Veikkausliigakausi 2016 päättyi IFK Mariehamnin historiallisiin kultajuhliin. Saarelaisten ohella kauteen mahtui muitakin positiivisia yllätyksiä ja tietysti pahoja pettymyksiä, eikä päättyneen sesongin voi millään järjellä väittää olleen tylsä. Faneille.comin toimittajat Eemeli Kosonen ja Jaakko Tiira perkasivat jokaisen joukkueen kaudet läpi ja antoivat peruskoulusta tutut arvosanat (4-10) pienten perusteluiden kera.
1. IFK Mariehamn, 61p
EK: 10. Eihän yllätysmestarille voi mitään muutakaan antaa. Maarianhaminalaisten odotettiin hiipuvan erinomaisen alkukauden jälkeen, mutta loistavat otteet jatkuivatkin maaliin asti. Hieno osoitus siitä, ettei raha ratkaise kaikkea. Maarianhaminan mestaruus on malliesimerkki siitä, mitä osaava valmennus yhdessä tiukasti töitä tekevän ja yhtenäisen joukkueen kanssa voivat saavuttaa.
JT: 10. Upea ja uskomaton saavutus. Vaikka MIFK hieman taapersikin elo-syyskuussa löysivät saarelaiset keväältä tutun huippuvireen kreivin aikaan, aivan kauden kalkkiviivoilla. Isojen kysymysmerkkien alta kauteen lähteneen joukkueen kruunaaminen mestariksi on varmasti 2000-luvun hienoin Suomifutis-tarina.
2. HJK, 58p
EK: 6. Harvemmin hopeajoukkue saa kohtalaista arvosanaa, mutta HJK:n resursseilla saa olla tyytyväinen vain mestaruuteen. Klubin joukkue oli kasattu heikosti ja korttitalo sortui parin avainpelaajan loukkaantumisen myötä. Myös pelissä oli samat ongelmat läpi kauden eikä Mika Lehkosuo saanut hyökkäystä toimimaan oikeastaan missään vaiheessa. Alfredo Morelos pelasti yksilösuorituksillaan helsinkiläiset todelliselta farssilta.
JT: 5. Ylivoimaisilla resursseilla operoiva Klubi ansaitsisi kunniakirjan hukattuaan mestaruuden nyt toista kertaa putkeen. Keväällä peli oli vielä reilassa, mutta HJK:n hyökkääminen suorastaan luhistui Atomu Tanakan loukkaantumisen jälkeen. Käsittämätöntä pupellusta jälleen kerran.
3. SJK, 57p
EK: 8. Oli uskomaton suoritus, että SJK nousi vielä mestaruuskamppailuun alkukauden konttauksen ja pelipassifarssien jälkeen. Vielä puolessa välissä kautta SJK:n ero kärkeen oli 14 pistettä, mikä alleviivaa joukkueen loistavaa syyskautta. Seinäjoella on pullat hyvin uunissa ja europelit jatkuvat ensi kaudellakin.
JT: 8. Kaksijakoinen kausi. Pronssi oli lopulta komea suoritus surkean alkukauden jälkeen. SJK teki kauden aikana mainiot hankinnat, jotka käänsivät kurssin. Kauden yksittäiseksi kohokohdaksi nousi Suomen Cupin voitto Klubin nenän edestä. Uusi upea stadion, vankat resurssit ja Simo Valakarin ennen tätä kautta solmima pitkä jatkosopimus tekevät seinäjokisten tulevaisuudesta todella valoisan.
4. VPS, 53p
EK: 9. Päättynyt kausi oli hieno kasvojen pesu Vepsulta viime vuotisen konttauksen jälkeen. Keväällä oli paljon kysymysmerkkejä, muun muassa Henri Sillanpään lopetettua. Lisäksi heikko alku kaudelle lisäsi epäilyksiä, kun VPS nappasi ensimmäisestä kymmenestä ottelustaan vain kahdeksan pistettä. Petri Vuorinen kumppaneineen teki kuitenkin hienoa työtä ja hinasi joukkueen europeleihin.
JT: 9. Juurikin näin. Vaikean alun jälkeen Vepsu napsi pinnoja tasaiseen tahtiin, eikä jäänyt loppuen lopuksi kuin neljän pisteen päähän mitalista. Hyvin kasatussa joukkueessa nuoret suomalaiset, Pyry Soiri etunenässä nousivat parrasvaloihin. Ehdottomasti yksi kauden positiivisimpia yllättäjiä.
5. Ilves, 52p
EK: 9. Ehdottomasti yksi kauden suurimpia yllättäjiä IFK Mariehamnin ohella. Tamperelaisia povattiin lähes kaikissa ennakoissa sarjan pohjamutiin, mutta Jarkko Wiss näytti epäilijöille. Moni nuori pelaaja pelasi läpimurtokautensa ja tamperelaisen jalkapalloilun tulevaisuus näyttää hyvältä.
JT: 9,5. Upea kausi. Ilves onnistui muutamissa ulkomaalaishankinnoissaan, mutta ennen kaikkea nuoret suomalaiset kuten Mikael Soisalo tai Tatu Miettunen nousivat valokeilaan. Vuoden valmentaja Wiss loi tupsukorville toimivan ja kompaktin pelityylin, jossa moni pelaaja otti isoja kehitysaskeleita. Lopun alavirettä ja Valencia-rahastushöntsän jälkeistä pientä suvantovaihetta vaille täydellinen kausi.
6. RoPS, 50p
EK: 7. Viime kauden napakympin jälkeen rovaniemeläisiä kohtaan oli kovat odotukset, mutta kokonaisuutena kaudesta jäi hieman vaisu maku. Joukkue menetti varsinkin loppukaudesta paljon pisteitä, jotka olisi ehkä ollut pelastettavissa Aleksandr Kokon avulla.
JT: 7. RoPS:n mitalihaaveet lensivät Kokon mukana Australiaan. Kapealla materiaalilla operoiva Juha Malinen sai joukkueestaan kiitettävästi irti, eikä Rovaniemellä nähty sen kummempia notkahduksia missään vaiheessa. Ei loistava, muttei missään nimessä huonokaan.
7. KuPS, 49p
EK: 6,5. KuPS oli lievä väliinputoaja tällä kaudella ja yksi aikakausi tulikin päätökseen. Alkukausi meni vielä hyvin ja joukkue näytti taistelevan europaikoista, mutta tahmea syksy vesitti unelmat kansainvälisistä peleistä. Kuopiolaiset lähtevät ensi kauteen Jani Honkavaaran johdolla, mikä on varmasti hyvä asia koko seuran kannalta.
JT: 7. KuPS:n ryhmädynamiikka ei varmastikaan ollut sarjan parhaasta päästä, sillä joukkue koostui lukuisista ulkomaalaisista ja nuorista suomalaisista. Taktisesti KuPS oli turhan varovainen, eikä joukkueen pelaaminen juurikaan silmiä hivellyt. Veikkausliigakauden HMV-joukkue.
8. FC Lahti, 42p
EK: 6,5. 42 pistettä on FC Lahden heikoin saavutus sen jälkeen, kun joukkue palasi Veikkausliigaan vuodeksi 2012. Lahdella oli erityisesti ongelmia kääntää tasaisia kamppailuja edukseen, sillä joukkue pelasi sarjan eniten tasapelejä. Ilonaiheet olivat tällä kaudella kuitenkin vähissä ja luultavasti Lahdessa käy talven aikana ovi tiuhaan molempiin suuntiin.
JT: 6. Lahtelaiset pysyivät kaukana kärjestä, mutta vastaavasti peräpää ei uhannut missään vaiheessa. Pelillisesti käyttökelvottomien brassien pakkopeluutus ja heikko puolustus (päästi 3. eniten) jättivät kuitenkin huonon maun kaudesta. Positiivisella puolella Jasse Tuomisen ja Santeri Hostikan kaltaisten nuorukaisten läpimurrot.
9. PS Kemi, 35p
EK: 6. PS Kemi saalisti viimeisestä kahdeksasta ottelustaan vain yhden pisteen, joten sarjan päätös tuli kemiläisten kannalta loistavaan saumaan. Erinomainen alkukausi pelasti paljon, kun joukkue voitti 11 ottelustaan peräti kuusi. Sarjapaikan säilyttäminen olikin joukkueen päätavoite, mutta vaisut syyskauden otteet laskevat arvosanaa.
JT: 8. Kemiläisten syksy oli sysimusta, mutta sarjapaikan suora uusiminen tekee joukkueen kaudesta ehdottomasti plus-merkkisen. Keväällä hyvin – etenkin kotonaan – pinnoja napsinut Kemi näytti menettävän palan sielustaan kapteeni Billy Ionsin lähdön myötä. Valmennus ei ole Veikkausliiga-tasoa, joten Junkohallissa riittää työnsarkaa talveksi.
10. HIFK, 34p
EK: 5,5. Antti Muurinen ja Mika Väyrynen olivat loistavia vahvistuksia, sillä pitkälti tämä kaksikko piti HIFK:n sarjassa. Lisäksi kauteen mahtui se kauan himoittu derbyvoitto, mutta muuten punaisten ilonaiheet olivat vähissä. Tämä kausi opetti varmasti koko HIFK:n organisaatiolle valtavasti ja tästä on hyvä ponnistaa viisaampana kohti ensi kautta.
JT: 6. Veikkausliigan kotimaisin joukkue oli iso pettymys. Punapaitojen pelaaminen oli läpi kauden tylsää ja mielikuvituksetonta, vaikka tekeminen kohenikin Muurisen tultua penkin päähän. HIFK väläytteli tämän tästä, mutta tasaisuus oli tipotiessään.
11. FC Inter, 32p
EK: 4. Interiä povailtiin aivan toiseen päähän sarjataulukkoa, mutta kaudesta muodostui totaalinen pannukakku. Shefki Kuqin palkkaaminen oli hämmentävää eikä kurssi muuttunut mihinkään, vaikka joukkuetta vahvistettiin rajusti siirtorajan lopulla. Tämä kausi halutaan varmasti unohtaa mahdollisimman pian Aurajoen sinimustalla puolella.
JT: 4. Kaksi valmentajanvaihdosta, toiseksi viimeinen sija ja karsintaan joutuminen kyseisellä materiaalilla on suoritus, joka hakee vertaistaan Veikkausliigan lähihistoriassa. Oli jotenkin Interiä kuvaavaa, että joukkue onnistui munimaan kauden viimeisen pelinsä kymmenen ottelua putkeen hävinneelle PK-35 Vantaalle. Käsittämätöntä sukeltamista alusta loppuun.
12. PK-35 Vantaa, 15p
EK: 4+. Plussa tulee päätöskierrokselta, kun joukkue kaatoi Interin. Muuta positiivista vantaalaisten kaudesta on vaikea löytää. Täysi farssi ja toivottavasti samanlaisilta tarinoilta vältytään jatkossa suomalaisen jalkapalloilun pääsarjatasolla.
JT: 4-. Pelillisesti PK ei ollut niin huono mitä lohduton pistepussi antaa ymmärtää. Jos kautta katsoo kokonaisuutena, oli vantaalaisten kausi yhtä surkuhupaisaa komediateatteria, joka alkoi jo ensimmäisessä pelissä joukkueen hukattua 3–0-johdon. Valmentajavaihdokset, maksamattomat palkat, pelaajien joukkopako ja alle 300 katsojan yleisöt olivat Veikkausliigan häpeätahra, jota ei onneksi ensi kaudella nähdä.
Kuva: All Over Press