Jokereiden maalivahtitilanne on ollut yksi niistä puheenaiheista, jotka ovat jaksaneet kiinnostaa ottelusta toiseen faneja. Alkukaudella kaksikko Riku Helenius-Henrik Karlsson pelasivat pelit puoliksi, mutta lokakuussa Karlssonin vahva vire käänsi asetelmat ruotsalaisen eduksi. Ennen sunnuntain TsSKA-ottelua Helenius on pelannut 17 ottelua, Karlsson 27.
– Alkuun tuli hyvin voittoja, mutta sitten muutaman oman huonon pelin jälkeen ja Henken paremman pelin jälkeen ei tullut itselle hirveästi siinä vastuuta, muistelee Helenius kauden alkua.
Peluutus mennään peli kerrallaan
Varsinaista ykkösmaalivahtia Jokereilla ei Heleniuksen sanojen mukaan ole. Kauden alussa maalivahdeile kerrottiin, että peli kerrallaan mennään ja siitä on pidetty kiinni.
– Ei mulle ainakaan ole sanottu mitään mistään ykkösveskahommasta, en tiedä onko Henkellekään (Karlsson). Jossain vaiheessa ennen peliä joku valmennusjohdosta käy kertomassa kumpi pelaa. Niin se on mennyt koko kauden.
Niin tai näin, Jokereiden suomalaisvahti on ollut viime aikoina se kakkosmaalivahti. Marraskuun alun jälkeen Karlsson on pelannut 13 ottelua 18 mahdollisesta.
Vaikka jokainen jääkiekkoilija haluaa päästä pelaamaan ja tuomaan oman panoksensa joukkuuen menestyksen eteen, joukkueen menestyminen ajaa joskus edelle. Osin tästä syystä ei ole syytä masentua, sillä joukkueen vahva vire lakaisee omat mahdolliset murheet syvälle maton alle.
– Joukkueen menestys on ollut tosi hyvää, niin sehän tuo hirveästi paljon positiivista energiaa kaikkien tekemiseen. Toivotaan nyt kuitenkin, että saisi tässä runkosarjan lopussa vielä mahdollisuuden näyttää ja sitä kautta auttaa joukkuetta.
Kakkosmaalivahdin vaikea rooli
Helenius pelasi hienon ottelun joulukuussa Ak Barsia vastaan. (Pekka Rautiainen)
Helenius on joutunut odottamaan välillä pelivuoroaan välillä jopa yli kuukauden. Esimerkiksi Sotšille vieraissa 31.10. kärsityn rankkaritappion jälkeen seuraava torjuntavuoro tuli Amuria vastaan kuukautta myöhemmin, marraskuun viimeinen päivä.
– Maalivahdin homma on välillä raakaa, se riittää että vedät pari huonoa peliä ja kaveri alkaa kulkea. Ei siinä silleen mitkään itkut auta.
Viime aikoina startteja on tullut tasaisemmin, johtuen osaksi Jokereiden kovasta kuormituksesta, osaksi miehen itsensä parantuneista otteista. Moni muistaa varmasti Jokereiden hienon 1-2 voiton Ak Bars Kazanista, jossa Helenius koppasi 27 kiekkoa.
Saman kiertueen viimeisessä ottelussa Slovan Bratislavaa vastaanosaksi koitui sijaiskärsijän rooli, kun väsynyt joukkue jäi Pentti Matikaisen joukkueen jyrän alle maalein 6-2.
– Slovan peli oli huono, mutta kyllä alkukauden Nižnekamsk-matsi oli huonoin kaikista. Silloin oma huono peli riitti joukkueen voittoon, Bratislavassa ei joukkue enkä minäkään onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla.
Helenius kuitenkin muistuttaa maalivahdin roolin merkityksestä joukkueelleen.
– Olen siinä mielessä mustavalkoinen kaveri, että minulle vain voitot merkitsevät. En hirveästi katsele muita tilastoja. Silloin kun joukkueella on vaikeampi ilta ja paukut eivät riitä parhaimpaan, pitää maalivahdin ottaa paljon isoja koppeja ja antaa joukkueelleen mahdollisuus voittoon. Bratislavassa en siinä onnistunut. Turha sitä kuitenkaan on enää miettiä ja murehtia, mennyt on mennyttä, kuittaa Helenius.
Kettererin tuki on tärkeää
Ketterer pääsi myös tuuraamaan Heleniusta hänen sairastuttuaan Zagrebissa. (Tapio Penttilä)
Kakkosmaalivahdin roolissa olevan pelaajan rooli on epäkiitollinen. Pitkillä vierasreissuilla välipäivät on pyhitetty levolle, jolloin läheskään kaikki pelaajat eivät tule jäälle. Joskus pelaajista kukaan ei tule jäille, jolloin maalivahti joutuu vetämään treenin kaksistaan maalivahtivalmentaja Markus Kettererin kanssa. Näin on käynyt esimerkiksi Sotšissa, ja sama kuvio toistunee myös runkosarjan viimeisellä vierasreissulla, jolloin ohjelmassa on neljä ottelua.
– Välipäivinä ei hirveän moni äijä tule edes jäälle. Aika paljon silloin tehdään Maken kanssa kaksistaan hommia. Silloin se on sitten enemmän tekniikkatreeniä. Hyvähän se olisi saada myös joukkueharjoituksia, mutta se pitää ymmärtää että vieraspelireissulla porukka ottaa välipäivät levon kannalta, muistuttaa Pälkäneeltä maailmalle ponnistanut maalivahti.
Helke, kuten hänen lempinimensä kuuluu, ei kuitenkaan valita, vaikka tilanne ei ole paras mahdollinen oman kehittymisen kannalta.
– Haastavaahan se on, mutta kaikki pitää ottaa irti siitä jää- ja työajasta mitä on käytettävissä.
Mentaaliharjoittelun sijaan vertaistukea
Kysyttäessä mentaalipuolen harjoittelusta ja harjoitteluista, Helenius nostaa ensisijaisesti esille jälleen Kettererin merkityksen.
– Varsinaisesti ei mitään harjoitteita ole, enemmän meillä on sellaista vertaistukea. Maken kanssa puhutaan asioista, ja on hyvä että on joku jolle kertoa asioista ja joka ymmärtää maalivahdin hommista. Välillä mäkin menen puhumaan sille ihan puuta heiniä kaikesta mahdollisesta, mutta se juuri on tärkeää että pystyy sanomaan sitten jos jokin vaivaa.
Ilmeisesti huonekaveri Tommi Huhtalan ei tarvitse ihmetellä Heleniuksen mentaaliharjoitteita hotellihuoneissa ympäri Euraasiaa?
– Mä vedän pierukalsarit jalkaan ja laitan jonkin sarjan netistä pyörimään, se on mulle ihan hyvää mentaalivalmennusta, päättää Helenius nauraen.
Kuka vastustajista on jäänyt parhaiten mieleen? Minkä joukkueen kanssa Helenius noudattaa olemaan tarkkana kevättä ajatellen? Lue haastattelun toinen osa sunnuntaina…