Seuraa parasta kotimaista jalkapalloa koko kauden ajan Ruutu+ -palvelusta.Kymmenen vuotta sitten perustettu Seinäjoen Jalkapallokerho on tullut ryminällä suomalaisen jalkapalloilun huipulle. Eikä pelkästään tuloksellisesti, vaan myös organisaation ja ennen kaikkea olosuhteiden tasolla. OmaSP stadion vihittiin käyttöön viime kesäkuussa ja olen siitä asti pohtinut, että SJK:n kotimatsissa pitäisi vierailla.
Tällä viikolla ajatus vihdoin konkretisoitui, kun pakkauduimme muutaman kaverin kanssa henkilöautoon Tampereella ja suuntasimme kohti lakeuksia, jossa odotti SJK-HJK. Tämä juttu on siis puhtaasti subjektiivinen observaatio ottelukokemuksesta Seinäjoella.
Matkan tekeminen tuskin kiinnostaa ketään tai seurueemme ruokailu seinäjokelaisessa kebab-ravintolassa, joten siirrytäänpä pidemmittä puheitta pääkallopaikalle. Seinäjoki-areenan taakse aukeava OmaSP stadion on komea näky jo mökin ulkopuolelta. Pelin alkuun tikittävä kello, stadionin sijainti pienen kukkulan päällä ja yksinkertaisen tyylikäs arkkitehtuuri vetävät jo itsessään puoleensa.
OmaSP stadion ansaitsee tunnustusta jouhevasta sisäänpääsystä. Toisin kuin esimerkiksi Tampereen Tammelassa, on sisääntuloporteilla lukuisia järjestyksenvalvojia tekemässä turvatarkastuksia, joiden perässä on useita lippuja lukevia portteja. Näin ollen katsojan ei tarvitse jonottaa varttia päästäkseen stadionille sisään. Vaikka stadionille sisäänpääsy on pikkujuttu, voivat luultavasti kaikki Huuhkajien peleissä Ratinassa käyneet yhtyä tämän aspektin tärkeyteen.
Myös sisäpuolelta OmaSP stadion tarjoaa loistavan kokemuksen. Kioskeja ja makkaran myyntipisteitä oli runsaasti ja vaikken näitä palveluita käyttänyt, voisin kuvitella, ettei jonossa tarvitse odottaa koko puoliaikaa kuten monilla muilla paikkakunnilla.
Itse katsomot on erinomaisesti rakennettu. Kulmat ovat ummessa luoden stadionista harmonisen kokonaisuuden, mutta se mikä katsojaa erityisesti miellytti, oli kentän välitön läheisyys. Esimerkiksi Töölön betonisella Telia 5G areenalla – vaikka jalkapallostadion onkin – katsomot ovat yllättävän kaukana kentästä. OmaSP:llä penkit ovat lähellä kenttää ja rakenteet sopivan jyrkät, mikä takaa erinomaisen mahdollisuuden seurata itse ottelua.
Torstaina Seinäjoella ei satanut, mutta katsomot vaikuttivat mukavasti katetuilta, joten arvioisin kastumisvaaran olevan melko pieni. Olin vapun aikaan Telialla, jossa HJK ja Inter pelasivat kaoottisen lumipelin. Vaikka Telian itäkatsomo on katettu, tuli kaikki lumi suoraan katsomoon, joka ajoi monia kotiin jo puoliajalla.
Itse ottelusta, eli Kerhon ja Klubin välisestä mittelöstä ei jäänyt juurikaan jälkipolville kerrottavaa. Rafinhan kanuuna upposi helposti Mihkel Aksalun selän taakse, eikä SJK meinannut alkuun päästä Klubin kovan prässin alta etenemään. Ensimmäisen puoliajan loppua kohti kotijoukkue sai paremmin jutun juonesta kiinni, mutta Aristote Mboma ei osunut edes siihen kuuluisaan ladon seinään.
Ratkaiseva käänne nähtiin toisella puoliajalla, kun Filip Valencic vaihdettiin osumaa ottaneen Moshtagh Yaghoubin tilalle. Slovenialainen otti kymppialueen haltuun lähinnä syöttövarjoissa pyörineen Vincent Onovon pudotessa pohjalle. Seitsemän minuuttia myöhemmin ottelu oli taputeltu ja tulostaululla komeilivat lukemat 0–4. Valencic alusti kaksi osumaa ja pamautti itse yhden. Loistava jalkapalloilija.
Filip Valencicin sisääntulo käänsi ottelun teurastukseksi. (Marko Tuominiemi/AOP)
Loppuun vielä – omissa papereissani Veikkausliigan tyylikkäimpiin pelaajiin lukeutuva – Akseli Pelvas osui kahdesti, mutta ei herrasmiesmäisesti tuulettanut vanhaa seuraansa vastaan. Jos Klubin tekeminen oli ensimmäisellä puoliajalla hakemista, oli toinen puoliaika suvereenein näytös, mitä tämän kauden – kenties tällä vuosikymmenellä – Veikkausliigassa on nähty. Klubi missasi käytännössä yhden kunnollisen maalipaikan, joten Mika Lehkosuo voi olla enemmän kuin tyytyväinen joukkueensa viimeistelyyn.
SJK:n pelaaminen taas oli sjkmaisen sekavaa. Alussa joukkue roiski epätoivoisia palloja laitaa pitkin, mutta sai myöhemmin muutamilla näppärillä syöttökombinaatioilla tilanteita luotua. Etenkin kymppipaikalla pelanneelle Matti Klingalle täytyy antaa tunnustusta. Hänen kykynsä tehdä itseään pelattavaksi linjojen väliin oli oikeastaan ainoa tapa, jolla SJK sai Klubi-pakkaa avattua. Seinäjokisten puolustusta, saatikka maalivahti Aksalua ei voi liiemmin kehua.
Klubin ylikävelyä todisti varsin mukava, 4005-päinen yleisö. Tunnelma ei kuitenkaan noussut erikoiseksi, joskin SJK:n faniryhmä Klopit pitivät hyvin mekkalaa. Muuten yleisössä oltiin melko rauhassa, pois lukien muutamat vahvalla Etelä-Pohjanmaan murteella huudellut kommentit erotuomarin suuntaan. Klubin ylivoima toki tappoi pelin toisella nelivitosella, mutta ei katsomon myötäelämistä voi avauspuokillakaan kehua. Esimerkiksi Tammelassa tunnelma on, Ilveksen pienestä faniryhmästä huolimatta parempi.
Taiston tauottua suuntasimme pääkatsomossa sijaitsevaan Carlsberg Sports Bariin, jossa riitti tappiosta huolimatta väkeä. Yhden oluen kestäneen vierailun perusteella ei voi kuin hattua nostaa SJK:n suuntaan. Sporttibaari on tilava ja tyylikäs.
Yleisesti ottaen vierailu OmaSP stadionilla oli erittäin mieleinen. Kaikki toimii, eikä mitään valittamista – kotijoukkueen heikko esitys poislukien – löytynyt. Vaikka ihannoin keskiaikaisen Tammelan tarjoamaa futisromantiikkaa, ovat puitteet Seinäjoella täysin eri luokkaa. En siis ihmettele yhtään, miksi 60 000 asukkaan Seinäjoella ei olla tällä kaudella jääty kertaakaan alle 2500:n katsojan. Ei siitäkään huolimatta, että SJK on pelannut suurimmaksi osaksi kamalaa jalkapalloa. Vaasassa en ole vieraillut, mutta uskallan väittää, että OmaSP stadion on puitteiltaan täysin omaa luokkaansa.
SJK on onnistunut paitsi houkuttelemaan kiitettävästi yleisöä lehtereille, on myös Kerhon tuotteistaminen onnistunut. SJK:n huiveja, lippiksiä, verkkatakkeja ja huppareita näkyi Veikkausliigapeliin poikkeuksellisen paljon.
Jos SJK:ta ja OmaSP stadionia tarkastelee laajemmassa kontekstissa, ovat ne juuri sitä, mitä suomalainen jalkapallo kehittyäkseen kaipaa. Mestaruuskaudellaan SJK houkutteli Seinäjoen keskuskentälle kiitettäviä yleisömääriä, mutta viime kauden alussa Kalevan kisojen päänäyttämän suurin yleisömäärä oli 2191 katsojaa, jonka alle SJK ei ole OmaSP:llä jäänyt kertaakaan.
Lipputuloissa SJK tuskin on saanut merkittävää kasvua aikaiseksi, mutta ravintolatoiminnan ja parantuneiden kestitysmahdollisuuksien myötä, voisi olettaa seuran kirstun kilisseen huomattavasti Keskuskentän aikoja kovempaan tahtiin. Atria Loungen alta löytyvä katkarapukatsomo pehmustettuine ja Mersun logoilla varustettuine penkkeineen täydentää konseptin.
Yleisesti ottaen voisikin olettaa, että juuri olosuhteiden kohentumisen myötä Veikkausliiga ja koko suomalainen jalkapallo pääsisi kehittymään. Raimo Sarajärven kaltaisia mesenaatteja ei joka kylästä löydy, mutta Tammelan tuleva remontti on hyvä osoitus siitä, että kaupungin ja yritysten yhdistäessä voimansa olosuhteita saadaan paremmiksi.
PS. Menkää hyvät ihmiset Seinäjoelle katsomaan Veikkausliigaa!
Kansikuva: Kimmo Brandt/EPA/All Over Press