Pohjois-Englannissa majaansa pitävä Sunderland on ollut yksi Valioliigakauden masentavimmista joukkueista. Ilmiö ei ole mitenkään uusi, sillä seura on avannut todella heikosti lähes jokaisen kauden 2010-luvulla. Kevään tullen Sunderland kuitenkin jollain ihme keinolla onnistuu aina kampeamaan itsensä kuiville. Seuran toiminta ei kuitenkaan ole mennyt pitkään aikaan eteenpäin, vaikka potentiaalia Sunderlandissa olisi, kun sen kotistadion – Stadium of Light lukeutuu 49 000 -katsomokapasiteetilla liigan suurimpiin. Yksi syy Sunderlandin konttaukseen ja paikallaan polkemiseen löytyykin sen heikosta operoinnista siirtomarkkinoilla.
Sunderlandin synkät syksyt alkavat olla jo kroonista tasoa, eikä seuran fanien pettymykseksi tämäkään alkukausi tee trendiin poikkeusta. Mustien kissojen startti on ollut vähintäänkin murheellinen, sillä joukkue ei ole onnistunut voittamaan vielä yhtäkään kuudesta pelaamastaan ottelusta ja se löytyykin sarjataulukon pohjalta kahdella tasapelipisteellään. Sunderlandin syksyä on synkistänyt heikon pistesaldon lisäksi myös surkeat esitykset pelikentillä, kun joukkue on päästänyt eniten maaleja koko liigassa (13).
Black Cats oli viime kaudella lähes samassa jamassa, kun kuuden kierroksen jälkeen voittotili oli niin ikään avaamatta. Toissa kaudella tilanne oli vielä synkempi, kun pistepussissa kuuden kierroksen jälkeen oli ainoastaan yksi piste. Niinpä seuran kehityksen seuraaminen on ollut lähes surkuhupaisaa seurattavaa. Keväällä 2014 sarjapaikan pelastanut Gus Poyet sai viime kaudella väistyä Dick Advocaatin tieltä. Tätä menoa myöskään hollantilainen ei kestä seuran peräsimessä kevääseen. Ennen viimeisintä kaksikkoa seuran pelastustalkoita hoitivat Martin O’Neill ja Paulo Di Canio. Edellinen täyden kauden seuran peräsimessä luotsannut manageri on Steve Bruce kaudella 2009-2010.
Pelaajat Top6-joukkueiden roskalavoilta
Sunderlandin managerin tontti on ollut tuulinen paikka, sen huomasi myös Steve Bruce. Kuva: Getty
Yksi syy Sunderlandin konttaamiseen löytyy sen pelaajamateriaalista. Käytännössä joukkue koostuu kokeneista ja hyvätasoisista Valioliigapelaajista, mutta jotakin ryhmästä puuttuu – nuoret ja potentiaaliset pelaajat. Nuorien lupausten, omien akatemiapelaajien tai hyvien Valioliigatason pelaajien sijaan Black Cats on suosinut suurseuroissa vähälle peliajalle jääneitä pelaajia. Kyseisen hankintapolitiikan voi katsoa alkaneen jo kesällä 2007, jolloin Manchester Unitedissa pelannut Kieran Richardson saapui Pohjois-Englantiin. Seuraavana kesänä joukkue hankki Tottenhamista Teemu Tainion, Steed Malbranquen ja Pascal Chimbondan. Siitä asti Stadium of Lightille on joka kesä saapunut isommissa seuroissa pieneen rooliin jääneitä pelaajia, esimerkiksi Darren Bent tai Frazier Campbell.
Katsaus nykymiehistöön osoittaa kuinka voimakas trendi on ollut. Ex-Man United pelaajia ovat John O’Shea sekä Wes Brown, vastaavasti Man Cityssä pelanneita edustavat Adam Johnson, Costil Pantilimon ja Jack Rodwell. Liverpool-taustaa löytyy Fabio Borinilta ja Sebastian Coatesilta. Pohjois-Englantiin on saapunut pelaajia myös Lontoosta, kun Vito Mannone on edustanut aiemmin Arsenalia ja pahasti tällä kaudella sählännyt Younes Kaboul Tottenhamia, samoin Jermaine Defoe. Black Catsin vasempana pakkina pelaava Patrick Van Aanholt tuli seuraan Chelseasta. Materiaalin kannalta surullista on myös se, ettei tämän kauden Valioliigapeleissä ole nähty vielä ainuttakaan seuran omaa kasvattia.
Sunderlandin hankintapolitiikkaa voisi kutsua varman päälle pelaamiseksi. Huippujoukkueista tulevien pelaajien voi odottaa olevan Valioliigatasolle hyviä pelaajia, mitä he usein ovatkin. Tämä rekrytointipolitiikka on kuitenkin osoittautunut tehottomaksi, sillä Sunderland on taistellut viimeiset neljä kautta putoamista vastaan ja se on muun muassa viimeiset kaksi kautta pelastunut kuin ihmeenkaupalla. Myös nykymeno viittaa siihen, että joukkue tulee olemaan kuilun partaalla jälleen keväällä.
Mitä Sunderland voisi tehdä toisin?
Jos rupeaa pohtimaan mitä Sunderlandin kannattaisi tehdä toisin, voi ensimmäiseksi esiin nostaa heikon akatemian kuntoon laittamisen. Valioliigassa pelaavia Sunderland-kasvatteja edustavat ainoastaan Jordan Henderson sekä Jack Colback, joista kumpikaan ei enää edusta Mustia kissoja. Oma akatemia on ollut esimerkiksi Southamptonille todellinen kultakaivos, sillä Saintsin akatemia tuottaa huipputalentteja jatkuvalla syötöllä. Eikä voi olla sattumaa, että So’tonin akatemiasta uralleen on lähtenyt esimerkiksi Gareth Balen, Luke Shawn Adam Lallanan tai Alex Oxlade-Chamberlainin tasoisia pelaajia. Niinpä Sunderlandin nykytilannetta helpottaisi kummasti, jos seura voisi tuottaa edes osan edustusmiehistön pelaajistaan.
Jack Rodwell on yksi Sunderlandin lukuisista suurseurojen poisto-myynnistä ostetuista pelaajista. Kuva: Getty
Sunderlandin kannattaisi myös pohtia siirtopolitiikkaansa. Kuten edellä mainittiin seura on pelannut varman päälle, mutta tämä politiikka ei ole kuitenkaan onnistunut, mistä kertovat jo viime kausien tulokset. Yksi pahimmista ongelmista nykysysteemissä on se, ettei joukkue tee niin sanottuja löytöjä, jotka myöhemmin puhkeaisivat kukkaan. Sunderland voisi ottaa oppia vaikkapa Swanseasta, joka on tehnyt suunnilleen saman kokoluokan sijoituksia, mutta onnistunut niissä huomattavasti paremmin. Siinä missä Pohjois-Englantiin on poimittu pelaajia suurseurojen roskalavoilta, on Swansea napannut muun muassa Wilfried Bonyn, Michel Vormin, Ki Sung-Yuengin tai Jefferson Monteron – kaikki urallaan eteenpäin meneviä pelaajia, jotka ovat nousseet Liberty Stadiumilla uudelle tasolle ja auttaneet Swansean sitä kautta tukevasti keskikastiin. Esimerkiksi Bony oli Joutsenilta fantastista kaupankäyntiä, kun seura maksoi norsunluurannikkolaisesta noin 10 miljoonaa puntaa ja kauppasi hyökkääjän reilusti yli puolet suuremmalla summalla Man Cityyn viime tammikuussa. Vastaavasti Sunderland on saanut pelaajastaan yli kymmenen miljoonan korvauksen viimeksi kesällä 2011, kun Jordan Henderson siirtyi Anfieldille. Niinpä Sunderlandin kannattaisi pyrkiä pelaamaan siirtomarkkinoilla myös pientä uhkapeliä, sillä nykymenolla seura ei selviä enää kauaa korkeimmalla sarjatasolla.
Sunderlandin tapauksessa sarjasta putoaminen voisi olla seuran tulevaisuuden kannalta jopa hyvä asia. Sarjatason vaihtamisen myötä kiristyvä talous pakottaisi seuran pohtimaan resurssien käyttöä. Championshipiin on vaikeampi houkutella huippuseurojen pelaajia, mutta Sunderlandilla seurana on varmasti vetovoimaa. Joka tapauksessa Mustien kissojen kannattaisi tutkailla muiden Valioliigaseurojen liikkeitä, sillä keskikastiin nousemiseksi tarvitaan strategisesti onnistuneita ratkaisuja, johon kuuluu omien kasvattien jalostaminen ja hyvien hankintojen tekeminen – pelaajatyyppejä, jotka kukkaan puhjetessaan tuovat seuralle merkittäviä lisävaroja siirtokorvauksien muodossa. Sunderlandin nykyinen filosofia ei vie seuraa milliäkään eteenpäin.
Kansikuva: Getty