Jori Lehterä näytti tien finaaliin (Alloverpress)
Minskin ihme!? Vai onko taustalla jotain koko suomalaisen urheilukulttuurin muuttavaa? Ensiksi Pikku-Jellonat nousivat kovan tien nuorten maailmanmestaruuteen. Sotshissa Leijonat olivat lähellä ja pronssia yhdessä kaikkien aikojen turnauksessa pitää arvostaa korkealle. Nyt Minsk ja todellisella altavastaajajoukkueella finaaliin.
Olen puhunut paljon pelirohkeudesta. Nyt ei voi moni muukaan puhua paljoa muusta. Taktiset seikat voidaan kauneudessaan unohtaa. Peli ei missään vaiheessa ole ollut kaunista ja jokaisessa pelissä on ollut mukana armoton puolustustaistelu ja jopa onni. Onni seuraa rohkeaa? Jääkiekko on tulosurheilua piste. Voitot ollaan raavittu ja tuloksen taakse en halua taktisesti katsoa. Suomi on tehnyt enemmän maaleja kuin vastustaja. Se riittää. Suomi on oppinut voittamaan nämä pelit jotka ennen olisivat kääntyneet toiseen suuntaan. Välierässä Tshekkiä vastaan nähtiin jo myös peliä. Sitä voidaan sitten muualla puida oliko se ”meidän peliä” vai pohjalaista taistelukiekkoa. Peli oli hyvää ja Tshekiltä ei löytynyt siihen oikeastaan sanottavaa.
Erkka Westerlundin kasaama ryhmä saa tällä hetkellä työstään ansaitsemaansa kunnioitusta. Mutta matka on vielä sitä viimeistä askelmaa vailla. Nämä sankarit ovat ylittäneet itsensä, ja se jos joku on todellisen super-joukkueen merkki. Suurin osa näistä herroista ottaa turnauksen myötä ison harppauksen jääkiekkoilijoina eteenpäin. Kasvutarina on huikea.
Leijonan sydän
Leijonat puhaltaa koko joukkueena yhteen hiileen (Alloverpress)
Suomi on pelannut sydämellä ja se näkyy myös kotikatsoimoihin. Sitoutuminen ja se kova työ jäällä saa isommankin miehen jopa liikuttumaan. Suomi on puolustanut kaikella sillä koko kansan voimalla, sisulla, suurempiaan kumoon.
Tshekkiä vastaan Leijona-lauma näytti todellisen kasvun. Nyt meillä ei ollut mitään hätää. Leijonat oli selkeästi parempi joukkue jäällä. Komarov oli isäntä ja sen koki muuan Jaromir Jagr. Henkinen yliote kampesi lopulta jopa kaiken kokeneen supertähden kupin nuri. Suomen esitys oli ennakkoluuloton ja todella kypsä.
Leijonien selkärankana on turnauksessa toiminut Pekka Rinne. Leijonat ei murru ja siitä tämä mies viime kädessä pitää huolen. Vaikeuksien kautta voittoon. Siitä on Rinteellä kokemusta omasta takaa. Miehen henkinen kantti on jotain käsittämätöntä. Keskittyminen ei herpaannu ja otteluiden jälkeen saadaan haastatteluissa nauttia miehen pepsodent-hymystä.
Lähtökohdat finaaliin ovat hyvät. Suomi pääsee altavastaajana jälleen kerran pilaamaan suuren ja mahtavan Venäjän juhlat. Sydän pitää olla kuitenkin mukana, koska tällä kertaa itänaapurimme eivät ole yllätettävissä housut kintuissa. Venäjä tulee nälkäisempänä, kostonhaluisempana, ärsytettynä ja vahvempana kuin aikoihin.
”Pari kertaa olen ollut MM-finaalissa ja poistunut tappio niskassa. Sunnuntaina tehdään kaikki sen eteen, että asiat menee toisin. Meillä on homma kesken ja varmasti jokainen panee kaiken sydämestään kentälle.” -Jere Karalahti, MTV Sport
Znarok Venäjän herra ja Hidalgo
Znarokin vintti kuumeni Ruotsia vastaan (Alloverpress)
Suomi saattaa saada otteluun poikkeuksellisen edun. Oleg Znarokin ”kurkunleikkaus” on kansainvälisen jääkiekkoliiton käsittelyssä ja toimitsijakieltoa on luvassa. Päävalmentajavelho on pääsyy siihen miksi joukkue on tässä ja nyt. Herra on saanut jopa Alexander Ovechkinin pelaamaan joukkueelle ja jopa puolustamaan. Washingtonissa tätä ei olla nähty aikoihin.
”Hieroin kurkkuani, koska se oli kipeä. Jään tasolla oli niin kylmä, että kurkkuni oli kipeä.” – Oleg Znarok, Iltasanomat
Venäjän ja Suomen pelaajamateriaalista ei voida puhua samassa lauseessa, mutta kuten aiemminkin ei paperilla pelejä voiteta. Znarok on saanut joukkueen hitsattua yhteen ja yksilöt pelaavat joukkueena. Kyllä tähtistatukset jossain kohtaa paistaa läsnäolollaan, mutta samanlaista sooloilua kuin aiemmin ei ole enää päästy todistamaan. Venäjä on ollut turnauksessa ylivoimainen.
”Turnaus on osoittanut, että Suomen pelaajamateriaali riittää, kun pysymme pois jäähyltä ja pelaamme rohkeasti pelisuunnitelman mukaan.” -Olli Jokinen, Iltasanomat
Kun Znarok on tänään oletetusti sivussa kuka pitää rivit suorina? Miten venäläinen veri kuohahtaa, kun Komarov, Huhtala ja kumppanit iskevät ihon alle? Kuka hillitsee silloin, kun kaikkien aikojen auktoriteetti on poissa? Leijona tulee iskemään juurikin tähän. Rivit alkavat hetki hetkeltä rakoilemaan ja silloin tarjoutuu kaikkien aikojen yllätys mahdollisuus. Kuka uskoi turnauksen alla että tänään juhlitaan maailmanmestaruutta?
Satutarinan lumoava loppu
Edellinen Venäjä-ottelu on pyyhitty mielestä. Sitä ei muistella, mutta siitä on varmasti opittu paljon. Nyt Leijonat ovat täysin eri joukkue kuin mitä Venäjä luulee vastaansa saavan. Kukaan ei myönnä ajattelevansa näin. Kukaan ei ole ylimielinen. Mutta se tunne edellisestä pelistä pyörii varmasti venäläisten alitajunnassa.
”Minä en muista aiempaa peliä Venäjää vastaan.” -Petri ”I don’t know” Kontiola, Iihf
Kun Leijonat liukuvat tänään jäälle, alkaa yhden satutarinan viimeinen luku. Tästä tarinasta tulee vielä kestomenestyjä. Siitä tullaan puhumaan sukupolvesta toiseen. Tämä tarina kertoo paljon meistä kansana. Siitä mitä se todellinen sisu on.
”Sunnuntaina on iso päivä, jokaisen jätkän elämän tärkein peli!” -Olli Jokinen, Iltasanomat
Kaikki ratkeaa tänään ja sankarin viittaa on tarjolla monelle. Edelleenkin mennään potku potkulta, vaihto kerrallaan, tilanne kerrallaan kohti sitä suurta päämäärää. Kun summeri tänään soi on tarina valmis. Silloin meillä kaikilla yhdessä on syytä olla ylpeitä.
”Tulimme Minskiin vain yhtä asiaa varten ja sen asian toteuttaminen vaatii vielä yhden voiton.” -Jere Karalahti, Iltasanomat
Torilla tavataan!