Toinen Super Bowl -finalisti, Carolina Panthers, lähti kauteensa ristiriitaisissa tunnelmissa. Sen viime kausi oli lähellä katastrofia, jonka pelasti loppukauden neljän ottelun mittainen voittoputki, joista kolme voittoa tuli divisioonan sisäisissä otteluissa. Niiden turvin joukkue sai saldokseen 7–8–1 ja NFC Southin ykköspaikan. Pudotuspelit alkoivat loistavasti etenkin puolustuksen osalta, joka teki pudotuspelihistoriaa päästämällä Cardinalsin etenemään kaikkien aikojen pienimmän jaardimäärän – lopputuloksena 27–16-voitto. Valitettavasti pelit päättyivät seuraavalla viikolla divisioonakierroksella Seahawksia vastaan. Panthers oli kuitenkin saanut pelinsä hyvään iskuun ja lähti jatkamaan syyskuussa siitä mihin tammikuussa jäi. Faneille.comin arvio joukkueen kaudesta oli hieman alakanttiin (9–7), vaikka heille tänäkin vuonna uskallettiin divisioonavoittoa ennustaa. Tuskin kukaan osasi olettaa, että runkosarja ja sitä seuraavat pudotuspelit tulisivat menemään näin putkeen. Kerrataan muutama kohokohta joukkueen taipaleesta kohti San Franciscoa ja Super Bowlia.
Helpohko alkukausi siivitti pantterit juoksuun
Ennakolta ja etenkin näin jälkikäteen katsottuna Panthersin otteluohjelma oli hyvin suopea. Joukkueen neljä ensimmäistä ottelua pelattiin liigan peräpäähän totutusti juuttuneita joukkueita vastaan. Niin Jaguars, Texans kuin Buccaneerskin kaatuivat vakuuttavilla näytöillä. Ainoastaan ilman pelinrakentaja Drew Breesiä pelannut Saints onnistui haastamaan joukkueen tosissaan. Ottelu ratkesi kuitenkin lopulta kulmapuolustaja Josh Normanin syötönkatkoon, kun vierasjoukkue Saints oli edennyt jo 23 jaardin päähän maalista ja reilu minuutti ottelua oli enää pelaamatta. Tuo ottelu alleviivasi Panthers-puolustuksen alkukauden iskukykyä tiukassa paikassa. Kaiken kaikkiaan Panthers kohtasi runkosarjan aikana vain kolme pudotuspelijoukkuetta (Seahawks, Packers ja Redskins).
Loka-marraskuun vaihde ratkaisevassa roolissa
Carolinan todellinen taso mitattiin kauden puolen välin tienoilla, kun ensimmäisenä kärkipään joukkueista vastaan asettui viikolla 6 Seattle Seahawks, joka oli edelliskauden päätteeksi pudottanut Panthersin jatkosta divisioonakierroksella. Ottelusta muodostuikin äärettömän mielenkiintoinen kotijoukkue Seahawksin istuessa kuskin paikalla läpi ottelun. Viimeisellä jaksolla pelinrakentaja Cam Newton otti ottelun haltuunsa ja kahdella 80 jaardin hyökkäyksellään marssitti joukkonsa estelyistä huolimatta aina maalialueelle asti. Toinen näistä nähtiin aivan ottelun loppuhetkillä, kun sisempi laitahyökkääjä Greg Olsen nappasi Newtonin 26 jaardin heiton kiinni TD:n arvoisesti 36 sekuntia ennen loppua. Seahawks ei tuosta enää noussut ja Panthers sai maksaa kalavelat saman tien pois voitollaan.
Pian Seahawks-voiton jälkeen luvassa oli seuraavat mielenkiintoiset vastustajat. Viikolla 8 Carolinaan matkasi Indianapolis Colts ja heti perään seuraavalla viikolla Green Bay Packers. Toisin kuin Seahawksia vastaan, ensimmäisessä näistä kohtaamisista Panthers heilutti tahtipuikkoa aina viimeiselle jaksolle asti. Kuin ihmeen kaupalla Colts onnistui aloittamaan loppurynnistyksensä tilanteessa 23–6, kun aikaa oli jäljellä vain reilut 10 minuuttia. Vierasjoukkueen pelinrakentaja Andrew Luck vaimensi kotiyleisön juhlinnan kahdella nopealla TD:llä ja vielä viimeisellä sekunnilla tehdyllä potkumaalilla aivan maalin edestä. Näin ottelu eteni jatkoajalle, jossa Colts ei hellittänyt otettaan vaan onnistui kolmessa minuutissa potkaisemaan maalin. Vasta siinä tilanteessa Panthersin heittohyökkäys ja huippupuolustus heräsivät. Tuloksena potkumaali, syötönkatko ja toinen potkumaali. Viidessä minuutissa kotiyleisö heräsi taas kuolleista ja jo seitsemään otteluun venynyt voittoputki sai jatkoa.
Packersiä vastaan Panthers ei päässyt yhtään edellisiä helpommalla, vaikka se voittikin toisen jneljänneksen lukemin 24–0 ja koko ensimmäisen puoliajan 27–7. Trillereihin jo tottunut kotiyleisö sai nähdä Green Bayn piristymisen ja huikean nousun toisella puoliajalla. Vierasjoukkue kiritti itse itsensä erinomaisen heittopelinsä avulla aina kahdeksan pisteen päähän, kun ottelua oli lähes neljä minuuttia pelaamatta. Ja heti sen jälkeen Packers katkaisi Newtonin syötön jo ensimmäisessä hyökkäysyrityksessä vain 22 jaardin päästä maalista. Panthers päästi vastustajan aivan maaliviivan tuntumaan asti, kunnes taas kerran pelastus löytyi puolustuksesta, kun tukimies Thomas Davis katkaisi Rodgersin syöttöyrityksen. Lopputuloksena 37–29-voitto kotiyleisön riemuksi.
Tärkeät, mutta täpärät voitot varmistivat NFC:n ykköspaikan
Loppukauteen lähdettäessä suurin kysymys oli Panthersin tuloskunnon kesto. Kun joukkue oli onnistunut voittamaan kaikki 11 ensimmäistä otteluaan, se joutui taas ahtaalle kohdatessaan New Orleans Saintsin. Tällä kertaa myös vastustajan ykköspelinrakentaja Brees oli mukana karkeloissa ja onnistuikin kolmesti maalinteossa. Varsinaisen maali-iloittelun loppumainingeissa huippuottelun pelannut Cam Newton käänsi ottelun joukkueensa eduksi onnistuen toimittamaan pallon vain minuutti ennen päätösvihellystä laitahyökkääjä Jerricho Cotcheryn käsiin maalialueelle. Ilman aikalisiä Saints ei enää tuosta sillasta noussut ja loppulukemiksi merkittiin 38–41.
Ennakkoon Panthersin viimeisten otteluiden pahin vastustaja piti olla paikallisvastustaja Atlanta Falcons, mutta viikolla 14 Carolina ei vähää välittänyt näistä spekulaatioista vaan nollasi vastustajansa. Puolustukselle kirjattiin ottelussa viisi säkitystä, kaksi pallonriistoa ja kaksi syötönkatkoa. Lopputuloksena häpeällinen 0–38-tappio Falconsille. Heti Falcons-ottelun jälkeen vielä pudotuspelitaistossa mukana ollut New York Giants ei päästänyt Carolinaa yhtä helpolla kuin Falcons oli tehnyt. Tuo ottelu edellytti Cam Newtonilta taas ihmetekoja ja niihin hän myös pystyi. Tuloksena viisi TD:tä ja kauden korkeimmat jaardilukemat niin heitoissa (340) kuin juoksuissakin (100). Itse ottelu noudatti tuttua kaavaa jo useammasta alkukauden ottelusta, kun Panthers repi itselleen 32–7-johdon toisen puoliajan ensimmäisen kympin aikana. Eli Manning ja Giants-miehistö eivät tuosta lannistuneet vaan aloittivat loistavan loppukirin, joka huipentui vajaat kaksi minuuttia ennen loppua Manningin ja Odell Beckhamin tehtailemaan tasoitusmaaliin. Jollain mystisellä tavalla Panthers onnistui taas kerran saamaan pelistä kiinni ja toimittamaan pallon oman kenttäpuoliskon 26 jaardin paikkeilta vastustajan päädyn vastaavaan paikkaan ja lopulta potkaisemaan viime sekunneilla pallon maaliin. Peli oli ohi, Giantsin pudotuspelihaaveet kokeneet lähes kuollettavan iskun ja Panthers matkalla voittamattomana NFC:n ykköseksi.
Panthers palautettiin maan pinnalle
Neljä kierrosta ennen runkosarjan päättymistä Faneille.comin lukijoilta kysyttiin näkemystä siihen, kuinka monta ottelua joukkue tulee häviämään. Asiantuntevista lukijoista 51 % uskoi yhteen tappioon ja suurin osa lopuista (38 %) tappiottomaan kauteen. Enemmistön näkemys osuikin oikeaan sillä viikolla 16 Panthers kärsi ainoan tähänastisen tappionsa Falconsille. Ottelussa Panthers näytti kuolevaisuutensa onnistuen vain ottelun ensimmäisellä hyökkäysvuorollaan TD:ssä. Tasainen ottelu kääntyi varsinaiseksi puolustustaistoksi, kun kumpikaan joukkueista ei saanut hyökkäystään vauhtiin. Ottelun ratkaisu nähtiin kolmannella neljänneksellä, kun sen loppuvaiheilla Falconsin tuulen nopea laitahyökkääjä Julio Jones puhkaisi Panthersin takapuolustuksen ja tuloksena oli 70 jaardin heittopeli ja TD:n arvoinen suoritus. Vierasjoukkue Panthers onnistui vielä kaventamaan ottelun tilanteeseen 12–13 ennen kuin Atlanta karasi seitsemän pisteen päähän. Tällä kertaa loppukiri ei kantanut ja Panthersin viimeinen hyökkäysvuoro päättyi pallonmenetykseen ja kauden ensimmäiseen ja tähän asti ainoaan tappioon.
Runkosarjan päätösottelussa oli vielä panoksena NFC:n ykköspalli eikä Panthers antanut sen luisua käsistään. Joukkue ratkaisi ottelun jo varhaisessa vaiheessa marssien puoliajalle tukevassa 24–3-johdossa. Ja kasvattaen sitä heti tauon jälkeen vielä seitsemällä pisteellä. Loppu olikin kosmetiikkaa, sillä tällä kertaa Carolina ei enää päästänyt vastustajaa yllättämään itseään, vaan voitti ottelun lukemin 38–10. Cam Newton sivusi liigan ennätystä pelinrakentajan tekemien juoksumaalien osalta kasvattamalla kahdella maalillaan kokonaismääräkseen 43. Ennätystä aiemmin yksin hallussaan pitänyt Steve Young tarvitsi maalimäärään 15 kautta (1984-99), kun taas Newtonille riitti viisi.
Viimeiset seitsemän viikkoa viimeistään osoittivat Carolinan olevan todella iskuvalmis joukkue, sillä sen loppukauden pistekeskiarvo oli 35 pistettä/ottelu, kun samaan aikaan vastustajat onnistuivat pistetehtailussa vain 19 pisteen keskiarvolla.
Pudotuspelit alkoivat tutulla tyylillä
Jo joukkueen tavaramerkiksi muodostuneet toisen puoliajan jäätymiset saivat jatkoa divisioonakierroksella, kun kotonaan pelannut Panthers leikitteli itselleen 31–0-johdon ennen taukoa. Seattle Seahawks oli ilmeisesti tutustunut kotijoukkueen historiaan tällä kaudella sen verran hyvin, että he saivat palautettua uskonsa ja aloitettua loppukirin heti tauolta palattuaan. Seitsemässä minuutissa vierasjoukkue oli onnistunut jo kahdesti maalinteossa, kun taas Panthers ei enää saanut hyökkäystään liikkeelle. Viimeisellä neljänneksellä Seahawks teki kaikkensa tasoittaakseen ottelun, mutta onnistui pääsemään vain iskuetäisyydelle häviten ottelun 24–31. Kaksi viime kautta divisioonakierrokselle jäänyt Carolina pääsi vihdoin kotiyleisönsä riemuksi jatkamaan kauttaan.
The Bart Starr -palkinnon loistavasta työstä kentällä ja sen ulkopuolella runkosarjan päätteeksi pokanneen Thomas Davisin murtuneen käden pelikunto nähdään vasta Super Bowlin alla. (Getty)
Moraaliseksi Super Bowliksi luonnehdittu NFC:n finaali oli kaikkea muuta kuin mitä siltä osattiin odottaa. Kahden liigan kuumimman joukkueen kohtaaminen lässähti jo alkumetreillä pannukakuksi, kun vierailija Cardinals ei saanut pelin juonesta millään kiinni. Panthersia se ei häirinnyt, vaan joukkue tehtaili pisteitä tasaisen tappavaan tahtiin Newtonin johdolla, kun samaan aikaan puolustus riisui kerta toisensa jälkeen vierasjoukkueen aseista. Lopputuloksena Panthersin suvereeni 49–15-voitto, Newtonille neljä TD:tä (kaksi heittämällä ja kaksi juoksemalla) ja puolustukselle neljä syötönkatkoa sekä kolme pallonriistoa. Voitollaan joukkue varmisti itselleen selvän ennakkosuosikin paikan tulevaan Super Bowliin. Se joutui kuitenkin maksamaan voitosta myös hintaa, sillä tukimies Thomas Davis mursi kätensä ottelun ensimmäisen puoliajan loppupuolella. Heti ottelun jälkeen mies uhosi murtumasta huolimatta olevansa kauden päätösottelussa taas kentällä. Aikaisin maanantaina näemme mikä on miehen kohtalo.
Joukkueen avaintilastot runkosarjassa
- – 15 voittoa
- – Eniten tehtyjä pisteitä Panthersin historiassa
- – 3. kerta pudotuspeleissä 2010-luvulla
- – 3. divisioonavoitto peräkkäin
- – Eniten tehtyjä pisteitä (31,2 pistettä/ottelu)
- – Toiseksi eniten edettyjä juoksujaardeja (142,6 jaardia/ottelu)
- – Neljänneksi vähiten päästettyjä juoksujaardeja (88,4 jaardia/ottelu)
- – Toiseksi eniten yli 40 jaardin potkumaaleja (15)
Kansikuva: Getty