Seuraa parasta kotimaista jalkapalloa koko kauden ajan Ruutu+ -palvelusta.Tällä Veikkausliigakaudella suoria punaisia kortteja on nähty kuusi kappaletta. Ilveksen Mika Hilander sai ulosajon jälkipelistä, HJK:n Juha Pirinen rikkeestä alimpana, kun taas KuPS-kaksikko Solomon Duah ja Gbolahan Salami loukkasivat erotuomarin koskemattomuutta. Kuudesta suorasta punaisesta vain kaksi on tullut vaarallisten taklausten seurauksena. Nämä joulukortit on vilautettu VPS:n Ebrima Sohnalle sekä HIFK:n Jani Bäckmanille.
Kaksi suoraa punaista vaarallisista taklauksista on käsittämättömän pieni määrä ja kuvastaa osaltaan sitä, kuinka pahasti Suomessa ollaan jääty jälkeen kovien taklausten rankomisen suhteen. Pelkästään Valioliigan kolmella ensimmäisellä kierroksella on nähty jo viisi suoraa punaista, joista samaiset kaksi on tullut vaarallisista taklauksista.
Valioliigassa teroitettiin vuosi sitten taklauskäytäntöjä, jonka seurauksena punainen lappu on heilunut uhkaavien liukujen jälkeen ahkerasti – ei tietenkään aina, mutta yleisesti ottaen säännöksiin on tullut järkeä. Joskus joulukortit vaikuttavat turhan kevyiltä, mutta yleisesti ottaen linjausta voi pitää onnistuneena, jos pelaajat eivät vastaisuudessa ryntäile tilanteisiin kohtuuttomalla voimalla ja vastapuolelle vaarallisella tavalla.
”Taklaus tai kamppailu, joka vaarantaa vastapelaajan turvallisuuden”
Palloliiton vuoden 2017 sääntökirjassa todetaan kentältä poistoon johtavasta raa’asta pelistä (s. 68) todetaan seuraavasti: ”Taklaus tai kamppailu, joka vaarantaa vastapelaajan turvallisuuden tai jossa käytetään kohtuutonta voimaa tai raakuutta tulee rangaista raakana pelinä.”
Toinen ulosajoon raaka peli -koodilla johtava rikkomus kuvataan seuraavasti: ”Vastapelaaja, joka kamppaillessaan pallosta syöksyy vastapelaajaa kohti edestä, sivulta tai takaa käyttäen yhtä tai molempia jalkoja sekä käyttäen kohtuutonta voimaa tai vaarantaen vastapelaajan turvallisuuden, syyllistyy raakaan peliin.”
Nämä säännökset huomioiden tuntuu käsittämättömältä, että lauantaina Tampereen Tammelassa pelatussa Ilves–HIFK-ottelussa ei nähty yhtäkään ulosajoa. Erotuomari Joni Hyytiälle ottelu oli Veikkausliiga-uran ensimmäinen, joten mies ei luultavasti halunnut ottaa liian suurta roolia.
HIFK:n Xhevdet Gela olisi pitänyt ehdottomasti ajaa ulos jo ottelun alussa. Gelan kosketus keskialueella karkasi pitkäksi, jonka jälkeen hän liukui voimalla ja jalkapohja edellä kohti vastaan tullutta Tatu Miettusta, osuen Ilves-topparia sääreen. Onneksi Miettusen paino ei ollut sillä jalalla, johon Gelan holtiton taklaus osui, muuten jälki olisi saattanut olla todella rumaa. Hyytiä päätyi kuitenkin vain puhuttelemaan HIFK-peluria tilanteen jälkeen, eikä nostanut tilanteesta edes varoitusta.
Xhevdet Gela ei jostain käsittämättömästä syystä saanut edes varoitusta HIFK:n edellisessä ottelussa. (Matti Raivio/AOP)
Luokattoman huonon Veikkausliigadebyytin tehnyt Hyytiä ”tasasi tilit” ensimmäisen puoliajan lopussa, kun Ilves-kärki Marius Noubissi selvisi varoituksella osuttuaan HIFK-veskari Carljohan Erikssonia polveen ja vieläpä vihellyksen jälkeen. Onneksi osuma oli pieni, sillä kamerunilaishyökkääjä nosti jalkansa, jonka pohja kolhaisi Erikssonin polvea. Yhtä kaikki myös Noubissin tilanne oli päivän selvä ulosajon paikka, ottaen huomioon Palloliiton tekemät linjaukset.
Ilves-luotsi Jarkko Wiss totesikin Ilveksen Youtube-kanavalta löytyvässä lehdistötilaisuudessa, että Noubissi oli otettava puoliajalla pois, ettei tulisi toista lappua, koska tuomarilinja oli niin häilyvä. Wiss huomautti, etenkin Gelan tilanteesta, johon mies viittasi toteamalla, ”voit vetää napin jäljet sääreen ja siitä pääset kävelemään pois.”
Valitettavasti tapaukset eivät rajoitu pelkästään Ilves–HIFK-ottelun tilanteisiin. Kun samat joukkueet kohtasivat kesäkuun alussa, taklasi keltapaitojen Tuure Siira HIFK:n Matias Hännistä jalkapohja edellä nilkoille, mutta säästyi jokseenkin selvältä ulosajolta.
Elokuun alussa HJK:n Aapo Halme tuli edestäpäin täydellä vauhdilla, kovalla voimalla ja kummatkin napit edellä Lahden Marko Simonovskia jaloille ja vaikka ottelun tuominnut Jari Järvinen oli muutaman metrin päässä, selvisi topparilupaus vain varoituksella. Lahden onneksi myös Simonovski ehti sen verran hyppäämään, ettei makedonialaiskärjen kausi päättynyt kyseiseen taklaukseen. Niin tai näin, kun tuolla voimalla liu’utaan ja vieläpä napit edellä, pitäisi ulosajon olla selviö.
Heinäkuun lopussa pelatun kauden toisen Stadin derbyn tiimellyksessä sattunutta Moshtagh Yaghoubin kahden jalan pulkkaa sivustollamme jo kommentoitiinkin. Kyseisen jutun jälkimainingeissa allekirjoittanutta hämmensi se, että osa lukijoista tuntui olevan aidosti sitä mieltä, ettei Yaghoubin holtiton taklaus olisi ollut muutenkaan ulosajon paikka. En siis kuvitellut, että oikeasta tuomiosta olisi tarvinnut edes keskustella.
Ensimmäinen poikki mennyt sääriluu on nykymenolla ajan kysymys
Suuremmilta haavereilta ollaan Veikkausliigassa onneksi vältytty, mutta ei tarvitse mennä kuin viime maaliskuiseen Irlanti–Wales MM-karsintaotteluun, jotta huomaa kuinka pahaa jälkeä vaarallisella taklauksella saa aikaan. Irlannin Seamus Coleman sekä Walesin Neil Taylor tulivat tilanteeseen vastakkaisista suunnista ja Taylorin kova taklaus osui Colemanin tukijalkaan, sillä seurauksella, että laitapakin sääriluu katkesi, eikä Everton-puolustaja ole vieläkään pelikunnossa.
Etenkin Arsenal-kannattajilla on huonoja muistoja tappotaklauksista. Stoken Ryan Shawcross katkaisi taannoin Aaron Ramseyn sääriluun. Muutama vuosi ennen tätä, Birminghamin Martin Taylorin taklaus – napit edellä, kovalla voimalla ja edestäpäin – katkaisi Eduardo Da Silvan jalan kahteen osaan.
Irlannin Seamus Colemanin sääriluu katkesi Neil Taylorin tappotaklauksen seurauksena. (Ian Walton/Getty Images)
Aina taklauksen ei tarvitse olla edes erityisen vaarallisen näköinen tai törkeä saadakseen tuhoa aikaan. ManU:n Luke Shaw’n jalka katkesi PSV:n Hector Morenon taklaukseen, jossa kyse oli enemmänkin huonosta tuurista.
Sääriluun katkaisevissa taklauksissa harvemmin on kuitenkaan kyse tuurista. Jos taklaava pelaaja osuu voimalla taklattavan painolliseen jalkaan, on jälkimmäisellä usein pitkä sairasloma edessä.
Onneksi tämän kauden Veikkausliigassa taklaukset eivät ole napsuneet osumahetkellä painolliseen jalkaan, mutta jos linjaukset ovat nähdyn lepsuja, on ensimmäinen katkennut sääriluu vain ajan kysymys. Suomessa tunnutaan muutenkin olevan ulapalla, holtittomien taklausten vaarallisuudesta. Myös se yleinen harhakäsitys, että kun osuu ensiksi palloon, on taklaus legitiimi, tuntuu olevan vielä voimissaan.
Esimerkiksi Miettusta taklannut Gela lähti törkyniittinsä jälkeen vielä huutelemaan maassa maanneelle Ilves-pakille. Ottelun selostaja taas totesi usean hidastuskuvan jälkeen, että ”kyllä tuosta joku tuomari olisi voinut varoituksen antaa.”
Valioliigaan linjaukset on tehty nimenomaan suojelemaan pelaajia ja niissä on kyse osittain myös ennaltaehkäisystä. Samaan täytyisi pyrkiä myös Veikkausliigassa, sillä nykyisellään tuntuu, että kotimaan pääsarjassa on lähes mahdotonta saada suoraa punaista taklaamalla. Toisinaan vaarallinen taklaus voi mennä ohi, mutta jos rankaisematta jääneitä tappotaklauksia on nähty enemmän kuin rankaistuja, on systeemissä jotakin pahasti pielessä.
Taklaustilanteissa voi kuitenkin käydä todella huonosti. Jos niistä aletaan varotoimenpiteenä jakamaan joulukortteja – joskus vähän kevyitäkin – ja saadaan sitä kautta pelaajien välinen kunnioitus sekä tappotaklausten määrä laskuun, on se huomattavasti pienempi paha kuin se, että jonkun sääriluu katkeaa esimerkiksi juuri Gelan esittelemän taklauksen seurauksena.
PS. Otan kaikki ”kukkahattu” -huutelut vastaan, mutta tahdon korostaa, että kovaa ja vaarallisesti pelaamisen välillä on iso ero, eivätkä Veikkausliigan taklauskäytännöt ole nykypäivää.
Kansikuva: Toni Hekkala / All Over Press