas.) ja Txiki Begiristain vastaavat Cityn operatiivisesta toiminnasta. (Alex Livesey/Getty Images)
Ero on siirtynyt viheriölle
Man City ei luonnollisesti olisi suvereenisti brittifutista hallitseva seura, jollaisena se tänä päivänä tunnetaan ilman arabien syytämää öljyrahaa. Operatiivinen johto on kiertänyt sääntöjä, mutta puhtaasti urheilullisen menestyksen näkökulmasta seuraa ei voi kuvailla muuten kuin loistavasti johdetuksi.
Moni on arvellut, että seuran nykyinen Barcelona-taustainen operatiivinen johto palkattiin nimenomaan Pep Guardiolaa silmällä pitäen. Seura oli tiettävästi katalaanin perässä jo ennen kuin tämä valitsi Bayernin. Manuel Pellegrini oli meritoitunut ja arvostettu siirtymäajan manageri, kun seura piti rauhoittaa Roberto Mancinin myrskyisän johtamistyylin jäljiltä. Ja, kun Guardiola saapui, oli seura räätälöity hänelle.
City julkaisi Guardiolan sopimuksen jo helmikuussa 2016. Katalaanin perässä oli myös Manchester United, joka jäi nuolemaan näppejään ja palkkasi muutamaa kuukautta myöhemmin Jose Mourinhon.
Juuri managerinimityksissä näkyy seurojen välinen ero. United olisi luultavasti täysin eri tilanteessa, jos se olisi saanut Guardiolan. City oli kuitenkin helppo valinta Barcelona-legendalle. Seura on ollut pääpiirteittäin stabiili, tarjonnut työrauhan managerilleen ja luonnollisesti pelimerkkejä joukkueen vahvistamiseksi.
United taas on poukkoillut. Sir Alex Fergusonin sana painoi ratkaisevasti, kun ManU palkkasi David Moyesin peräti kuuden vuoden sopimuksella kesällä 2013. Seuraava yrittäjä oli täysin päinvastaista koulukuntaa pragmaattisen skotin kanssa edustanut Louis Van Gaal. Hollantilaisen verkkainen pallonhallintapeli tuskastutti seuran kannattajat, eikä edes FA Cupin voitto pelastanut veteraaniluotsin työpaikkaa.
Jose Mourinho on Van Gaalin jonkinasteinen oppipoika yhteisiltä Barcelonan vuosilta, mutta heidän metodeissaan ei ole juurikaan samaa. Mourinho on puolustuspelin taitaja ja pelinrikkoja – sekä Unitedin näkökulmasta valitettavasti ajastaan jälkeen jäänyt entinen suurvalmentaja.
Erot toimintamalleissa ovat näkyneet myös siirtomarkkinoilla. City on hankkinut Guardiolan näköisiä pelaajia jo ennen katalaanin saapumista, kun taas ManU:n siirtopolitiikasta on vaikea löytää punaista lankaa. Kirstun päällä istuu edelleen Woodward, jolle Mourinho antoi painetta läpi kesän. United kaipaa kipeästi urheilutoimenjohtajaa, joka ymmärtää lajin päälle ja pystyy sitä kautta kehittämään seuran urheilupuolta kokonaisvaltaisesti. Woodwardin aikakautta leimaa lyhytnäköisyys ja linjattomuus. Talouspuolta 47-vuotias englantilainen on pyörittänyt mallikkaasti.
On helppo todeta, että City tekee tällä hetkellä eron Unitediin juuri valmentajien saralla. Guardiola on kehittänyt jokaista pelaajaansa aina Sergio Agueron ja David Silvan tapaisista supertähdistä Leroy Sanen ja Raheem Sterlingin kaltaisiin nuorukaisiin.
Old Traffordilla tähdet taas taantuvat. Karmivin esimerkki on sarjan palkkakuningas Alexis Sanchez. Chileläinen on romahtanut alle vuodessa Valioliigan eturivin supertähdestä täysin loistonsa menettäneeksi keskinkertaisuudeksi. Paul Pogba ei ole lähellekkään sama pelaaja kuin Ranskan paidassa ja Romelu Lukakun kehitys näyttää pysähtyneen.
Esimerkkejä löytyy toki ennen Mourinhoakin. Angel Di Maria ja Radamel Falcao olivat surkeita Unelmien teatterissa. Osasyy tähtien floppaamiseen löytyy sekavasta ympäristöstä, jossa punainen lanka on hukassa. Cityskin löytyy floppeja, etenkin Mansourin aikakauden alkuvuosilta, mutta yleisesti ottaen pelaajapolitiikka on ollut linjakasta.
Ed Woodward (oik.) vastaa Unitedin pyörittämisestä. Glazierin omistajaperhe (Joel 2. vas. ja Avram 2. oik) käärivät mukavaa voittoa. (Dario Cantatore/Getty Images via NYSE Euronext)
Cityn ylivoima ei ole hetkeen päättymässä
City porskuttaa vakuuttavasti voitosta voittoon, kun taas ManU tuntuu olevan orastavassa kriisissä jokaisen tappion jälkeen.
Viime kaudella eroa kaksikon välillä oli 19 pistettä, tällä hetkellä ero on venähtänyt jo 17 pisteeseen, eikä mikään viittaa siihen, että se olisi kaventumassa. Työläiskaupunki on tällä hetkellä niin taivaansininen, kuin se vain voi olla. City on sijoittunut paikallisvastustajansa yläpuolelle viisi kautta putkeen ja tämän kauden jälkeen lukema kasvaa kuuteen.
Eikä väri tule vaihtumaan niin kauan, kun Guardiola jatkaa Cityn peräsimessä. Moni on jopa arvellut, että Valioliigaa ei tule voittamaan mikään muu seura ennen kuin katalaani jättää Etihadin. Hänen nykyinen sopimuksensa ulottuu kevääseen 2021.
United luultavasti pääsisi lähemmäs jos vaihtaisi manageria. Mourinho pystyy toisinaan tuomaan tuloksen yksittäisestä pelistä, mutta kokonaisuus on niin puutteellinen, että pitkässä sarjassa se ei kanna.
Unitedin vuotava haava ei kuitenkaan ole Mourinho, vaan seurajohto. Esimerkiksi Zinedine Zidane olisi lähinnä laastari. Tällä hetkellä United tarvitsee kirurgin, joka tuo seurajohtamisen tälle vuosituhannelle. Se voi kuitenkin olla haastavaa, sillä taloudellinen tulos painaa omistajien arvoissa urheilullista enemmän.
Toivon mukaan City saa rangaistuksensa vilpillisestä toiminnasta, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, etteikö seuran urheilullinen puoli olisi mallikkaasti johdettu.
Vaikka huippujalkapallo on tätä nykyä äärimmäisen lyhytjännitteistä, kantaa pitkäjänteinen työ aina lyhytnäköisyyttä pidemmälle – siitä Manchesterin suurseurat toimivat erinomaisina esimerkkeinä.
Lähteet: Forbes, Deloitte, Transfermarkt
Kansikuva: Getty Images