Seuraa parasta kotimaista jalkapalloa Ruutu+ -palvelusta.Veikkausliigan painos vuosimallia 2017 saatiin pakettiin viikonloppuna. Vaikka mestaruus ratkesi jo hyvän aikaa sitten, riitti jännitettävää aina viimeiselle kierrokselle asti. Faneille.comin toimittajat Eemeli Kosonen ja Jaakko Tiira perkasivat joukkueiden kaudet läpi ja antoivat peruskoulusta tutut arvosanat (4-10).
1. HJK, 76p
EK: 10. HJK palasi valtaistuimelleen tyylillä. Suvereeni kausi heti ensimmäisistä otteluista lähtien eikä notkahduksia tullut. Maaliero 78-16 kertoo kaiken oleellisen. Klubi kärsi eniten loukkaantumisista syksyllä, mutta silti joukkue paahtoi hurjassa voittoputkessa.
JT: 10. HJK:n ylivoimaiset resurssit realisoituivat täydellisenä dominointina, kun Aki Riihilahti ja kumppanit hankkivat ulkomaan arpojen sijaan tasonsa Veikkausliigassa osoittaneita pelaajia. Mika Lehkosuo ymmärsi vihdoin hylätä passiivisen ”Banapallon” ja Klubi prässäsi ylhäältä koko kauden, kuten kyseisellä materiaalilla kuuluukin.
2. KuPS, 56p
EK: 9,5. Jani Honkavaara teki erinomaista työtä KuPSissa ja nosti joukkueen mitaleille. Erinomaiset hankinnat ja potentiaaliset nuoret pelurit olivat mainio yhdistelmä. Kuopiolaisten kausi ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta joukkue oli iskussa tärkeimmillä hetkillä: vain yksi tappio ja yhteensä 20 pistettä yhdeksästä viimeisestä ottelusta.
JT: 9. Alkukesän loukkaantumiset ja pelikiellot olivat sotkea hyvin alkaneen kauden, mutta KuPS osoitti vahvan joukkueen merkkejä kääntämällä kurssinsa. Honkavaaran ryhmä prässäsi yhtenäisesti ja tehokkaasti. Kuopiosta löytyi sopivasti erilaisia pelaajatyyppejä, jotka tukivat toisiaan loistavasti. Vaikka hopea irtosi aiempia kausia pienemmällä pistemäärällä, oli KuPSin mitali täysin ansaittu.
3. Ilves, 56p
EK: 9,5. Monin osin samat sanat kuin yllä. Tampereella tehdään erinomaisen määrätietoista työtä ja sen hedelmiä poimitaan ensi kesänä europeleissä. Ilveksen puolustus oli rautaa, mutta hyökkäyspäässä joukkue oli asteen liikaa Tucon varassa. Tähän tosin vaikutti muun muassa viime kaudella dominoineen Emile Paul Tendengin synkkä kausi.
JT: 9. Viime sesongilla hyvin esiintyneestä Ilveksestä puuttui maalipyssy ja nyt kun se Tucon muodossa löytyi, ei muualta meinannut tulla apuja. Pronssi on kuitenkin erittäin maistuva saavutus pahassa laskusuhdanteessa vuosikymmenen alussa olleelle tamperelaiselle jalkapallolle. Varsinkin kun tupsukorvien pelaajabudjetti oli vasta sarjan seitsemänneksi suurin. Vaikka maaliero 39–35 jätti toivomisen varaa, täytyy Jarkko Wissin poppoolle antaa tunnustusta tasaisuudesta, sillä Ilves ei sen koommin notkahdellut.
Ilveksen määrätietoinen ja laadukas työ palkittiin pronssisilla mitaleilla. (Harri Bragge/AOP)
4. FC Lahti, 49p
EK: 8,5. FC Lahti osoitti, että ero pettymyksen ja riemun voi olla todella pieni. Toni Korkeakunnaksen suojatit olivat kesän 15 tappiottoman ottelun putken myötä pitkään kiinni mitaleissa, mutta heikko syksy vesitti nämä haaveet. Joukkue hävisi neljä viimeistä kierrosta edeltävää otteluaan, mutta Santeri Hostikan lisäajalla syntynyt osuma käänsi kauden positiiviseksi.
JT: 9. Lahtelaisten mitali kaatui pitkälti sarjan parhaan torjujan Aleksandr Vasjutinin käsivammaan. Siitä huolimatta Mustien kuhnureiden kausi oli menestys, sillä nuori joukkue oli kauden alla iso kysymysmerkki. Hyökkäyspään hankinnat osuivat yhteensä 28 maalia tehneiden Marko Simonovskin, Stenion ja Henri Anierin myötä nappiin. Seitsemän pistettä viime kaudesta parantanut Lahti otti myös pelillisesti askeleita eteenpäin.
5. IFK Mariehamn, 49p
EK: 8. IFK Mariehamn yllätti ainakin allekirjoittaneen positiivisesti. Kevättä vaivasi pieni mestaruuskrapula, sillä joukkue voitti yhdeksästä ensimmäisestä ottelustaan vain kaksi. Meno kuitenkin parantui kauden edetessä ja vahvat luottopelaajat hoitivat maarianhaminalaisille ison tukun pisteitä. Isoin miinus tulee tosin europaikan menettämisestä päätöskierroksella.
JT: 8. Yllätysmestari koki kovia ennen kauden alkua, kun tärkeät hyökkäyspään miehet vaihtoivat maisemaa. Aleksei Kangaskolkan ja Robin Sellinin tähdittämästä hyökkäyksestä menestys ei kuitenkaan jäänyt kiinni, vaan mestaruuskaudella vahva peräpää päästi tällä sesongilla 15 maalia enemmän. Vaikka pudotusta tuli 12 pistettä ja europaikka karkasi, voidaan Maarianhaminassa kauteen olla tyytyväisiä.
6. SJK, 47p
EK: 5. Tätä kautta ei varmasti haluta muistella Seinäjoella, sillä SJK:n toiminta muistutti ajoittain sirkusta. Päävalmentajia sekä pelaajia tuli ja meni, eikä se kuuluisa punainen lanka tuntunut löytyvän missään vaiheessa. Kaikesta sekoilusta huolimatta paikka europeleissä jäi vain kahden pisteen päähän.
JT: 5. Seinäjokiset komentoonsa ottavasta Tommi Kautosesta tulee jo tämän vuoden viides päävalmentaja, se kertonee kaiken olennaisen SJK:n sirkuksesta. Myös joukkueen rakennus meni vihkoon, sillä ryhmä oli myöhään kasassa ja muuttui voimakkaasti myös kauden aikana. Billy Ionsin kaltaiset huippuyksilöt pitivät pelin jonkinlaisessa jamassa, mutta ei SJK:n kautta voi oikein muuksi kuin farssiksi luonnehtia.
7. RoPS, 42p
EK: 8. Juha Malinen teki erinomaista työtä viimeisellä kaudellaan RoPSissa. Pelaajia lähti paljon ulkomaille ja joukkue kärsi loukkaantumisista, mikä verotti kapeaa materiaalia valtavasti. Malinen sai silti revittyä pelaajista aivan kaiken irti.
JT: 8,5. Legendaarisen RoPS-bingon ehtyminen näkyi karusti kolmannekselle pudonneessa budjetissa, mutta kuten kollega totesi, teki Malinen erinomaista töitä rajallisilla resursseilla. RoPS menetti kauden aikana peräti viisi avainpelaajaa, mutta tulokset pysyivät tasaisina läpikauden. Mukavaksi lisäksi täytyy nostaa myös Timo Stavitskin ja muiden nuorten suomalaispelaajien läpimurrot Veikkausliigatasolla.
8. VPS, 39p
EK: 7. Vepsun kausi oli poikkeuksellisen kaksijakoinen. Loistaviin europeleihin päättynyt avauspuolisko oli erinomainen ja vaasalaiset vaikuttivat taistelevan mitaleista. Korttitalo kuitenkin sortui syksyllä ja VPS voitti 16 viimeisestä ottelustaan vain yhden.
JT: 6. Alkupuoliskolla VPS näytti haastavan jopa HJK:n ja Petri Vuorisen ryhmää tituleerattiin mittariksi muille seuroille. Syksy ei olisi juuri surullisemmin voinut sujua, sillä voitokkaan Bröndby-ottelun jälkeen pistepussiin kilahti vain yhdeksän pistettä, kun niitä oli ennen sitä kasassa 30 täppää. Pistekeskiarvo lässähti 1,18 pinnaan per peli, mikä ei ole järin häävi lukema sarjan neljänneksi suurimmalla budjetilla operoineelle joukkueelle.
9. FC Inter, 38p
EK: 5. FC Interin pitäisi kamppailla aivan muista sijoista kuin sarjataulukon häntäpäässä. Turkulaisilla on varsin mainio pelaajamateriaali, mutta siitä ei saatu läheskään kaikkea potentiaalia irti. Turbulenssia riitti heti kauden alusta lähtien ja lumipallo lähti vyörymään väärään suuntaan, ja tuloksena olikin vain yhdeksäs sija.
JT: 4,5. Tietämätön olisi voinut luulla ilakointia mitalijuhliksi, kun Inter julkaisi twitter-tilillään videon pukukopista joukkueen varmistettua sarjapaikkansa kolme kierrosta ennen loppua. Stefan Håkansin käsittämätön päätös luottaa vahva pelaajapakka Shefki Kuqiin käsiin kostautui, eikä loppukauden ryhmää luotsannut Fabrizio Piccareta tehnyt minkäänlaista parannusta. Turkulaisten surullista kautta alleviivasi se, ettei joukkue onnistunut voittamaan kertaakaan peräjälkeen. Kuuden pisteen ja kahden sijan parannus vielä surkeampaan viime kauteen ei ollut kasvojen pesu.
Sarjan kolmanneksi suurimmasta budjetista ja Njazi Kuqin sekä Timo Furuholmin kaltaisista huippuyksilöistä huolimatta Interin kausi oli surkea. (Jaakko Stenroos/AOP)
10. PS Kemi, 32p
EK: 8. Sarjapaikan säilyttäminen oli hyvä suoritus PS Kemiltä. Tiukille se tosin meni, sillä joukkue saalisti viimeisestä kahdeksasta ottelustaan vain kaksi pistettä. Sarjapaikan arvoa nostaa se, että joukkuetta kannatellut Filip Valencic kaupattiin heinäkuussa HJK:n riveihin.
JT: 8. Kemiläisten kausi oli hyvin samankaltainen kuin vuotta aiemmin. Keväällä joukkue napsi mukavasti pisteitä, mutta kun talismaani kaupattiin kauden puolessa välissä, alkoivat ongelmat. Ottaen kuitenkin huomioon, että Kemissä laitettiin lähes koko joukkue uusiksi, oli sarjapaikan säilyttäminen ilman karsintoja hyvä suoritus.
11. HIFK, 29p
EK: 4+. HIFK:n kausi oli surkea, mutta edessä on vielä piinaavat karsinnat. Vaikka helsinkiläisten joukkue oli kasattu epätasapainoisesti, niin parempaan suoritukseen olisi silti ehdottomasti pitänyt pystyä. Ilonaiheet ja positiiviset asiat olivat HIFK:n osalta vähissä. Arvosanan plussa tulee vain suoran putoamisen välttämisestä.
JT: 5. HIFK oli surkea niin tuloksellisesti, kuin pelillisestikin ja etenkin alkukausi oli lähes täydellistä tervanjuontia. Loppua kohti joukkue hieman piristyi, mutta erityisen hyvältä tekeminen ei näyttänyt silloinkaan. Antti Muurisella ei tuntunut olevan missään vaiheessa hajua, miten saada parasta irti lähinnä uransa auringonlaskussa seilaavista pelaajistaan.
12. JJK, 26p
EK: 6. Kausi oli JJK:lle juuri niin haastava kuin ennalta pystyi aavistelemaan. Yksi voitto 21 ensimmäisestä ottelusta oli suorastaan luokaton suoritus, mutta vaatimaton oli joukkueen materiaalikin. JJK piristyi selkeästi syksyllä, mutta takamatka oli liian iso.
JT: 6. Suora putoaminen on totta kai pettymys, mutta edes karsintoihin yltäminen olisi JJK:n materiaalilla vaatinut suonenvetokauden. Pelillisesti kettupaidat eivät kuitenkaan olleet aivan niin surkeita, mitä sarjataulukko antaa ymmärtää. Sarjan selkeästi heikoimman materiaalin rajoitteet näkyivät kuitenkin kyvyttömyytenä kääntää otteluita voitoiksi. JJK:lla pitäisi olla hyvät asetelmat tulevaan Ykkösen kauteen, sillä joukkueen pelaajia tuskin revitään muihin Veikkausliigajoukkueisiin.
Kansikuva: Matti Raivio / All Over Press