Faneille.com – Hieman erilainen urheilumedia.Viime viikot suomalainen kiekkokansa on saanut jälleen kummastella mitä ihmettä Espoossa tapahtuu. Suomen toiseksi suurin kaupunki on kotimaisen kiekkoilun murheenkryyni, sillä samaan kaupunkiin mahtuu piinkova ja monien mielestä Suomen paras juniorimylly sekä toivoton edustusjoukkue. Vanhan viisauden mukaan nykyisyyttä ymmärtää parhaiten katsomalla historiaan. Katsaus espoolaisen kiekkoilun historiaan kertoo paljon nykytilanteesta, kaupungista ja siitä miksi Espoo on niin suuri vastakohtien kaupunki jääkiekossa.
Kyläseurojen kaupunki
Espoo on vieläkin kyliensä summa. Löytyy Tapiolaa, Matinkylää, Leppävaaraa ja muita. Espoolaisen kiekkoilun suurimpia haasteita on ollut läpi aikojen näiden kylien yhteistyö. Espoon pohjoisista kylistä tulleet Jupperin Urheilijat-58 ja Karakallion Pallo yhdistyivät 1980-luvulla Pohjois-Espoon joukkueeksi nimeltä Espoon Kiekkoseura (EKS). Muualla Espoossa Tapiolaa hallitsi Hongasta lähtenyt Jäähonka. Matinkylässä Espoon jääklubi (EJK), joka periytyi lähiöseura Matinkylän Mahdista ja Espoonlahdessa monilajiseura Espoon Palloseura (EPS). Nämä kyläseurat jakoivat espoolaisen jääkiekkoilun eri alueisiin. Tilannetta ei helpottanut myöskään Jäähongan ja EJK:n fuusio Blues Juniors Ry (BJR) -nimeä kantaneeksi jättiseuraksi. Yli tuhannen pelaajan suurseura meinasi saada alleen muutkin, mutta kylähenki voitti. Nyt pienet Espoonlahden ja Pohjois-Espoon gallialaiskylät yrittävät selviytyä isompansa varjossa.
Kuten kaikki tietävät, omasta kylästä ollaan aina ylpeitä. Käyt sitten Helsingissä, Sulkavalla tai Keravalla, oma kotipaikka on ylpeyden aihe. Sama pätee myös Espooseen. Tapiolalainen ja mankkaalainen osaavat kyllä muistuttaa naapurikylien erilaisuudesta. Sama pätee myös kiekkoiluun. Epäluulo seurojen välillä on käsin kosketeltavaa. Jokaisesta jääminuutista ja pelaajasta väännetään viimeiseen asti. Kaupungissa on jäähalli jokaiselle seuralle, mutta siltikin väännettävää löytyy. Viimeisin sopimus seurojen välisestä jäänjaosta kesti yli 9 kuukautta. Yhteistyötä on yritetty vuosien varrella moneen otteeseen, mutta lopulta se päättyy riitoihin ja kyyneliin joka kerta. Vanhat riidat myös muistetaan, vaikka uusiakin tulee. Viimeksi kuluneella viikolla suurin kasvattajaseura BJR totesi EPS:n ja EKS:n haittaavan kaupungin edustuskiekkoilun kehitystä. Espoossa osataan siis riidellä huipulta aina ruohonjuuritasolle asti.
Kim Hirschovits on yksi ainoista, joka on pelannut Bluesin ja Unitedin paidassa. (Matti Raivio / All Over Press)
Fuusioista konkursseihin
1980-luvun alkupuolella espoolaiset saivat hetkeksi rauhan aikaan. Kaupungin edustuskiekkoilu päätettiin fuusioida Kiekko-Espoo nimen alle. Tämä vapauttaisi seurat keskittymään junioritoimintaan. Talouspuoli oli myös haastava, kun seuroilla tuli olla edustustoiminta kaikilla itsellään. Jäähonka oli esimerkiksi yrittänyt menestystä jopa I-Divarissa, mutta lento jäi lyhyeksi. Kiekko-Espoo olikin yllättävän pitkäikäinen espoolaisella mittapuulla. Seura nousi 1990-luvun alussa SM-Liigaan ja kykeni jopa säilymään sarjassa, vaikka seurassa elettiin espoolaiseen tapaan kädestä suuhun. Seuran väreissä esiintyi legendaarisia pelaajia Espoon kaikista kylistä. Nimet kuten Tero Lehterä, Kari Haakana, Timo Hirvonen ja Juha Ikonen olisivat kelvanneet 90-luvulla lähes mihin tahansa eurooppalaiseen joukkueeseen. NHL:ään asti ”kiekistä” ehti Matinkylän kasvatti Jere Lehtinen.
Talouspuoli oli kuitenkin ainainen riesa. Matinkylä vanha jäähalli tunnettiin lisänimellä ”Lato” aina hallin loppuun asti. Edes vuorineuvos Martin Saarikangas ei saanut hommaa lentoon. Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki ja väestöpohjaltaan varakkaimpia. Silti rahat ja katsojat loistivat poissaolollaan.
Lopulta seura siirtyi Jussi Salonojan omistukseen ja samalla rakennettiin uusi areena Tapiolaan. Salonojan ensimmäistä aikakautta kuvasi suunnaton kimpoilu suunnasta toiseen. Milloin seuran pelillinen vastuu annettiin Timo Tuomen kontolle, milloin luotettiin tshekkeihin ja milloin mihinkin. Välillä periaatteena oli tasainen rakentaminen ja välillä Blues nokitteli jopa Harry Harkimon Jokereita pelaajahankintojen ylihinnassa. Pelaajat ja strategiat vaihtuivat lähes yhtä lujaan tahtiin kuin seuran logo.
Vuonna 2011 Salonoja sai kuitenkin tarpeekseen ja antoi Blues-laivan muiden kontolle. Seuran juniorituotanto oli noussut maan johtavaksi ja espoolaisia pelaajia alkoi tulla liigaan useamman lahjakkuuden vuositahdilla. Salonoja piti kuitenkin areenan itsellään ja samalla nosti kiistanalaista vuokraa Bluesilta. Toisten mielestä hinta oli kohtuuton ja rapautti seuran taloutta, toisten mielestä hinta oli kohtuullinen ja jopa reilu. Summia ei kuitenkaan julkisuuteen koskaan päästetty, joten tässä kohtaa jäämme arvailujen varaan.
Lopulta seura ajautui uuden johdon kanssa talousvaikeuksiin ja surullisen kuuluisaan konkurssiin. Viimeisinä vuosinaan Blues teki kuitenkin monelle pelaajalle ja liigaseuralle suuren palveluksen. Valtava määrä nuoria pelaajia sai ensikosketuksensa liigassa, koska Espoossa ei ollut varaa hankkia kokeneempi pelaajia tilalle. Tästä hyötyivät muun muassa Antti Suomela, Peter Tiivola, Kaapo Kähkönen ja Urho Vaakanainen. Lista on vielä pitempi mutta sen läpikäyminen vaatisi kenties Bluesin viimeisen kauden sekoilujen muistelua. Tähän vaaditaan kuitenkin aivan oma artikkelinsa tai jopa juttusarja. Loppu oli kuitenkin kiekkoiluhistoriaa. Blues kuoli pois ja tilalle nousi Espoo United, jonka seikkailuista on kiekkokansa saanut nauttia jo vuoden päivät. Harva muistaa enää Raimo Summasen showta kauden aikana kun tuoreessa muistissa on laudat ovissa, maksamattomat palkat ja sähkölaskut, sekä upea kuva aggregaatista hallin pihalla pitämässä teleyhtiöiden tukiasemat pystyssä.
Espoolla on jääkiekkoilun saralla erittäin värikäs historia. Löytyy fuusioita ja konkursseja. Löytyy kyläseuroja ja niiden riitoja. Kaupunki on aivan aidosti riitaisa jääkiekkoilun suhteen. Rahaa ei ole koskaan tarpeeksi, mutta pelaajia on vaikka muille jakaa. Faktaa on kuitenkin se, että kylien kaupunki nimeltä Espoo tarjoaa vuodesta toiseen kiekkofanaatikoille luettavaa ja katsottavaa. Tylsää kautta ei ole Espoossa taidettu koskaan nähdäkään.
Kansikuva: All Over Press